Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjavinkit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjavinkit. Näytä kaikki tekstit

tiistai 21. toukokuuta 2019

Sylvi suosittelee kesälukemista

Sylvi oli tänään mukana Martti Ahtisaaren koulun pihatapahtumassa. Silittelijöitä riitti jonoksi asti, ja muutama oppilas halusi lukeakin. Kaiken hulinan keskellä jaettiin myös kirjavinkkejä,  toivottavasti joku löytää niiden avulla mukavaa kesälukemista.

(Kuva: Suvi Pitkänen)

Näitä kirjoja Sylvi suosittelee:

Tavutettuja kirjoja lukemaan opetteleville

Helppolukuisia kirjoja

Vähän haastavampaa luettavaa


maanantai 23. lokakuuta 2017

Lukumaratonia jälleen

Ensimmäinen lukumaratonimme oli niin mukava kokemus, että päätimme Sylvin kanssa osallistua toiseenkin. Ja kun silmään sattui sopivasti myös Halloween-lukuhaaste, päätettiin yhdistää nämä kaksi asiaa.


Aloitimme maratontaipaleen  lauantai-iltana kevyesti verrytellen eli helppolukuisilla kirjoilla. Ensimmäisenä kirjana oli itseoikeutetusti Makkara kummitustalossa, joka on yksi Sylvin lukuvastaanottojen kestosuosikeista. Miksiköhän...? Maailmassa on kaikenlaisia koiria, mutta vain yksi koira on hyvin, hyvin pitkä ja hyvin, hyvin matala ja yhtä pyöreä kuin makkara.

Makkara-kirjalla päästiin jo hyvin kummitusjuttujen makuun ja jatkoa seurasi: Yökoulu ja kadonnut opettaja (zombeja ja vampyyreita), Kummitusperhe Kammoset koulutiellä (kummittelua ja luusoppaa), Viola ja kauhun hetket (aaveita ja kummitustaloja) sekä Kauheaa keppostelua (halloweenhirviöitä ja noitia).


Lukumaratonin paras ja nostalgisin kirja oli Angela Sommer-Bodenburgin Pikku vampyyri. Koukutumme välittömästi Antonin ja Rydiger-vampyyrin yhteisiin seikkailuihin ja voi olla, että joudumme lukemaan jatko-osatkin. Ainakin sen kakkososan, joka on tuossa samassa niteessä.

Viimeisenä luimme Ada Gootti -sarjan ensimmäisen osan: Ada Gootti ja hiiren haamu. Keskittymiskyky alkoi ehkä jo hieman herpaantua: tarina oli ihan ok, mutta ei sen enempää. Kirjassa oli runsaasti viitteitä kirjallisuus- ja kulttuurihistoriaan, mikä lisäsi mielenkiintoa, mutta juoni ei ainakaan tällä kertaa vienyt mukanaan. Plussaa tuli kuvituksesta (kirjailijan itsensä tekemä) sekä Jaana Kapari-Jatan suomennoksesta.

Lukumaratonin saldo siis siis seitsemän kirjaa, joista viisi helppolukuisia. Mukavasti päästiin kummitusten ja aaveiden makuun, tämän enempää ei tarvitse halloweenhumua ollakaan.

Ja voi olla, että osallistutaan vielä syksyn kolmannellekin maratonille, näihin jää helposti koukkuun...


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Osallistuttiin lukumaratoniin

Perjantaina huomattiin, että tänä viikonloppuna on Hogwarts Library - ja Carry on Reading -blogien emännöimä lukumaraton. Ja pitihän sitä heti kokeilla, lukukoiran kanssa totta kai.

Lukumaratonin ideana on lukea 24:n tunnin aikana niin paljon kuin haluaa tai jaksaa. Toki saa nukkua, syödä ja pitää taukoja, mutta se kaikki lasketaan tuohon tuntimäärään.

Luettavien pinoon valittiin omasta kirjahyllystä lastenkirjaklassikkoja. Aloitimme lukumaratonin Sylvin kanssa lauantai-iltana klo 21, ja ensimmäisenä kirjana sai kunnian olla Jukka Parkkisen Korppi ja kumppanit. Kirja saatiin illalla loppuun, mutta seuraavaa ei jaksettu heti perään aloittaa.

Sunnuntaiaamuna jatkettiin luku-urakkaa vompeleiden seurassa. Wimbledonin puiston alla asuvista otuksista kertova kirja olikin mitä mainiointa luettavaa. Hm-hm, tsk, tsk, tsk kuten vompeleilla on tapana sanoa, pitänee varmaan lukea myös muut osat uudelleen, nekin  löytyvät omasta hyllystä.


Lukemisessa pidettiin välillä taukoja ja käytiin koko lauman kanssa metsässä lenkillä. Oli niin hieno ilma, ettei voinut viettää koko päivää sisällä nenä kirjassa, vaikka olikin lukumaraton käynnissä. Iltapäivällä todettiin, että laiturillakin tarkenee, ja siirryttiin lukemaan kolmatta kirjaa auringonpaisteeseen. Fedja-sedän, kissan ja koiran seurassa aika kului ihan huomaamatta.


Lukumaratonin viimeisenä kirjana oli aikoinaan lähes hajalle luettu Elaine Horsemanin Kuplii kuplii. Se ehdittiin hyvin lukea loppuun ennen klo 21:tä, mutta viidettä kirjaa ei enää aloitettu. Lukumaratonimme saldo oli siis neljä kirjaa, yhteensä 635 sivua.


Näin sekä lukija että lukukoira selvittivät ensimmäisen lukumaratoninsa kunniakkaasti keskeyttämättä.  Lukuseuralainen sai toki välillä myös torkahtaa lukijan sylissä, nythän ei oltu töissä. Lastenkirjaklassikot olivat aloittelijalle hyvä valinta: lukeminen ei missään vaiheessa käynyt raskaaksi ja kirjaakin sai vaihtaa riittävän monta kertaa. Lukumaraton tyhjensi pään tehokkasti kaikesta muusta, sopii siis hyvin vaikkapa työstressin poistajaksi viikonloppuun. Ja kerrankin ehti keskittyä lukemiseen. Suosittelemme muillekin!

torstai 25. toukokuuta 2017

Lukuhaaste: kuvitettu kirja

Tammikuussa luettiin Kirjavan kissan luontoretkeä ja nyt käpälissä on samojen tekijöiden uudempi kirja: Kirjavan kissan tutkimusretki. Taas lähdetään retkelle ja siihenhän mäyräkoira on aina valmiina!

                                   Pienen suuren tutkijan matkassa:
                                   makuulle pusseja, sateelle takkeja,
                                   lampulle taskuja, prinsseille nakkeja.

                                   Pienen suuren tutkijan repussa:
                                   linnuista kirjoja, putkia kaukoja,
                                   tikuissa nekkuja, tarkkailuun taukoja.



(Kuva: Suvi Pitkänen)


Tutkimusretkellä tutkitaan kasveja, puita, hyönteisiä ja vähän lepakoitakin. Kirjassa seikkailevat Kirjavan Kissan lisäksi Aimo Ahma, Rantakäärme Rauli ja muutama muukin persoona. Riimit ovat sekä hauskoja että oivaltavia, ja runoihin on saatu ympättyä sopivasti luontotietoutta.

Myös mainiossa kuvituksessa riittää paljon tutkittavaa. Sylvi suosittelee tätäkin kirjaa - ja lukemisen vastapainoksi tutkimusretkiä lähimetsään:
           
                                     Ristiin rastiin polut matkaa.
                                     Minne kulkee niiden tie?
                                     Tästä tuonne päin jos jatkaa,
                                     aina jonnekin se vie. 





keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Lukuhaaste: kirja, jonka nimessä on vähintään neljä sanaa

Tällä kertaa sukelsimme Sylvin kanssa Maria Kuutin kirjoittamien Anna ja Elvis -kirjojen maailmaan. Anna ja Elvis ja vaahtokarkkivakooja -kirjassa ollaan turisteina Tampereella. Annan ja Elviksen lisäksi mukana reissussa ovat Annan mummo ja Elviksen isä.



