Saima 4 kk jo!

Viikot vilahtavat vauhdilla, ja Saima täytti jo neljä kuukautta. Onneksi saatiin sovittua hovikuvaajan kanssa ulkotreffit, niin saatiin pentuaikaa koronatilanteesta huolimatta ikuistettua. Paikallaan poseeraaminen ei Saimalla ole ihan vielä hallussa, mutta kun valokuvaaja on taitava, niin kyllä pentukuvauskin onnistuu.

(Kuvat: Suvi Pitkänen)

Saima on edelleen todella kiltti ja fiksu pentu. Tuntuu, kuin se olisi aina kuulunut tähän laumaan. Pentuaika koronakeväänä on kyllä ihan omanlaistaan: toisaalta etätyöläisen on helppo piipahtaa pennun kanssa ulkona myös työpäivän puitteissa eikä koirien ole tarvinnut viettää pitkiä päiviä keskenään. Toisaalta sosiaalinen elämä on minimissä ja pentukurssikin peruuntui, eli isommassa porukassa oleminen pitää harjoitella sitten myöhemmin. Mutta toivottavasti koirakurssit käynnistyvät  viimeistään syksyllä, ja sitten päästään Saimankin kanssa treenaamaan - tokoa, totta kai.

Yksi, kaksi, kolme - kamera käy!

Lukukoiran vlogi on ollut  tauolla, mutta nyt kun lukukoirahommiinkaan ei pääse, päätettiin tehdä muutama lukuvideo. Uudentyyppinen videokokonaisuus vaati tekijänoikeuksien selvittelyä ja lupien pyytämistä kirjailijoilta ja kuvittajalta, mutta luvat saatiin ja tällä viikolla päästiin kuvaamaan.

Sylvi oli todella innoissaan, kun pitkästä aikaa suunnattiin kirjastolle. Paikalla oli vain kourallinen kirjastolaisia, mutta jälleennäkemisen riemu oli suuri puolin ja toisin. Ja vaikka Sylvi ei päässytkään oikeisiin lukukoiratöihin, niin lukemaan kuitenkin. Kuvaukset jatkuvat vielä, mutta toivottavasti jo ensi viikolla päästään jakamaan ensimmäinen lukuhetki myös teidän kanssanne!

Vihdoinkin mökille!

Tänä talvena ei mökille ehditty, eli mökkikausi avattiin vasta nyt pääsiäislomalla, jo miltei lumettomissa maisemissa. Koirat nauttivat, kun pääsivät pitkästä aikaa maalle ja saivat olla pihalla vapaana, talven jäljiltä oli paljon tutkittavaa ja ihmeteltävää. Vauhtia riitti etenkin Saimalla, joka välillä villitsi muutkin juoksemaan.

Ihan pihapiirissä ei näkynyt jäniksiä eikä muitakaan kulkijoita, mutta metsälenkillä bongattiin kaksi kaurista. Tällä kertaa ihminen oli koiraa nopeampi eli Sylvi napattiin syliin ennen kuin se ehti pinkaista riistan perään, ja sylissä se sitten matkustikin paluumatkan. Hihnojahan ei tietenkään ollut mukana, kun ihan vain pikaisesti metsän puolella piipahdettiin... Hilma onneksi pysyi mukana, kun käskettiin ja Saima ei edes tajunnut, mitä tapahtui. 

Muutoin mökkiloma sujui hyvin rauhallisissa tunnelmissa, koronauutisointiakin tuli seurattua vähemmän kuin kaupungissa. Loman jälkeen etätyöt taas jatkuvat, katsotaan jos keväällä voisi siirtää etätoimiston joksikin aikaa mökille. Koiratkin kannattaisivat ajatusta.

Muistoja...

Tyynen lähdöstä on kulunut nyt kaksi kuukautta, paljon on ehtinyt siinä ajassa tapahtua ja maailmakin muuttunut ihan toiseksi.

Koko lauma poseerasi hovikuvaajalle vielä joulukuussa - silloin näköjään oli ihan kunnon talvi ja luntakin reippaasti. Jo silloin aavistelin, että voi olla viimeinen kerta, kun Tyyne pääsee Suvin kuviin, joten otettiin Tyynestä yksityiskuviakin. Ja Tyynen viimeiseksi poseeraussessioksi tämä jäikin. Mutta muistot elävät ja Tyyne on mielessä ihan joka päivä 💕.

(Kuvat: Suvi Pitkänen)

Lähiretkeilyä

Pitenevät päivät, lähes lumeton maasto ja mukava keli houkuttelivat viime lauantaina retkeilemään. Haussa oli suht lähellä oleva paikka, jossa ei olisi hirveästi porukkaa, ja löydettiinkin uusi oivallinen retkikohde: Ritoniemi. Varvikkoa, harjumaisemaa, hiekkarantaa - kyllä kelpasi kuljeskella.

Saima on jo sen verran vanha (13 viikkoa), että saattoi aloittaa retkeilyn helpossa maastossa. Ja pieni mäyräkoira olikin oikein reipas ja hyvin käyttäytyvä retkeilijä. Juhlan kunniaksi se istutettiin poseeraamaan kannon päälle, ja ikuistettiin sitten lauman seniorikin samalla paikalla. Ihan kohta lauman vanhin on taas lauman pienin.