maanantai 3. elokuuta 2020

Kesälukumaraton

Tämänkertaista lukumaratonia emännöi Oksan hyllyltä -kirjablogi, joka myös ystävällisesti vinkkasi asiasta meille Twitterissä, muuten olisi maraton mennyt ihan sivu suun. Ja koska olimme jo palanneet reissusta takaisin mökille, oli juuri sopiva hetki maratonlukemiselle. Perinteiseen tapaan luettiin lastenkirjoja, ja uutuuksia olikin lainattu juuri sopiva pino. Siitä sitten vaan lukemaan! 


Aloitimme lauantai-iltana Timo Parvelan uusimmalla Patella: Pate ja savannien sankarit (119 s.). Vauhtia ja yllättyksiä riitti, kun Pate, Senja ja Totti-koira päätyivät kuumailmapallolla Afrikkaan. 

Sunnuntaina jatkettiin Noora Kunnaksen Salmanterin Terttu ja huijareiden kuningas -kirjalla (141 s.). Salmanterin Terttu oli yhtä mainio tyyppi kuin edellisessäkin kirjassa, jäämme odottamaan jatkoa!

Maratonvälipalana nautimme peräti kolme helppulukuista kirjaa: Grethe Rottbölin Luontopartio telttailee (62 s.), Anneli Kannon Häntähoiva ja kavala Kisu (44 s.) sekä Tittamari Marttisen Puhuvan muumio 
(54 s.). Luontopartio telttailee on hauskasti tehty tietopakkaus jokaiehenoikeuksista ja aina ajankohtaisesta retkietiketistä: mitä luonnossa saa ja ei saa tehdä. Häntähoivan kissatarina puolestaan sopi meille juuri nyt, kun olemme aloittelemassa omaa kissanhoitopestiämme. Toivottavasti meidän hoidokkimme ei järjestä samanlaista yllätystä kuin kirjan Kisu! Puhuva muumio -kirja kertoo Ennätyskerhon seikkailuista, mukana seikkailuissa on myös lukukoira Hilla, mikä tietysti ilahdutti meitä. Näitä kaikkia helppolukuisia suositellaan Sylvin lukijoille, kunhan lukuvastaanotot taas alkavat.

Paula Norosen Supermarsu ja Rosvo-Rasvis (159 s.) oli taattua Supermarsu-laatua. Mitä tapahtuu, kun taikavettä sisältävä marsun juomapullo varastetaan ja Rasvalordi aikoo perustaa Tyynelle valtamerelle maailman suurimman muovihuvipuiston? Kirjassa on jännitystä, vauhtia ja huumoria, ja se sopii hyvin myös ääneenlukukirjaksi.

Maratonin viimeiseksi kirjaksi valitsimme David Williamsin Keskiyön jengin (467 s.).  Kirjan tapahtumapaikkana on Lontoossa sijaitsevan Lordi Funtin sairaalan lastenosasto, jossa öiseen aikaan tapahtuu kummia. Pienten potilaiden yölliset salaretket saavat mitä oudoimpia käänteitä, ja niinpä tämän kirjan parissa maratonin viimeiset tunnit sujuivat nopeasti. 

Vaikka välillä tehtiin hiukan mökkihommia, yllättävän paljon ehdittiin lukeakin. Ja lastenkirjamaratonin jälkeen palataan taas perinteiseen mökkilukemistoon eli dekkareihin.

PS. Jos kiinnostaa, ketkä muut osallistuivat tälle maratonille ja mitä kaikkea luettiin, käy lukemassa mainio koontipostaus.


lauantai 1. elokuuta 2020

Päiväretki Salamajärven kansallispuistoon



Perjantaina teimme päiväretken Salamajärven kansallispuistoon. Sää oli mitä parhain patikointiin: +20 astetta, puolipilvistä  ja hiukan tuulta.

Kiersimme Pahapuron reitin (8km)  ja lopuksi vielä Pienen koirajärven lenkin, josta tuli vielä yksi kilometri lisää. Reitillä kuljettiin välillä vanhassa metsässä, välillä suolla pitkospuita pitkin (niitä reitillä oli ihan reippaasti, mikä pitkospuiden ystäviä tietysti ilahdutti). Päästiin myös ylittämään hieno pirunpelto ja ihailemaan järvimaisemaa.

Kansallispuiston nimikkoeläin on metsäpeura. Harmilista kyllä emme peuraa nähneet, tuoreet jätökset kylläkin, mikä tietysti koirien mielestä oli todella jännittävää. Koirille riitti muutenkin haisteltavaa; useamman kerran olisivat jonkun eläimen perään lähteneet, jos vain olisivat hihnasta pääseet. 

Tämä oli siis peräti kahden kansallispuiston viikko. Ja vaikka kovasti uutisoidaan, että kansallispuistot ovat nyt täynnä väkeä, saimme taas kulkea kaikessa rauhassa: reitillä ei tullut ketään vastaan. Salamajärveä voi siis suositella retkeilijöille, jotka haluavat vältellä ruuhkaisimpia polkuja. 










torstai 30. heinäkuuta 2020

Laumalenkkeilyä ja kansallispuistopatikointia

Laumallamme alkoi viime viikonloppuna kesäloman toinen pätkä, ja se aloitettiin matkaamalla Etelä-Suomeen tapaamaan Hilman ja Sylvin kakkosomistajan laumaa. Hilma ja Sylvi olivat porukassa heti kuin kotonaan, eikä Saimakaan ehtinyt uusia kavereita sen enempää ihmetellä, kun jo lähdettiin metsään lenkille. Vaikka partasuiden yhteislauman keski-ikä alkaa jo lähennellä seniorilukuja, porukassa on vauhtia, kun metsään päästään. Laumalenkkeily on aina mukavaa, ja toisena päivänä saatiin vielä metsälenkin bonuksena pannullinen kantarelleja. 


Etelän loma jatkui suuntaamalla pystykorvien kesämökille Nuuksion kansallispuiston naapuriin. Saima pääsi vihdoin viimein elämänsä ensimmäiselle kansallispuistoretkelle!


Koska halusimme vältää kansallispuiston ruuhkaisimmat reitit, päätimme kulkea Klassarinkierroksen ja Soidinkierroksen. Noilla poluilla ei tosiaankaan ollut ruuhkaa, vain muutama vastaantulija. Molemmat reitit olivat mukavia, helppokulkuisia rengasreittejä. 




Soidinkierros ei kylläkään ollut ihan sitä mitä reittikuvaus lupasi:  "pääosin avokalliolla kulkeva reitti" kulki pääosin metsässä eikä Soidinsuokaan näkynyt suoraan reitille vaan suonäkymää varten piti poiketa näköalapaikalle. Mutta ei se patikointia haitannut, lähinnä meitä huvitti, kun reitin lopulla vihdoin saavuimme noin kahdenkymmenen askeleen mittaiselle avokallio-osuudelle.




Soidinkierroksella pääsi sadekin yllättämään kulkijat. Koiria ei sade näyttänyt haittaavan, vaikka ne kastuivatkin melko perusteellisesti. Paluumatkalla autossa oli kyllä aikamoinen märän koiran haju...


Viisi päivää kyläilyä, laumalenkkeilyä, retkeilyä, mökkeilyä ja saunomista oli mukavaa, mutta myös kävi voimille. Onneksi lauman nuorimmaiselle oli otettu oma unilelu mukana, se kainalossa nukutti vieraassakin paikassa erityisen hyvin.


maanantai 20. heinäkuuta 2020

Helleviikonloppu saaressa

Lauantaiaamuna lähdettiin hellettä pakoon kavereiden luokse saareen. Siellä kelpasikin sekä ihmisten että koirien oleilla: koirat viihtyivät laiturilla ja veden tuntumassa, ihmiset enimmäkseen varjon puolella. Mäyräkoirat paahtoivat itseään auringonpaisteessa, mutta vanha viisas susikoira keksi mennä makaamaan vedessä olevan ison kiven päälle: ei tarvinnut uida, mutta saattoi silti oleilla viilentävässä vedessä.







Hellettä tai ei, mäyräkoirat haluavat saaressa nukkua makuupussin uumenissa. Ja kuorsauksesta päätellen kaikkia nukutti oikein hyvin!



tiistai 7. heinäkuuta 2020

Kissanpäiviä



Kesäkissamme Marlena henkilökuntineen saapui muutama viikko sitten mökillemme lomailemaan. Ja mikäs on kissan lomaillessa, kun palvelu pelaa ja halutessaan pääsee vapaasti pihalle kuljeskelemaan. Kissan suosikkipaikka on edelleen lehterin kaide, jolla maatessa voi hyvin seurata, mitä lähistöllä tapahtuu. Kaiteen päällä voi myös tarkkailla mäyräkoiria ja välillä laiskasti kurottaa tassua alapuolella olevaa koiraa kohti, vaikkei oikeasti olisikaan tarkoituksena koskea siihen. 

Saiman ja kissan ensikohtaaminen tapahtui valvotusti ja riittävää välimatkaa pitäen: koiraa olisi kissa kiinnostanut enemmänkin, kissa sen sijaan oli lähinnä tyrmistynyt: "Ei voi olla totta! Taas uusi mäyräkoira! Mistä niitä riittää..." 

Muutaman kerran on kissa joutunut sähähtämään liian innokkaalle pennulle, mutta ainakin toistaiseksi kohtaamiset ovat sujuneet rauhallisesti. Loppukesästä on mäyräkoirille luvassa perinteinen kissanhoitopesti, viimeistään silloin ehditään tutustua perusteellisesti puolin ja toisin.


tiistai 30. kesäkuuta 2020

Hyvin nuuhkittu!

Viikonloppuna osallistuttiin Sylvin kanssa Nose Workin jatkokurssille. Peruskurssin suorittamisesta on reilu puoli vuotta,  eikä ominpäin ole treenattu (tietenkään), mutta jotain sentään muistettiin eikä tarvinnut ihan alusta aloittaa.


Pieni kertaus oli kuitenkin paikallaan, eli aluksi koirat muistelivat hetken kouluttajan kanssa, mitä pitikään haistella, ja sitten päästiin tosi toimiin. Sekä lauantaina että sunnuntaina oli treenejä kahdessa erässä ja päästiin testaamaan sisä-, ulko- ja ajoneuvoetsintää useampaan kertaan. Hajua etsittiin laatikoista, tuolin alta, kansioiden välistä, seinästä, autonrenkaasta,  hyllyn päältä. Välillä haju oli niin korkealla, että ohjaajan piti nostaa koiraa (ja siis ymmärtää, missä vaiheessa koira kaipasi nostoapua...). 

Tehtävät olivat mukavan erilaisia myös vaikeusasteeltaan: välillä Sylvi löysi hajun miltei heti, välillä piti kiertää useampi lenkki ennen kuin oikea paikka löytyi. Ja välillä ohjaajakin tajusi, milloin koira oli tehnyt löydön, ihan ilman kouluttajan klikkeröintiä (lähinnä silloin kun Sylvin ilme kertoi "voisitko nyt oikeasti tajuta, että se on tässä"). 





Viikonlopun intensiivikurssi oli kiinnostava ja kaikin puolin onnistunut. Ja kyllä nose work kiinnostaa jatkossakin, kunhan sopiva kurssi taas löytyy. 

tiistai 23. kesäkuuta 2020

Juhannusta kavereiden kanssa

Juhannusta vietettiin tutussa porukassa, rantauduimme saareen perjantaina illansuussa ja maanantaina palattiin kaupunkiin. Saarioleilu koirien kanssa on hyvin mutkatonta, kun ei tarvitse vahtia, missä ne ovat ja mitä tekevät - pienellä saarella tuskin onnistuvat mitään vaarallista puuhaa keksimään. Muutenkaan ei turhaan stressata: perinteenä on, että kaikki ihmiset ja koirat saavat olla niin omissa oloissaan kuin tahtovat ja tehdä juuri sitä, mitä huvittaa, kunhan ruokahuolto toimii sekä kaksi- että nelijalkaisille.

Saimakin oli saaressa heti kuin kotonaan. Juhannuksen aikaan pentu pääsi kokeilemaan monia asioita ensimmäistä kertaa: venematkailua, makuupussissa nukkumista, grillimakkaran syömistä... ei ihme, että iltaisin väsytti. 

Loma jatkuu ja kohta matkataan omalle mökille. Jospa siellä ei olisi ihan yhtä helteistä kuin täällä kaupungissa.






torstai 18. kesäkuuta 2020

Doboa ja muita harrastuksia

Koiraharrastuksetkin ovat päässeet jatkumaan koronatauon jälkeen. Sylvin tokoryhmän kanssa tavattiin muutaman kerran ennen kuin toko jäi kesätauolle, kevätdobo puolestaan vaihtui kesädoboksi, joka jatkuukin innokkaiden treenaajien toiveesta koko heinäkuun. 

Sylvi oli jo selvästi odottanut harrastusten alkamista, ja tokotunnilla otettiin sitten treeneistä kaikki ilo irti tekemällä hiukan ylimääräisiäkin kuvioita ja säntäämällä kesken kaiken opettajan luokse. Eikä opettajakaan sitten malttanut olla rapsuttelematta, vaikka normaalisti kesken tunnin ei opettajaa moikkaillakaan (ainoastaan Hilmalla on ollut siihen yksinoikeus). 

