Etätyöläiset

Tällä viikolla siirryttiin etätöihin ja kuka tietää, kuinka pitkäksi aikaa. Pennun kannalta on ollut näppärää, kun ei ole tarvinnut jättää sitä kotiin pitkien työpäivien ajaksi ja keskellä päivääkin voi pikaisesti piipahtaa pihalla. Sylvi ja Hilma sen sijaan eivät juurikaan etätyöskentelijää noteeraa, niille taitaa olla ihan sama, onko joku päivät pitkät kotona vaiko ei.

Sylviä selvästi harmittaa, ettei ole töitä eikä treenejä. Tylsää. Tälle keväälle oli jo ehdittu sopia kaikenlaista lukukoirahommaa, mutta kaikki on nyt tietysti peruttu. Mutta jotain uutta on kyllä tarkoitus kehittää someen. Jos ei muuta niin lukemaan innostamista e-kirjavinkeillä. Sylvin lukuhaaste on jo päivitetty niin, että jokaisen tehtävän voi suorittaa myös e-kirjoilla. Katsotaan, mitä kevään mittaan keksitään, ideoita saa vinkata!

Vielä ehdittiin kyläilemään

Viikonloppuna tehtiin loman kunniaksi pikavisiitti Etelä-Suomeen. Saima junaili ja kyläili oikein mallikaasti, tosin kyläpaikassa kaikki eivät pennun läsnäoloa ihan arvostaneet. Portailla oli tunkua, kun seniorikoirat huomasivat, ettei pentu vielä pääse muutamaa porrasta pidemmälle...

Saima pääsi ihan urakalla tapaamaan koiria, kun myös Sylvin ja Hilman kakkosomistaja sekä suursnautserit, kääpiösnautseri ja mäyräkoirat saapuivat paikalle. Samaan syssyyn saatiin hoidettua pennulle ensimmäiset rokotuksetkin.

Cavalier-mäyräkoira -porukalla käytiin metsässä pariin otteeseen ja ehdittiin nauttia auringonpaisteesta sekä ulkona että sisätiloissa. Jopa Hilma malttoi olla kaivautumatta peittojen alle, kun sohvalla oli tarjolla mitä mukavin aurinkoläikkä.

Nyt sitten ei olekaan ihan heti uusia reissuja tiedossa. Loman jälkeen siirrytään etätöihin, ja lukukoirahommat ovat Kennelliiton ohjeistuksen mukaisesti katkolla koko kevään. Onneksi sentään metsään pääsee ja kohta voidaan aloittaa mökkeilykin. Ja lukemistakin riittää.

Do as I do -menetelmä...

Do as I do -menetelmällä tarkoitetaan koiran koulutuksessa sitä, että koira oppii erilaisia asioita matkimalla ohjaajaansa. Saima on ottanut menetelmän omakseen, se ei tosin matki omistajaansa vaan Sylviä. Mitä iso edellä, sitä pienempi perässä, vai miten se menikään. Nähtäväksi jää, mitä kaikkea pentu Sylvin johdolla oppiikaan...

Viikko vilahti

Saima saapui reilu viikko sitten, mutta tuntuu kuin se olisi ollut meillä jo huomattavasti kauemmin. Hyvin mutkattomasti se on solahtanut laumaan; Hilma haluaa edelleen olla poissa pennun jaloista, mutta Sylvi on jo alkupäivistä pehmennyt huomattavasti: satunnainen murina on lähinnä virkamurinaa, jota edes pentu ei ota tosissaan. Saima saa tulla Sylvin viereen nukkumaan ja Sylvi on jo jopa innostunut hetkeksi leikkimään.

Ainakin toistaiseksi Saima on ollut hyvin rauhallinen ja helppo pentu. Naskalihampaat ovat tarttuneet vain leluihin ja puruluihin eikä mitään ole vielä tuhottu. Loppuviikosta Saima pääsi mukaan töihin ihmettelemään kirjastoelämää ja samalla harjoittelemaan muusta laumasta erossa olemista. Työhuoneen ovella oli normaalia enemmän liikennettä, kun yksi jos toinenkin tuli pentua ihastelemaan. Ja työelämään tutustuminen oli sen verran rankkaa, että suurin osa työpäivästä kului nukkuen.

