Synkkä kesävieras

Mustanpuhuva kissakaunotar Marlena on taas saapunut kesänviettoon mökillemme. Kissan ja koirien kohtaamiset sujuivat asiallisesti ilman suurempia tunteenpurkauksia suuntaan tai toiseen. Jälleennäkemisen riemua ei vieläkään ollut havaittavissa, vaikka tämä taitaa olla jo seitsemäs nelijalkaisten yhteinen mökkikesä.

Heti asettauduttuaan Marlena testasi perinteistä tähystyspaikaansa verannan kaidetta. Kaiteelta pääsee hyvin tarkkailemaan, mitä pihalla tapahtuu, ja sieltä käsin voi myös hienovaraisesti ilmaista koirille, kuka on kesälauman arvojärjestyksessä ylimmällä paikalla.

Kun Marlena oli kotiutunut, sen omistajat lähtivät reissuun ja me jäimme kissavahdeiksi reiluksi viikoksi. Tuttuun tapaan kissa on oman palvelusväen poistuttua viihtynyt enimmäkseen omissa oloissaan, ja etenkin hellepäivinä se mieluiten vain makoili sisällä mökissä. Ihmisen olemassaololla on ollut merkitystä lähinnä ruoka-aikaan, muulloin seuraneitiä on enimmäkeen tuijotettu synkästi, armollisesti sentään otettu silitykset vastaan. 

Mutta välillä Marlenakin yllättää. Ihan muina kissoina se tulee verannalle, asettautuu tuoliin ja viihtyy mäyräkoirien ja dekkarin lukijan seurassa, ainakin hetken aikaa...

Patikointireissu Hossaan

Viikko sitten sunnuntaina lähdettiin ajelemaan kohti Hossaa. Mukana olivat Sylvi, Hilma ja spitzi Usva, seniori-Tyyne oli jo aiemmin viety lomailemaan Etelä-Suomeen. Useamman päivän patikointireissu olisi ollut vähän liikaa Tyynelle, mukavuutta arvostava vanhus viihtyi paremmin kasvattajan kainalossa kuin erämaassa.

Viidessä päivässä patikoimme kaikki kansallispuiston rengasreitit. Aloitimme maltillisesti Huosiuksen huikosella (8 km) ja päätimme Kokalmuksen kierrokseen (14 km, ja ehkä koko reissun hienoin reitti). Värikallion kaarros (8 km) ja Hakokosken hujaus (5 km) mahtuivat hyvin samaan päivään, ja Laukkujärven lenkin (10 km) jälkeen kierrettiin vielä Hossan luontopolkukin (3 km). Ölökyn ähkäsy (10 km) oli sen verran vaativa, ettei samalle päivälle muuta lenkkiä tarvittu.

Sylvin mielestä ensimmäiset lenkit olivat ihan liian lyhyitä, mutta reissun puolivälissä sekin alkoi jo olla ihan tyytyväinen aktiviteettien määrään. Hilma puolestaan patikoi itselleen ampiaisvyötärön ja mahtavat muskelit - ja viimeisinä päivinä se jopa malttoi levätä evästaukojen aikana.

Harjumaisemissa kulkevat polut olivat helppokulkuisia ja korkeuserot maltillisia. Poikkeuksena oli Julman Ölkyn reitti, joka kulki jylhissä maisemissa kanjonijärven ympäri. Järven olisi voinut ylittää puolivälistä riippusiltaa pitkin, mutta me valitsimme pitemmän reitin eli kuljimme koko kierroksen polkua pitkin. Välillä nousua oli ihan reippaasti, ja ylhäältä avautuikin hienot maisemat. Kannatti kiivetä.

Viikon luontohavaintoja olivat mm. korppi, kuukkeli, joutsen, närhi, maakotka, taivaanvuohi, karhun hajoittama muurahaispesä, katkokääpä ja sammakko. Poroja nähtiin lähinnä auton ikkunasta, mutta poron hajua oli maastossakin ja tyhjän porotallin haistelu oli koirien mielestä todella jännittävää.

Sää suosi retkitiimiämme jälleen kerran: viikko alkoi puolipilvisessä säässä (+14) ja loppui auringonpaisteeseen (+22). Hyttyset saapuivat, kun me poistuimme. Kaikin puolin hieno kansallispuistoreissu siis. Kiitos Hossa, me palaamme vielä!

Elämää ja olemista mökillä

Mökillä olemisessa ehkä parasta on se, ettei oikeastaan tapahdu mitään erityistä. Jos on kuiva keli, oleillaan ulkona: Hilma päivystää etupihalla, Sylvi seikkailee takapihan viidakossa. Jos sataa, viihdytään sisällä viltin alla, Tyyne kuorsaa lähes kellon ympäri. Jos tuulee niin, että korvat miltei irtoavat päästä, lämmitellään illalla saunassa.
Ja vaikka ei tapahdu mitään, päivät ja viikot kuluvat käsittämättömän nopeasti.