Kesälomaa kohti

 Alkuvuosi oli lukukoiran työrintamalla suhteellisen rauhallista: lukuvastaanottoja voitiin kyllä pitää (hiukan harvennetusti), mutta tapahtumat ja luokkakäynnit olivat katkolla. Tässä kuussa pandemiatilanne oli jo niin maltillinen, että pystyttiin tapaamaan Neulamäen kirjastossa ekaluokkalaisia pieninä ryhminä. Oli tosi mukavaa tavata koululuokkia yli vuoden tauon jälkeen. 

Viime viikolla tehtiin myös vierailu paikalliseen metsäeskariin. Kaikki eskarilaiset olivat jo oppineet lukemaan, ja opettaja halusi palkita reippaat pikkuoppilaat lukukoiran vierailulla. Ei hullumpi idea. Ja samalla selvisi meillekin, mikä metsäesikoulu oikein on: esikoululaisilla on oma kota metsässä ja siellä ovat kaikki päivät kesät, talvet - kovimmilla pakkasilla kuulemma pannaan haalarit päälle ja hyvin tarkenee. Kodan keskellä on pieni kamina, jota nytkin koleana kevätpäivänä lämmitettiin. Kaikin puolin kotoisa paikka lukuhetkelle!

Tällaiseen työrupeamaan päättyi tämän kevään lukukoirahommat. Syksyllä jatketaan, mikäli korona ei taas riehaannu. Nyt kuono kohti kesäseikkailuja!

Tervausta ja patikointia

Lähes helteisen päivän kunniaksi tehtiin päivävisiitti mökille. Reissun varsinainen syy oli se, että vene piti saada tervattua, ja samalla käytiin vähän Pisalla reippailemassa. Lämpimästä kelistä johtuen patikointiosuus suoritettiin jo menomatkalla eli aamupäivällä, kun aurinko ei vielä porottanut ihan niin kuumasti. Mutta siitä huolimatta oli ihan riittävän lämmintä varsinkin Pisan kierron loppupäässä, kun kavuttiin Pisan mäkeä ylös... Onneksi matkan varrella oli puroja ja lammikoita, joista koirat pystyivät juomaan ja halukkaat kastautumaankin.

Neljän tunnin patikointi lämpimässä kelissä oli koirille ihan riittävä lenkki: kun mökille päästiin, ne eivät hirveästi enää jaksaneet touhuta. Vene saatiin tervattua ilman lämpöhalvausta, ja laaduntarkkailija kävi vielä tutkimassa ja hyväksymässä työn laadun. Vasta tervatun veneen tuoksu on kyllä ihan parhaita kevään tuoksuja! Seuraavalla mökkireissulla on vuorossa veneen sisäpuolen tervaus, ja sitten vene onkin valmiina kesää varten. Ja kesä on jo ihan nurkan takana!

Talvi yllätti retkeilijät

Viikonloppuna lähdettiin pystykorvien kanssa tämän vuoden ensimmäiselle kansallispuistoretkelle Tiilikkajärven kansallispuistoon. Arvelimme, että Tiilikassa olisi lunta enemmän kuin Kuopiossa (muistissa vielä pääsiäisreissu kaksi vuotta sitten, kun kahlattiin lumessa polvia myöten...), mutta eipä aavistettu, että lunta olisi edelleen niin reippaasti. Onneksi oli vaelluskengät ja säärystimet, niin pärjättiin.

Alkuperäinen suunnitelma oli kulkea perinteinen Uiton kierto, mutta todettiin heti, että suo-osuudelle olisi turha edes yrittää, sinne ei ollut minkäänlaista polkuakaan. Lähdimme siis kulkemaan reittiä toiseen suuntaan, ja metsässä kulkeminen onnistuikin ihan hyvin. Välillä oli sulaa maata, välillä märkää ja välillä lunta sen verran, että sinne humpsahti ihan kunnolla. 

Selvittiin kunnialla Venäjänhiekalle, missä pidettiin kahvitauko ja ihailtiin vielä kovin talvista järvimaisemaa. Kovin erilaiselta näytti kuin sulan järven aikaan, hiekkarannasta saattoi vain haaveilla. 

Kahvitauon jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin samaa reittiä ja palattiin lähtöpisteeseen Sammakkojärven kärkeen. Reittiin kahvitaukoineen meni vajaa neljä tuntia, eikä yhtään haitannut, että käveltiin sama polku kahteen suuntaan.

Nyt siis on virallisesti aloitettu tämän vuoden kansallispuistoretket. Toki muitakin uusia retkikohteita etsiskellään - eikä niissä tutuissakaan mitään vikaa ole. Kyllä retkeily ja metsässä kulkeminen on joka koiran oikeus!

Syntymäpäiväsankari

 

Tänään juhlimme Sylvin yhdeksänvuotissyntymäpäivää, Sylvi on siis mäyräkoira parhaassa iässä. Mutta kyllä vuodet vilahtavat nopeasti: ihan äskenhän oli se päivä, kun ystäväni lennähti Kööpenhaminaan hakemaan Sylviä ja minä odottelin jännittyneenä, millainen pentu sieltä saapuisi. 

Syntymäpäivää juhlistamme asiaankuuluvin herkuin ja toivotamme Sylville pitkää ikää ja terveyttä. Eikä ainakaan vielä tänä vuonna aleta puhua eläkkeelle jäämisestä!

Yllätysviesti Japanista

Viime viikolla saapui Sylvin Facebook-sivun kautta viesti, jossa kysyttiin, saisiko Sylvin somekuvia käyttää japanilaisen nettilehden lukukoirajutussa. Luvan antamisen jälkeen saimme vielä muutaman tarkentavan kysymyksen ja jäimme odottelemaan, millainen juttu nettiin putkahtaisi.

Maanantaina tuli Japanista kiitosviesti sekä linkki juttuun. Japaninkielisestä tekstistä emme harmillisesti ymmärtäneet mitään, mutta onneksi näppärä työkaveri teki käännösohjelmalla raakakäännöksen japanista englantiin. Ja täytyy sanoa, että jutun kirjoittaja oli todella perehtynyt sekä lukukoiratoimintaan että Sylvin uraan.

Maailma on netin ansiosta nykyään kovin pieni ja yllätysviestejä voi tulla ihan mistä vaan. Mutta siitä huolimatta meille oli suuri kunnia, että Sylvi sai edustaa (suomalaisia) lukukoiria Japanissa asti. Voi hyvä Sylvi!

Vauhdikasta vappua

Viikonloppuna käytiin tapaamassa etelässä Tuittua ja Iinestä, tällä kertaa Hilma jäi lomailemaan pystykorvien luokse. Iineksellä ja Saimalla leikit jatkuivat siitä, mihin muutama kuukausi sitten jäivät, ja Iineksen mielestä oli ihan parasta, kun sai lenkkeillä mäyräkoiraporukassa. 

Sää suosi, ja koko ajan oli joku tulossa tai menossa pihalla. Nyt on kevät!