Kirjassa on huumoria, vauhtia ja seikkailua: kieputettiin päät sekaisin Särkänniemen laitteissa, tehtiin agenttitesti vakoilumuseossa ja käytiin Vapriikissakin. Ja lopuksi selvitettiin myös salaperäisen valepukuisen miehen arvoitus. Sylvi arvosti kirjassa etenkin Elviksen piirtämää mammutin kuvaa, onhan se itsekin päässyt tapaamaan mahtavaa mammuttia museoon.

Maria Kuutti  kirjoittaa hauskasti ja mukaansatempaavasti. Kirjat kannustavat lukemaan, piirtämään, leikkimään ja kaiken kaikkiaan käyttämään mielikuvitusta - iästä riippumatta. Plussaa kirjoissa ovat myös viittaukset muihin lastenkirjoihin, tällä kertaa mm. lukukoirasta (sic.) kertovaan Ponku, Peetu ja helppo nakki -kirjaan. Tykkäsimme.

Lopuksi varoituksen sana: tätä kirjaa lukiessa voi käydä niin kuin Annan mummolle eli alkaa hirveästi tehdä mieli herkkuja... Voihan vaahtokarkit!


(Kuvat: Suvi Pitkänen)

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Lukuhaaste: kirjassa harrastetaan

Mökkiviikonloppuun ja suomen kielen päivään sopii mainiosti Timo Parvelan ja Pasi Pitkäsen
Paten kalastuskirja. Kesän kalareissuja odotellessa piti jo ottaa kalastusvälineitä esiin aitan uumenista!


Paten kalastuskirjassa lähdetään kalaan Norjaan asti. Paten ja isän mukaan lähtevät myös isän kaveri Risto ja tämän tytär Senja. Aluksi Patea harmittaa, kun koira pitää jättää kotiin, jotta joku Senja mahtuisi autoon, mutta yhteisten seikkailujen myötä takapenkkiläisetkin ystävystyvät.

Kirjassa paitsi kalastetaan, myös ratkotaan ikivanhan kirjan arvoitusta (lukukoira arvostaa!):  Miksi kirjan lopusta puuttuu sivuja? Kerrotaanko kirjassa, millaisen saaliin perässä isät oikeasti Norjaan asti tulivat? Onko merihirviöitä olemassa? Ja kuka onkaan kapteeni Hahab?

Paten kalastuskirja on kirjoitettu koukuttavasti (sic.), ja kuvitus on myös mitä mainioin. Sylvi suosittelee tätä kirjaa sekä tytöille että pojille.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Lukuhaaste: kirja valittu takakannen tekstin perusteella


Kun takakannen teksti paljastaa kirjan kertovan etsivätoimistosta, kadonneesta kirjasta, hävinneistä nakeista ja vieläpä lukukoirastakin, kirja on ihan pakko lukea meidän huushollissa. Sylvi tykkää taatusti!

Aira Savisaaren ja Mimmu Tihisen Ponku, Peetu ja helppo nakki -kirjan kertojina toimivat vuoron perään Peetu-poika ja löytökoira Ponku, joka ei olekaan mikään tavallinen koira. Ponku osaa kirjoittaa (muistilappuja) ja puhua (ainakin lasten kanssa) ja lisäksi se on mitä parhain etsiväkoira. Eikä tässä vielä kaikki: Ponkusta tulee lukukoira!

Ponku, Peetu ja helppo nakki on mainio lastenkirja, joka sopii aloittelevalle lukijalle tai  ääneenluettavaksi vähän vanhemmillekin. Kirja on kirjoitettu mukaansatempaavasti, ja Lotta Kaupin sarjakuvamainen mustavalkokuvitus täydentää tekstiä juuri sopivalla tavalla.

Jos tästä kirjasta ei tule lukukoiravastaanottojen hittiä, niin kumma on. Ja onneksi Peetun ja Ponkun seikkailuihin on luvassa jatkoa jo tämän vuoden aikana.




(Kuvat: Suvi Pitkänen)

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Lukuhaaste: kirjan kansi houkuttelee lukemaan

Mäyräkoirat seikkailevat monessa lastenkirjassa, mutta yksi hienoimmista kirjankansista on ranskalaisen Claude Cénacin 1960-luvulla julkaistussa kirjassa Tassut kohti seikkailua.  Luimme  sen taas uudelleen - ja kyllä, kirja on yhtä mukaansatempaava kuin ennenkin.

Kirjan päähenkilö on lyhytkarvainen mäyräkoira Diogenes, joka viettänyt isäntänsä Clodomirin kanssa kulkuriselämää Pariisissa. Koira ja isäntä ovat olleet erottamattomat siihen asti, kun isäntä eräänä päivänä joutuu sairaalaan, ja siitä alkavatkin seikkailut.

Diogenes lähtee Pariisista ja päätyy uuteen kotiin Välimeren rannalle. Mutta vaikka koira löytääkin uuden isäntäperheen ja uusia ystäviä, ei se kuitenkaan voi unohtaa entistä elämäänsä Pariisissa - eikä Clodo-isäntäänsä...


Kirjassa on koiria, kissoja, seikkailuja, huumoria, entistä Pariisia ja tuulahdus Välimereltä. Suosittelemme kaikenikäisille (mäyrä)koirien ystäville!


torstai 23. helmikuuta 2017

Lukuhaaste: kirjan tarina tapahtuu Suomessa

Koko kansa lukee -kampanjan kunniaksi lukuhaasteeseen valittiin Paula Norosen Supermarsu palaa tulevaisuuteen.

Kirjan päähenkilö on Emilia, joka tarpeen tullen voi muuttua Supermarsuksi ihan vain ottamalla kulauksen vettä marsunsa vesipullosta. Supermarsu on voimakas ja voittamaton - ja onnistuu totta kai ratkaisemaan kaikenlaisia ongelmia.

Kaikkien Supermarsujen pomo Jättiläismarsu vie Emilian aikakoneella 3000-luvulle ja koirapuistoon. Siellä Emilia huomaa huolestuttavan asian: koirat vain makaavat ja tuijottavat eteensä apaattisina. Ne ovat tottelevaisia, täysin vailla omaa tahtoa ja niitä ohjataan kaukosäätimillä.  Mitä tulevaisuuden koirille oikein on tapahtunut ja saadaanko ne vielä pelastettua..?

Supermarsu palaa tulevaisuuteen saatavissa e-kirjana kirjastoista kautta maan vielä tämän viikon ajan!




(Kuvat: Suvi Pitkänen) 

torstai 26. tammikuuta 2017

Lukuhaaste: kirjassa liikutaan luonnossa

Lotta Kujanpään ja Ilma-Sofia Kuismasen kuvakirja Kirjavan kissan luontoretki on monellakin tapaa mainio luontokirja.



Ensiksikin: Kirja on hauska, runomitta toimii ja kielellä osataan leikkiä:

Kissa pohtii: "Mulla on sivistyksessä aukko.
Millään en muista, mikä on latinaksi saukko?"

"Lutra lutra", huuto kuuluu, näkyy krooliveto.
Rantaan nousee trikoissansa tumma vesipeto.

"Palvelukseen ilmoittautuu Rauno Rantavahti.
Vartiointialueena on mulla tämä lahti."

Toiseksi: Kirjassa otetaan sopivasti kantaa luonnonsuojeluun ja faktat ovat kohdillaan. Eikä mikään eläin ole pahis.

Kolmanneksi: Kirjassa on erinomainen kuvitus. Eläimet ovat ilmeikkäitä ja Kirjava kissa juuri sopivan erilainen. Mäyräkoiran suosikkiaukeama on tietenkin kuva mäyrästä ja karhusta!


