Tieteellisessä seurassa

Sylvi sai kesällä kutsun tulla esiintymään Suomen tieteellisen kirjastoseuran seminaariin,  puheenvuoron otsikkona Iloa ja keveyttä some-viestintään - case Kirjastokaista ja lukukoira Sylvi. Eihän tuollaisesta kutsusta sopinut kieltäytyä, joten keskiviikkoiltana lähdettiin puksuttamaan junalla kohti etelää.

Ilta vietettiin susikoiran ja cavalierin seurassa, ja aamulla matka jatkui Helsinkiin. Sylvi pääsi huristelemaan metrolla ensimmäistä kertaa elämässään, eikä se ollut aiemmin Helsingin keskustassakaan kulkenut. Sujuvasti kuitenkin selvittiin Tieteiden talolle, missä seminaari pidettiin.

Lukukoiran roolissa Sylvi on niin tottunut esiintymiseen ja ihmisjoukkoihin, että seminaariesiintyminenkin sujui rennosti. Rapsuttelijoita riitti ennen ja jälkeen oman puheenvuoron, ja kuvia räpsittiin aika tavalla. Ja erityisen mukavaa oli se, että Kirjastokaistan tuottaja Riitta ja Sylvi tapasivat vihdoin viimein - Riitta kun on tehnyt töitä virtuaali-Sylvin kanssa jo useamman vuoden. Taisivat molemmat osapuolet ilahtua tapaamisesta!

Aktiivisena lukukoirana Sylvi on siis aktiivinen myös somessa: tuttu kuono löytyy paitsi tästä blogista myös Facebookista, Twitteristä ja Instagramista. Saa seurata!

Sumuinen päivä kansallispuistossa

Lauantaiaamuna lähdettiin retkeilemään Tiilikkajärven kansallispuistoon. Vuosi sitten retkeiltiin  parhaaseen ruska-aikaan, nyt puut olivat jo enimmäkseen lehdettömiä, mutta suo-osuuksilla oli kyllä väriä.

Kansallispuistot ovat ainoa paikka, jossa koko laumamme kulkee flekseissä, normaalisti koirilla on lyhyet hihnat ja aina kun on mahdollista, ne kulkevat metsässä vapaina (Sylvillä ei kylläkään ole luottoa samassa määrin kuin Hilmalla ja Tyynellä, jotka tilanteesta riippumatta pysyvät kuuliaisesti polulla...). Fleksi antaa maastossa kulkemiseen toki vapautta, mutta kun mukana on solmumestari Sylvi, on pakko tämän tästä pysähtyä selvittelemään fleksivyyhtiä. Vaikka muka edetään järjestyksessä ja sulassa sovussa, solmuja tulee. Mutta ainakaan vielä ei olla keksitty toimivampaa systeemiä, joten kansallispuistoissa kuljetaan kolme kahvaa kädessä.

Kiersimme Uiton kierron taas tuttuun tapaan vastapäivään. Kun on tottunut aloittamaan suo-osuuksilta ja päätymään harjumaisemiin, ei osaa vaihtaa suuntaa. Ehkä joskus pitäisi testata, miltä maisemat näyttäisivät toisesta suunnasta. Nyt ei ainakaan ollut valittamista.

Reitin puolessa välissä poikettiin perinteiselle kahvittelupaikalle Venäjänhiekalle. Varsinkaan Hilma ei millään malttaisi pitää taukoja, ja kun lähdetään taas liikkeelle, se ilmoittaa äänekkäästi mielipiteensä menetetyistä minuuteista. Eteenpäin! Ei tänne tultu pysähtelemään!

Tällä kertaa aamun sumu ei hälvennytkään, ja koko reitti kuljettiin enemmän tai vähemmän sumussa. Mutta se ei haitannut yhtään, päinvastoin: kansallispuistossa oli pysähtynyt, paikoin lähes mystinen tunnelma. Välillä tuntui, kuin olisi kulkenut kummitusmetsässä.

Kun reitti oli kierretty, ja oltiin jo palaamassa takaisin parkkipaikalle, sattui vielä yllättävä kohtaaminen: "Onko yksi noista se lukukoira Sylvi?" Olipa aikamoinen yllätys, että lukukoira tunnistettiin myös kansallispuistossa! Kyselijä kertoi seuraavansa blogiamme, eli mukava yllätys sekin.

Tiilikka on hieno retkikohde ja vain tunnin ajomatkan päässä laumamme kesämökistä. Nytkin siis patikoinnin jälkeen lähdettiin lämmittämään saunaa, mikäs sen parempi päätös onnistuneelle retkipäivälle.

Aktiivilomalla pystykorvien luona

Kun omistaja lähtee useamman päivän työreissulle, pakkaavat mäyräkoirat reppunsa ja suuntaavat Porokoiran ja Spitzin luo. Ja silloin Sylvikin voi olla varma, että aktiviteetteja riittää!

