maanantai 30. marraskuuta 2015

Marraskuun kilometrit

Marraskuun alussa otettiin haasteeksi 50 kilometriä lenkkeilyä joka viikko. Ja nyt kuun viimeisenä päivänä voidaan tyytyväisinä todeta: me teimme sen!

Koko lauma ei haasteeseen osallistunut yhtä tavoitteellisesti, Hilma jätti huonolla kelillä muutaman lenkin väliin ja Tyynen viikkokilometrit taisivat jäädä reiluun kymmeneen. Mutta Sylvi on säänkestävä Sportti-Sylvi, m.o.t.





(Kuvat: Suvi Pitkänen)

torstai 26. marraskuuta 2015

Räntäsadetta ja vieraita kieliä

Tämän päivän työvuoroon käveltiin Sylvin kanssa räntäsateessa. Tuli taas todistettua, että ei edes kurja koiranilmakaan lannista lukukoiran intoa kiirehtiä työvuoroon... ihailtavaa innokkuutta ja työhön sitoutumista! Märkä sohjo kasteli matalan kulkijan sekä yltä että alta, ja kirjastolle saapui sangen uitettu koira. Onneksi työhuoneen vakiovarustukseen kuuluu iso froteepyyhe, eli siinä vaiheessa, kun Sylvi pääsi tapaamaan lukijoita, se oli taas suihkunraikas ja kuiva.


Kaikissa lukuvastaanotoissa on joku oma juttunsa, tällä kertaa lukukoira pääsi tutustumaan katalaanin kieleen. Jännittävää! Viisivuotias Einar luki antaumuksella, ja Sylvi keskittyi kuuntelemiseen. Ainoa, jolle tarina jäi hiukan hämäräksi, taisi olla lukukoiran ohjaaja takavasemmalla...


Ensi viikolla onkin jo tämän syksyn viimeiset lukuvastaanotot. Näkemisiin ja lukemisiin!




sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Marraskuinen mökkireissu

Lauantaiaamuna pakkauduttiin mökkinaapurin autoon ja suunnattiin kohti maaseutua. Takapenkillä olikin tunnelmaa, kun mäyräkoirien lisäksi kyydissä oli  kaksi kissaa. Matka sujui enimmäkseen sulassa sovussa, vain muutaman kerran kissankäpälä ojentautui ulos kuljetuskopasta muistuttamaan koiria, kuka olikaan pomo autossa. Koirat eivät käpälästä välittäneet, Sylvi ei varmaan edes huomannut: sitä kiinnosti  Aku Ankka, jota nuorin matkalainen luki ääneen...


Lunta oli tullut sen verran, että mäyräkoirat joutuivat kahlaamaan ja loikkimaan hangessa, mutta se ei niitä haitannut. Nuuskittavaa ja tutkittavaa riitti, olihan edellisestä mökkireissusta kulunut reilu kuukausi. Ja jäniksetkin olivat pyörineet pihapiirissä, ihan koirien kiusaksi.


 

Mökillä saa jokainen olla niin kuin huvittaa. Yhdessä tehtiin pieni metsälenkki, mutta muuten koirat huolehtivat itse ulkoilustaan, ovi avattiin aina, kun oli liikennettä jompaankumpaan suuntaan. Aluksi ulkona rampattiin usein; jos ei muuta tekemistä ollut, juostiin kaverin kanssa polkua edestakaisin... Iltaa kohti kulkijoiden määrä väheni huomattavasti.



Sujuipa mökkiviikonloppu reippailun tai laiskottelun merkeissä, mökillä nukuttaa aina hyvin. Se tuli taas todistettua, kun koko lauma kuorsasi vällyjen alla vaikeuksitta kellon ympäri... ja sitten olikin jo miltei kotiinpaluun aika.


keskiviikko 18. marraskuuta 2015

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Liebster Award!

Marraskuu on haasteiden aikaa, nyt saimme Liebster Award! -haasteen Partojen pakinat -blogilta. Sylvi kiittää ja vastaa!

1. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi juuri nyt?
Reipas metsälenkki hyvässä seurassa, sen jälkeen maha täyteen ruokaa ja loikoilemaan sohvalle kavereiden kanssa.

2. Miten vietät koiratonta vapaa-aikaa?
Sitä on aika vähän, joskus matkustelen emäntäni kanssa ilman muuta koiraseuraa.

3. Onko koirahistoriassasi joku tapahtuma, joka vaikuttaa elämääsi yhä tai jonka haluaisit muuttaa?
Se, kun muutin nykyiseen laumaani. Ja tietysti myös se, kun minusta tuli lukukoira. Enkä haluaisi muuttaa kumpaakaan!

4. Ihailetko jotain julkisuuden henkilöä?
Espoolaista lukukoira Börjeä! Olemme olleet myös treffeillä. Huhut kertovat, että Börje taisi ihastua meikäläiseen - ei siihen tarvittu kuin yksi hännänheilautus ja herrakoira oli ihan myyty :)

5. Onko joku koiristasi ollut ns. elämäsi koira ja miksi? 
Laumamme vanhin mäyräkoira Tyyne. Tyyne kävi hakemassa minut pentuna Porvoosta, kun olin ensin lentänyt Suomeen. Matkustimme seuraavana päivänä junalla samassa kassissa Kuopioon, ja Tyyne oli niin turvallista seuraa, että nukuin kaikessa rauhassa koko matkan. Tyyne on viisas ja ystävällinen ihan kaikille, ja se on myös johdattanut minua karhumeditaation maailmaan.