Toisaalta tauot yleensä tekevät ihan terää, sen aikana asiat ja opit jotenkin loksahtavat koiran päässä paikoilleen. Varsinkin dobossa sen huomaa: yhtäkkiä liike, jota on hinkattu kuukausikaupalla, onkin ihan helppo eikä sen tekemisessä ole enää mitään ongelmaa. Sylvi löysi takajalkansa ja osaa nyt sujuvasti asetella ne  puolipalloille tai peruuttaa tasapainotyynyn päälle, aivan kuin siinä ei olisi mitään haastetta ollutkaan. Saa nähdä, löytyykö dobossa kesän mittaan myös Sylvin kateissa oleva vyötärö...



Saimakin pääsi vihdoin viimein pentukurssille ja harjoittelemaan hallilla oloa ja porukassa treenaamista. Ensimmäiset kerrat hallilla jännitti, kun hallissa oli useampi äänekäs koira ja haukku kaikui, mutta nyt treenaaminen sujuu jo ihan reippaasti. Korona-ajan pennulle tekee todella hyvää päästä kunnolla ihmisten ja koirien ilmoille, ja pentukurssilta löytyi myös uusi leikkikaveri: pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira Elvis. 

Pentukurssin lisäksi on käyty myös  puppy fit -tunneilla, ja se onkin Saiman mielestä ihan parasta: pääsee harjoittelemaan temppuja ja kokeilemaan erilaisia välineitä: rimojen ylityksiä, korokkeille kiipeämistä, vadissa pyörimistä, tasapainotyynyllä taiteilemista. Elokuussa toivottavasti alkaa uusi puppy fit -kurssi, katsotaan sitten, mitä muuta syksyn harrastuskalenteriin mahtuu. Silloinhan toivottavasti myös Sylvin työkalenteri alkaa täyttyä.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Sylvi tutustuu Ponkuun ja Peetuun, osa 5

Ponku, Peetu ja helppo nakki -kirjan seikkailut päättyvät juhlatunnelmiin. 
Kiitokset Veeralle lukuhetkistä sekä kirjan tekijöille siitä, että saimme luvan kuvata lukutuokiot! 

Lukukoira Sylvi tutustuu Ponkuun ja Peetuun - osa 5 from Kirjastokaista on Vimeo.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Sylvin kesälukuhaaste

Sylvi haastaa lukemaan kesälläkin!

Pelin muodossa oleva lukuhaaste sopii n. 6-9 -vuotiaille ja sen aikana luetaan kuusi kirjaa. Sylvi vinkkaa haastekohtiin sopivia kirjoja, mutta kirjat saa halutessaan valita myös itse. Pelin aikana selviää myös, mitä kaikkea Sylvi puuhaa kesän aikana.


Pelaamaan pääset näin:
- mene mobiililaitteella sivulle https://play.seppo.io
- kirjaudu pelaajana koodilla 8B3F49
- ensimmäinen tehtävärasti on kuvan oikeassa yläreunassa koivun luona, sen jälkeen seurataan tassunjälkiä aina seuraavalle rastille.



Mukavia lukuhetkiä!

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Saimastakin saunakoira


Nyt kun Saimalla on ikää reilut viisi kuukautta, voinee todeta, että siitäkin on hyvää vauhtia tulossa mitä oivallisin saunakoira. Muutaman kerran on kokeiltu, miten pentu viihtyy lauteilla ja kokeilu tuotti tulosta: nyt Saimakin jonottaa saunaan siinä missä Sylvikin.  Mitä isot edellä, sitä pienet perässä pitää paikkansa siis tässäkin asiassa.

Hilma sen sijaan ei saunomisesta piitaa. Muutaman kerran on Hilma otettu lautelle, mutta se ei selvästikään viihdy eli ei sen jälkeen enää olla edes kokeiltu. Sinänsä jännittävää, kun laumastamme nimen omaan Hilma viihtyy siellä, missä on lämmintä: sisällä paksun peittovuoren alla ja ulkona auringon paahteessa mahdollisimman kuumassa. Mutta saunalle Hilma ei lämpene.