Hoitopaikassa soi herätyskello aina viimeistään 5.45 ja heti aamusta lähdetään reippaalle, vähintään puolen tunnin lenkille. Tosin Tyyne ja Hilma eivät tätä aamureippautta arvosta, vaan mieluummin piipahtavat vain pikaisesti pihalla... Iltapäivisin on luvassa juoksulenkkejä, sienestystä, metsäretkeilyä tai agilitytreenejä (turistit keskittyvät vahtimaan hallia ja ilmoittamaan sisääntulijoille, että tämä on kylläkin mäyräkoirien halli...). Ja parhaassa tapauksessa pääsee vielä illalla saunaan. Ei ehdi Sylville tulla omaa omistajaa ikävä, kun se rientää luppakorvat ojossa aktiiviteetista toiseen. Ja Tyyne puolestaan arvostaa sitä, ettei joka käänteessä tarvitse lähteä remmissä lenkille, vaan saa ihan vain kuljeskella pihalla sen verran kuin haluaa, ja muuten keskittyä nukkumiseen. Eli niin tai näin, pystykorvien seurassa on aina kaikilla mukavaa!

Lukukoira innostaa lukemaan

Tänä syksynä on varsinaisten lukuvastaanottojen lisäksi ehtinyt olla pari muutakin lukukoirakeikkaa. Ja mielellämme teemmekin yhteistyötä koulujen kanssa, jos vain Sylvin kalenterissa on tilaa. Luokkavierailuilla ihan kaikki pääsevät lukemaan tai tapaamaan lukukoiraa, eivät vain ne lapset, joiden vanhemmat haluavat aktiivisesti edistää lapsensa lukemista.

Erityisluokat ovat erityisen tärkeitä: niiden vierailujen aikana huomaa todella hyvin, mikä merkitys koiralla lukutilanteessa on. Viimeksi Sylville kävi lukemassa Aurinkorinteen koulun erityisluokka. Opettaja oli varannut kirjastokäynnille riittävästi aikaa, niin että jokainen oppilas sai lukea kaikessa rauhassa, muut odottelivat lastenosastolla tai kirjaston aulassa. Ja vaikka lukuhuoneen ulkopuolella hälistiin ja juostiin edestakaisin, Sylvin kanssa maltettiin istua aloillaan ja keskittyä koiralle lukemiseen. Opettaja totesikin lopuksi, miten hienosti vierailu oli mennyt: vaikka joillekin lapsille lukeminen on vielä todella vaikeaa ja hankalaa, nyt kaikkien mielestä lukeminen oli ollut tosi kivaa ja mieluista! Lukukoira Sylvistä ja kirjastovisiitistä on taatusti puhuttu monessa perheessä ja moneen kertaan...

Toisen tyyppinen koulukeikka tehtiin tällä viikolla Keiteleelle. Alunperin ideana oli, että ainakin kolmasluokkalaiset pääsisivät lukemaan, mutta kun tieto Sylvin tulosta meni koululle, halusivatkin kaikki, eskarilaiset mukaan lukien tulla kirjastoon tapaamaan Sylviä. Eli loppujen lopuksi kolmasluokkalaiset kyllä saivat lukea, mutta myös muut pääsivät kuulemaan, mitä lukukoira työkseen tekee. Mainostimme myös Sylvi omaa lukuhaastetta, jonne vierailumme jälkeen olikin kirjautunut uusia pelaajia. Aarresaari ja kirjat kutsuvat seikkailuun!

Jokainen lukuhetki on omanlaisensa ja tärkeä. Lukukoiratoiminta ei ole vain koiran harrastus vaan ennen kaikkea lukemisen tukemista ja lukemaan innostamista, ja sen takia on eduksi, mitä enemmän lukukoiran ohjaaja ehtii tutustua lasten- ja nuortenkirjallisuuteen ja lukemisen merkitykseen lapselle. Lukukoira innostaa lapsia tulemaan kirjastoon ja tutkimaan, mitä hyllyistä löytyy. Lukukokemus syvenee, kun lukija miettii jo etukäteen, millaista kirjaa koira haluaisi kuunnella. Lukemiseen keskitytään ja lukeminen on kivaa, kun kuuntelijana on koira, ja lukukoira voi myös lukuhetken päätteeksi vinkata uutta luettavaa. Summa summarum: lukukoiralla on tärkeä työ - ja ainakin Sylvin mielestä maailman paras koiran virka!

Arvonta on suoritettu!

Arpaonni suosi kolmikkoa Myrsky, Tuisku ja Wiima, onneksi olkoon! Toivottavasti osaatte käyttää kassia sopuisasti yhdessä. Ja kertokaas meille osoitteenne sähköpostitse (sylvilukukoira@gmail.com), niin laitetaan kassi matkaan!

Kuten kuvasta näkyy, Sylvi oli pakannut kassiinsa yhden lastenkirjan, työhuivin ja herkkuja. Ja samansuuntaista oli moni arvannutkin. Kiitokset kaikille osallistumisesta!