6.  Uskotko yliluonnolliseen?
Lukukoirana uskon satujen voimaan - kaikki on mahdollista, kunhan itse uskot siihen. Uskon myös mielikuvituksen tärkeyteen, ilman sitä ei pärjää.

7. Mistä esineestä et voisi luopua?
Ruokakupista  ja sohvasta. Molempia olen valmis jopa puolustamaan, jos joku kavereistani yrittää omia ne.

8. Elämäsi tärkein ohjenuora, johon tartut vaikeissa tilanteissa?
"Kaikkea muuta, kunhan ei vain nukkuvaa, puolikuollutta elämää." Noin sanoi Minna Canth, ja minä olen ihan samaa mieltä!

 9. Onko sinulla haaverotua, jollaista et kuitenkaan voi ottaa, koska ko. rotuinen koira ei sovi sinulle esim. luonteensa tai vaatimiensa resurssien puolesta?
Haluaisin suursnautserin, niillä on niin komeat hampaat ja parta. Esteenä on ymmärtämätön emäntäni, joka ei suostu hankkimaan minulle omaa koiraa. Onneksi kakkosemäntäni on fiksumpi ja on hankkinut suursnautsereita jopa kaksin kappalein. Niiden seurassa kelpaa lenkkeillä!

10. Mikä oli lapsuutesi haaveammatti?
Unelmoin Suuren Metsästyskoiran urasta siitä lähtien, kun kuusiviikkoisena sain sisarusteni kanssa leikkiä kauriinsorkilla. Täällä Suomessa en ole kauriinsorkkia nähnyt kuin kirjoissa - ja niin minusta sitten tuli lukukoira.

11.  Onko jokin arkipäiväinen taito, jota et hallitse, mutta jonka haluaisit oppia?
Autolla ajaminen. Pienenä matkustin autossa kuskin sylissä nukkuen ja siitä lähtien olen halunnut tarttua rattiin itsekin. Jostain syystä minun ei ole annettu harjoitella autolla ajamista, vaikka mäyräkoira on sentään ajava koira.



Haastamme samoilla kysymyksillä Iivarin, Typyn, Artun, Ossin, Pessin, Párekin - ja kaikki muutkin, jotka haluavat vastata.

perjantai 13. marraskuuta 2015

Marraskuun reippailuhaaste


Välttääksemme marraskuisen kooman päätimme uusia Hyvinvointilähettilään haasteen: 50 kilometriä lenkkeilyä viikossa. Haastamme kaikki muutkin masokistit mukaan itsekullekin sopivalla kilometrimäärällä.

Saa nähdä, miten reippailumme käy, kun päivät lyhenevät ja kelit huononevat... Ainakin vielä tänään selvisimme kunnon lenkille - ja sen jälkeen toipumaan sohvalle vällyjen alle.

Mukavaa viikonloppua kaikille!






sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Arkistojen aarteita...

Sateisen sunnuntaipäivän viihdykkeeksi kaivettiin tietokoneen uumenista esiin Sylvin pentukuvia. Kuvauspäivä lienee ollut elokuun alkupuolella vuonna 2012, Sylvi oli tuolloin ollut jo muutaman viikon laumassamme.
Eikä lukukoiran urasta ollut vielä aavistustakaan...









Kuvat: Suvi Pitkänen

torstai 5. marraskuuta 2015

Vauhdissa!


Kuva: Suvi Pitkänen

Sylvi tuli tänään kirjastolle jo aamulla ja pääsi heti esittäytymään maahanmuuttajaryhmälle, joka oli tutustumassa kirjastoon. Muutama maahanmuuttajataustainen lukija on Sylvin vastaanotolla käynytkin, ja nyt toivottavasti on lisää tulijoita luvassa. Onhan Sylvi itsekin maahanmuuttaja :)

Omia hommia odotellessaan Sylvi ehti vierailla rapsuteltavana useammassa työhuoneessa sekä ottaa päiväunet videopalaverin aikana. Ei sentään alkanut kuorsata, siinä olisikin ollut selittelemistä muille osallistujille, jos mahtava kuorsaus olisi alkanut kuulua linjoilta kesken kaiken...

Kauneusunet olivatkin tarpeen, sillä iltapäivällä kuvattiin pätkiä lukukoiran esittelyvideoon. Sylvissä on selvästikin filmitähtiainesta, koskapa se jaksoi toistaa samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Vasta kuvaussession lopulla oli jonkinlaista hyytymistä havaittavissa - ja kun mäyräkoiraa ei enää huvita, sitä on vaikea lahjoakaan. Monenlaisia pätkiä saatiin kuitenkin purkkiin, nyt sitten odotellaan, millainen kokonaisuus niistä saadaan kokoon.

Kuvaussession jälkeen Sylvi ehti taas hiukan hengähtää, ja sitten olikin lukuvastaanoton aika. Varsin vauhdikkaan työpäivän päätteeksi vielä käveltiin kotiin - ja sitten vihdoinkin pääsi kavereiden kanssa sohvalle lepäilemään. Lukukoira on tänään possunkorvansa ansainnut. Todellakin. 


sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Lokakuun tunnelmissa vielä

Lukukoiran lokakuu oli työntäyteinen, kun lukuvastaanottojen lisäksi oli kaikenlaista muutakin tapahtumaa ja toimintaa. Mutta toki ehdittiin myös lenkkeilemään ja metsään ja ihan vain nauttimaan hienoista syyspäivistä. Tässä erään lokakuun päivän tunnelmia ja värejä Kallaveden rannalta:










Kuvat: Suvi Pitkänen