Valtteria odotellessa

 Lauantaina lähdettiin mökkinaapurin kyydissä mökille. Koska luvassa oli lunta ja myrskyä, lähdettiin hyvissä ajoin, että ehdittiin perille ja saatiin tupa lämpimäksi ennen kuin Valtteri oli lähestymässä.

Vuodenvaihteessa tehdyt pihapolut olivat jo umpeutuneet, mutta onneksi Saima oli innokas vapaaehtoinen auraamaan muille reittejä valmiiksi. Sylvi arvosti valmiita polkuja, mutta jos Hilma olisi saanut itse päättää, se ei olisi edes laskeutunut portaita alas. Onneksi tupa lämpeni nopeasti, ja pikaisen ulkoilun jälkeen halukkaat pääsivät taas vällyjen alle nukkumaan. Saima oli ainoa, joka viihtyi pitempään ulkona omissa puuhissaan.  

Jännityksellä seurattiin säätiedotusta ja odotettiin iltaa: millä voimalla Valtteri saapuu ja meneekö sähköt poikki. Mutta mitään kunnon myrskyä ei tullutkaan eikä edes korkeita kinoksia. Mäyräkoirien mielenkiinto oli jossain ihan muualla: mökkinaapuri oli tuonut makkarapaketin tullessaan. Kasvissyöjänkin koirat tunnistavat makkarapaketin sellaisen nähdessään ja osaavat totisesti arvostaa tuota harvinaista herkkua: naapurin jokaista elettä seurattiin herkeämättä. Ja voi sitä onnea, kun koirat  saivat oman osansa paistetuista makkaroista, tämän mökkireissun ehdoton kohokohta koirien mielestä.  Kyllä mökkielämä aina kotiolot voittaa. M.o.t.

 

Pomona pomon paikalla

 

Vaikka koululla järjestettävät työpajat ovat katkolla, voidaan tavallisia lukutuokiota jatkaa ainakin toistaiseksi. Lauantaiaamuna lähdettiin siis Sylvin kanssa kirjastolle ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella. Ja koska oma työhuoneemme on menossa remonttiin kosteusongelmien vuoksi, jaamme toistaiseksi työhuoneen kirjastotoimenjohtajan kanssa. Oman työvuoronsa alkua odotellessaan Sylvi pääsi testaamaan, miltä johtajan paikka tuntuu. Sieltä kelpasi katsella työpöydän yli kuin vanha tekijä.

Paras paikka kirjastolla on tietenkin Sylvin mielestä sen ikioma työhuone. Siellä vietettiin taas parituntinen innokkaita lukijoita kuunnellen. Mukana oli sekä vanhoja tuttuja että uusia lukijoita, jokainen lukukoiralle ihan yhtä tärkeä. Toivotaan, että lukuvastaanottoja sekä työpajoja voidaan jatkaa helmikuussakin. Lukemisen tukemisen ammattilaisella kyllä riittäisi hommaa.

Korona sotkee suunnitelmia

 Ei liene yllätys kenellekään, että korona vaikuttaa taas myös lukukoiran työntekoon. Normaaleja lukuvastaanottoja ei vielä ole peruttu, kun lukuhetki yksittäisen lukijan kanssa ei täytä yleisötapahtuman kriteerejä (katsotaan, miten tällä viikolla rajoitukset laajenevat), mutta Lukukirjo-hankkeen työpajat Pyörön koululla on ainakin tammikuun osalta peruttu. 

Onneksi hankkeessa on pelivaraa eli mikäli helmikuussa koululle voi taas mennä, jatketaan silloin sovitusti ja pidetään tammikuun työpajat joko myöhemmin keväällä tai syksyllä. Jos ei helmikuussakaan onnistu, niin jatketaan maaliskuussa - kyllä tämä tilanne jossain vaiheessa taas muuttuu. Sitä odotellessa: pysytään terveinä!

Vuosi vaihtui mökkimaisemissa

 Jouluviikolla ei lomailtu vaan pakattiin ja muutettiin suvun vanhinta jäsentä putkiremontin tieltä uuteen asuntoon. Vaikka välillä tuntuikin siltä, että pakattavat tavarat eivät koskaan lopu, saatiin kuitenkin urakka kunnialla loppuun ja kaikki osapuolet saattoivat huokaista helpotuksesta.

Joulun jälkeen laumamme oli loman tarpeessa, joten suuntasimme vuodenvaihteeksi mökille. Siellä saatiinkin toipua muuttourakasta kaikessa rauhassa. Välillä pukeuduttiin villapaitoihin ja käytiin jäällä, mutta kun pakkanen kiristyi -15:een, ulkoilu ei enää mäyräkoiria innostanut. Onneksi sisällä tarkeni hyvin ja iltaisin saunan lauteilla vielä paremmin.

Tämän vuoden ensimmäinen mökkivisiitti on siis tehty, ja kunhan päivä hiukan pitenee, maalla olisi tarkoitus viihtyä taas enemmänkin eli aina kun työkiireiltä ehditään. Lukukoiran työt alkavat parin viikon kuluttua ja koiraharrastuksiakin taas suunnitellaan. Nähtäväksi jää, mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan.