torstai 27. heinäkuuta 2017

Vaihteeksi luontopolkua pitkin

Lähes lämpimän kesäpäivän kävelylenkki tehtiin Siilinjärven Patakukkulan luontopolulla. Heti parkkipaikalla eräs ystävällinen mies varoitteli, että polun alkupäässä oli juuri nähty kyy makoilemassa... Koirien kulkemista polun vieressä piti siis vahtia normaalia tarkemmin, mutta onneksi ei näkynyt käärmeitä - ei juuri ihmisiäkään.

Reilun neljän kilometrin mittainen luontopolku kulki harjumaisemissa, reitti oli hyvässä kunnossa ja merkitty selkeästi. Alueella risteili paljon muitakin polkuja, mutta siitä huolimatta kulkijoita oli vain muutama, mikä on aina plussaa. Mukavan pikkulenkin kohokohta oli suppalampi, jonka rannalta löytyi aikamoinen skaala vihreän eri sävyjä. Kelpaisi käpsehtiä ja nauttia Suomen suvesta.





keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Aktiivileirillä

Ulkopuolinen voisi kuvitella, että Sylvillä on töitä, harrastuksia ja muutakin ajanvietettä ihan riittämiin. Mutta jos Sylviltä itseltään kysyttäisiin, se vastaisi J. Karjalaisen laulua mukaillen "Mä olen koira, mä olen koira, jolle ei koskaan tapahdu mitään."

Mutta onneksi Sylvi pääsee aina silloin tällöin pystykorvien luokse aktiivileirille - ja silloin kyllä tapahtuu aamusta iltaan! Viimeisin aktiivileiri oli viikonloppuna, kun omistaja huiteli reissussa Etelä-Suomessa.

Hoitopaikassa ohjelma mukautetaan kunkin mieltymysten mukaiseksi: Tyyne arvostaa pihalla käyskentelyä eli se osallistuu yleensä vain yhteen pitempään lenkkiin per päivä, Hilma on ailahtelevaisempaa laatua ja joko lähtee useammalle lenkille mukaan tai sitten ei. Mutta Sylvi ottaa leiristä kaiken ilon irti:

8.15 Herätys ja pihalle
8.30 Aamulenkki ja aamiainen
9.30 Hampaiden pesu
10.30 Pitkä lenkki, kasvimaalla käynti ja salaatin haku
12.00 Päiväunet
15.30 Autoilemaan! Mukaan agilitytreeneihin! Putkeeeeen! Seurustelemaan ihmisten kanssa! Omimaan hallia! Lämmittely- ja jäähdyttelylenkille!
18.15 Iltaruoka
21.30 Iltalenkki






              Aktiivileiri on ihan parasta, mutta välillä jopa Sylvin täytyy huilta, että jaksaa taas...


perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kissa, kissa, kissa

Mökkiviikkomme alkoi kissamaisissa merkeissä. Entinen bronxilainen, nykyinen helsinkiläinen musta kaunotar oli tullut mökille muutamaksi viikoksi, ja kun kissan omat ihmiset poistuivat hetkeksi muihin maisemiin, siirtyi kissanhoitovastuu meille.

Taitaa olla jo viides kesä, kun kissa ja koirat mökkeilevät yhtä aikaa. Eivät ne edelleenkään mitään parhaita ystäviä ole, mutta yhteiselo sujuu ihan mallikkaasti. Omanarvontuntoinen kissa saattaa hiukan sähähtää, jos koiran kuono tulee liian lähelle, mutta silloin koirat tajuavat viisaasti väistää - eivätkä onneksi haaveile mistään takaa-ajoleikeistä. Ja toisaalta kissa tarkkailee mielellään, mitä koirat tekevät ja nykyään tulee ihan vapaaehtoisesti sängylle, jonka päällä koirat jo nukkuivat. Koirien mielestä kissa on kiinnostava, mutta parasta kissanhoitoviikossa taisi kuitenkin olla kissanruoka. Ei näistä lajienvälisistä suhteista ihan selville pääse...







keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Hyvää mieltä ja rapsutuksia

Tänään teimme Sylvin kanssa jo perinteisen kesävisiitin Puijonsarven palvelukotiin. Lukukoira oli kyllä hyvin innoissaan, kun huomasi taas pääsevänsä töihin. Kaikki eivät arvosta pitkää kesälomaa...

Sylvi oli palvelukodissa jo tuttu vierailija ja sitä osattiin odottaa. Kaikki paikalle tulleet saivat silitellä ja rapsutella koiraa, ja aika moni sai nuolaisuja kiitokseksi. Kaverikuviakin piti tietysti ottaa.

Asukkaiden lelukoira Puppe oli tavannut Sylvin jo viime kesänä, mutta nyt mukana menossa oli myös Pupen pentu Peppu (samaa rotua kuin Puppe mutta pienempi). Pentu oli kuulemma ollut niin innokas tapaamaan kuuluisaa lukukoiraa, että oli lähtenyt etsiskelemään sitä ominpäin jo eilen. Aika kauan oli mennyt ennen kuin Peppu-karkulainen oli löytynyt, ja raukka oli sen verran reissussa rähjääntynyt, että joutui pesulle ennen kuin sai tavata julkkiksen...


Rapsuttelujen ja silittelyjen lomassa kerrottiin Sylvin kuulumisia ja vastailtiin moninaisiin kysymyksiin: Mitä Sylvi syö? (koiranruokaa ja välillä vähän herkkuja) Kuinka Sylvin hampaita hoidetaan? (on harjattu päivittäin sen jälkeen, kun jouduttiin käymään hammaslääkärissä viime talvena) Onko Sylvi matkustanut linja-autolla? (on - ja junalla ja metrolla ja lentokoneellakin) Onko Sylvi päivät ihan yksin? (ei toki, kun on kavereitakin kotona) Onko Sylvi töissä keskustan kirjastossa? (juu ja välillä lähikirjastoissakin)

Ohjelmassa oli toki vähän lukuhommiakin: Sylville luettiin kaksi eläintarinaa ja lausuttiin koira-aiheinen runo. Mutta näillä lukukoirakeikolla taitavat kuitenkin silitykset ja rapsutukset olla se tärkein juttu. Ja kaiken kruunaa se, kun koira nuolaisee kättä tai nenänpäätä.






tiistai 4. heinäkuuta 2017

Kesäshelfie

Mitä kirjahylly kertoo omistajastaan ja mitä hyllyyn hankitaan kesää varten?
Kuopion kaupunginkirjaston kesäkisassa otetaan shelfietä - ja totta kai myös lukukoiran täytyi osallistua!


Ja kun vauhtiin päästiin, räpsäistiin sitten muutama muukin shelfie. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa eli selityksiä ei varmaankaan tarvita... Tässä meidän lauman kesälukemiset.






sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Lähes hellettä

Viikonloppu nautittiin mökkielosta lähes helteisessä kelissä. Sylvi ja Hilma olivat melkein koko ajan ulkona, Tyyne taas omalle tyylilleen uskollisena vietti suurimman osan ajasta sisällä nukkuen. Mutta kyllä sekin arvosti auringonpaistetta - silloin, kun sattui ulos piipahtamaan.

Kun oli ollut koko päivän ulkona ja puuhastellut kaikenlaista, illalla aurinkotuolissa ei enää mitenkään pysynyt hereillä. Ei vaikka oli koukuttava dekkari käpälässä. 

Viisas lukukoira toki tietää, että vaikka töissä ei kirjan ääreen sovi nukahtaa, lomalla on lupa ottaa rennommin...