Mutta nyt siis lauteilla makoilee kaksi tyytyväistä mäyräkoiraa - eikä sinne enempää mahtuisikaan. Saima joutuu toistaiseksi tyytymään hyvin maltilliseen löylyaikaan ja vain yhteen kierrokseen, Sylvi sen sijaan on sitä mieltä, että vähintään kolme löylykierrosta on paikallaan, välillä pihalle jäähdyttelemään ja juomaan vettä ja sitten taas lauteille. Ja kesähän on saunakoirille parasta aikaa: mökillä sauna lämpenee useamman kerran viikossa ja parhaassa tapauksessa pääsee savusaunaankin.

maanantai 1. kesäkuuta 2020

Kotiseuturetkeilyä Telkkämäellä


Mökkireissun yhteydessä piipahdettiin parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevalla Telkkämäen perinnetilalla. Telkkämäki on kokonaisuudessaan varsin idyllinen miljöö: tilan pihapiiri ja rakennukset on entisöity 1900-luvun kaavilaiseksi perinnemaisemaksi. Kesäisin pihapiirissä on myös myös maatiaisrotuisia lampaita, hevosia, kanoja ja lehmiä, mutta harmillista kyllä eläimet eivät vielä olleet asettuneet taloksi.


Telkkämäellä on paitsi perinnetila myös pieni luonnonsuojelualue, ja siellä on myös kaksi luontopolkua: Laidun kierto ja Rietulan kierto. Laidun kierto kiertää nimensä mukaisesti metsälaitumen ja Rietulan kierto kulkee metsässä. Poluilla pääsi ihailemaan metsän lisäksi myös taidokkaasti tehtyä pisteaitaa sekä kulkemaan perinteisillä kapulasilloilla.




Telkkämäen perinnetilalla voi myös tutustua kaskiperinteseen. Aluella kasketaan näytösluonteisesti edelleen vuosittain. Tänä vuonna kaskeamisnäytöksiä ei koronan takia mainostettu, mutta vahingossa osuimme nyt paikalle. Pääsimme siis ihan yllättäin aikamatkalle ja haistelemaan aitoja kaskisavuja!


torstai 21. toukokuuta 2020

Sylvi tutustuu Ponkuun ja Peetuun, osa 2

Veeran ja Sylvin yhteiset lukuhetket jatkuvat. Ja nyt päästään asiaan, ainakin Sylvin mielestä!

Lukukoira Sylvi tutustuu Ponkuun ja Peetuun - osa 2 from Kirjastokaista on Vimeo.

Etätyön sankari

Vaikka kirjastot pikkuhiljaa alkavat avautua, laumassamme tehdään edelleen enimmäkseen etätöitä. Monet kertovat, että koira ei osaa asettautua lepäämään, kun omistaja on koko päivän kotona, mutta meillä tuollaista ongelmaa ei kyllä ole. Etätöistä huolimatta koirat pysyvät arkipäivien rytmissä: kun on käyty ulkona ja syöty, mennään takaisin nukkumaan. Koiria ei kiinnosta, mitä läppärin ääressä tapahtuu, eivätkä ne myöskään ihmettele, kun etäpalaverien aikaan alkaa yksinpuhelu kuulokkeet päässä. Vasta neljän maissa Sylvi tulee vihjailemaan, voisiko vihdoin alkaa tapahtua jotain...


Saiman kannalta etätyöt ovat olleet erinomainen juttu, työpäivän aikanakin pääsee pikaisesti piipahtamaan pihalle. Tosin nyt on täytynyt muistaa harjoitella kotiin yksin jäämistä ihan erikseen, että pentu senkin oppii ja taitaa. Voi olla, että normaaliin työarkeen palaaminen on suurempi haaaste ihmiselle kuin koirille, niin hyvin on tähän etätyötapaan jo totuttu.

Vaikka varsinaiset lukukoiratyöt ovat Sylvin suureksi harmiksi edelleen tauolla, lukemaan innostamista ja kannustamista on jatkettu virtuaalisesti. Kun kirjastojen ovet sulkeutuivat, mietittiin, voisiko lukuvastaanottoja järjestää etäyhteyksillä. Kennelliitto lupaili asiaan ohjeistusta, mutta se tulikin vasta nyt eli ainakin meidän kannaltamme liian myöhään. Lukemaan innostamista on kuitenkin tehty verkossa koko ajan: Sylvi vinkkaa somessa lastenkirjoja, lukuhaasteelle on nyt ollut kouluissa kysyntää ja työn alla on myös uusi lukuhaaste kesäksi. Uusi videojatkokertomuskin toivottavasti houkuttelee lukemaan yhdessä tai yksin. Lukukoiran etätyöt saivat myös yllättävää näkyvyyttä, kun  Seura-lehden toimittaja otti yhteyttä ja Sylvi pääsi mukaan Etätyön pörheät sankarit -juttuun.


Mutta vaikka etätöissäkin on puolensa, Sylvi kyllä jo haluaisi oikeisiin lukuhommiin. Toivottavasti kesän aikana korona selätetään niin, että lomien jälkeen palataan edes suht normaaliin lukukoiran arkeen!