Sylvillä oli torstaina työpäivä, joten illaksi hommattiin kotiin pentuvahdit. Nuorempi seuralaisista vietti illan sohvalla Aku Ankkoja lukien ja jossain vaiheessa Saimakin oli kiivennyt sohvalle lukijan viereen nukkumaan. Aku Ankoista on tulevan lukukoirankin hyvä aloittaa, vaikkei ihan vielä hereillä pysykään. Ja samaan aikaan toisaalla Sylvi oli hyvin tyytyväinen, kun pääsi taas töihin (ja hetkeksi pennusta eroon).

Viikonloppuna oli niin hieno ilma, että tehtiin koko porukalla vähän pidempiä lenkkejä lähimetsässä. Hilma johti polulla joukkoa ja Saima kipitti jonon viimeisenä kovaa vauhtia. Yllättävän hyvin se pysyi isompien perässä eikä sillä todellakaan ollut mitään aikomusta lähteä polulta omille teilleen. Onneksi pentu kasvaa niin kovaa kyytiä, että keväällä päästään ihan kunnon retkille. Ja jos viikot vilahtavat pentutouhuissa näin nopeasti, kevät on ihan tuossa tuokiossa!

Saima saapui!

Joskus asiat tapahtuvat nopeasti ja suunnitelmat muuttuvat ykskaks. Seuraavan pennun hankintaa on pohjustettu pitkään ja sopiva kasvattaja löytyi Ruotsista - pennun vanhempien selkäkuvaus-vaatimuksista ei tingitä, vaikka pentu sitten pitäisikin hakea kauempaa. Kasvattajan kanssa on viestitelty puolin ja toisin, ja sopiva pentue voisi olla tulossa ensi kesäksi. 

Mutta pari viikkoa sitten soi puhelin. Hilman ja Sylvin kakkosomistaja kertoi, että nyt olisi Kennelliiton pentulistoilla juuri sopiva, ihan kohta  luovutusikäinen narttupentu. Ja kuinka ollakaan: selkäkuvatut vanhemmat ja emä tuotu Suomeen samasta kennelistä, josta pennun ottamista suunnittelin, pentu olisi siis emän puolelta Sylvin sukua. Ei siis auttanut muu kuin tuumata hetki, soittaa kasvattajalle ja kysellä pennuista vähän tarkemmin - ja seuraavana viikonloppuna ajella katsomaan pentua. 

Viikon ajan sulattelin ajatusta siitä, että uusi pentu saapuisi jo nyt, vaikka Tyynen lähdöstäkään ei olla vielä toivuttu, ja samalla järjestelin työhommia niin, että voisin pitää muutaman päivän lomaa ja  tehdä lyhyempiä työpäiviä loppuviikon. Ja äkkiä olikin sunnuntai ja Saima haettiin kotiin.

Saima on kotiutunut nopeasti. Hilma teki heti tiettäväksi, että uusi laumanjäsen ei voisi vähempää kiinnostaa, ja mieluiten pysyttelee vähän kauempana pennusta, mahtuu kyllä samalle sohvalle ja sänkyyn, kun pakko on.  Sylviä pentu kiinnostaa enemmän, mutta liian innokkaat lähestymisyritykset torpataan murinalla. Saima jättää Hilman suosiolla rauhaan, mutta Sylvi on sen mielestä maailman ihanin koira. Uskollisesti se seuraa idoliaan ja yrittää vaivihkaa ujuttautua ihan viereen nukkumaan.

Pennulle kaikki on uutta ja ihmeellistä, ja aika jännittävää on myös pennun kanssa eläminen pitkästä aikaa. Huushollissa piti tehdä penturaivaus: suojata sähköjohdot ja nostaa kaikki lattialla lojuvat tavarat pois pennun ulottuvilta. Kaikki asiat pitää opettaa alusta asti - miten talvipentu ikinä oppii sisäsiistiksi...? Mutta pentukurssille on jo ilmoittauduttu - ja jossain kaukaisuudessa toivottavasti häämöttää lukukoiran ura. Ainakin Saimalla on siihen hommaan paras mahdollinen mentori.