Neljänneksi: Kirjan lopussa todetaan, että saman kirjan voi lukea monta kertaa - ihan niin kuin samaan paikkaan voi mennä monta kertaa luontoretkelle. Aina löytyy jotain uutta, mitä  edellisellä kerralla ei ollenkaan huomannut! 


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Lukuhaaste: suomalainen klassikkokirja

Lukukoiran suosikkiklassikko on tietenkin Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala, joka sopii hyvin myös ääneen luettavaksi.

Kalevalan maita asutti muinoin villi ja vapaa koirien heimo, pimeässä Pohjolassa taas eli häijy susien kansa. Koirien ja susien maiden välissä asui pieni mutta sitäkin sitkeämpi kissojen heimo.

Koirien Kalevala on onnistunut versio alkuperäisestä Kalevalasta. Koira- ja susihahmot sopivat yllättävän hyvin Kalevalaan ja Pohjolaan. Seikkailut noudattavat pitkälti alkuteoksen juonta, mutta koiramaisuus ja huumori tekevät Koirien Kalevalasta omanlaisensa tarinan.

Eepos kertoo, miksi kissat ja koirat eivät tule toimeen keskenään. Samoin koirien nykyinen elämäntapa saa selityksen:"Tuokoon tämä panta meille koirille helpon elämän, lausui vaka vanha Väinämöinen. Tuokoon se kuppeihimme mehuisan luun ja allemme pehmoisen patjan. Päästäköön se meidät vilusta ja raskaan raatamisen vaivasta, niin että saisimme rauhassa rapsutella kylläisiä kylkiämme..."

Koirien Kalevala -ooppera on tulossa keväällä Kuopion kaupunginteatterin ohjelmistoon. Vaikka kyseessä on nimen omaan koirien kansalliseepos, koirille ei ole luvassa omaa näytöstä. Niinpä Sylvin on tyytyminen kirjaversioon.




keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Helmet-lukuhaaste vuodeksi 2017

Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastot haastavat jo kolmatta kertaa lukijoita mukaan leikkimieliseen, koko vuoden kestävään lukuprojektiin. Lapsille ja nuorille on tehty haasteesta oma hiukan lyhennetty versionsa, ja se sopinee myös lukukoirille:


Aikomuksemme on siis tämän vuoden aikana lukea Sylvin kanssa  25 haasteen mukaista lasten- tai nuortenkirjaa, katsotaan kuinka käy. Toivottavasti löydämme haasteen myötä kirjastosta ihan uusia tuttavuuksia, kirjoja, joihin emme muuten törmäisi.

Lukuprojektin etenemistä raportoidaan tietenkin täällä blogissa. Ja tästä aloitetaan:

  1. Kirja jonka nimi on mielestäsi kaunis


Tuulia Ahon Maaginen iguaani on kertomus Reino-enosta ja Irmeli-iguaanista ja siitä, miten hassusti voi käydä, jos omistaja jää lemmikkinsä käpälän alle ja eläin alkaa määrätä, mitä talossa tapahtuu. Teenjuojan koti alkaa tuoksua kahvilta, uppomunat vaihtuvat mangoihin ja haitarijatsin sijaan aletaan kuunnella sambaa - ja tämä kaikki vain, koska Irmeli-iguaani tahtoo niin...

Maaginen iguaani oli mainio aloitus lukuhaasteelle. Mikähän kirja valitaan seuraavaksi?




tiistai 1. marraskuuta 2016

Marraskuu on lukukuu

Sadetta, räntää, kylmää, pimeää - mutta onneksi on hyviä kirjoja!

Marraskuussa voi osallistua kirjailija Karo Hämäläisen Facebookissa lanseerattuun lukuhaasteeseen:

Marraskuussa luetaan vähintään 30 sivua kirjallisuutta joka päivä.
Lukea saa pätkissä, itsekseen tai toisille, kaunokirjallisuutta tai kertovaa tietokirjallisuutta, kunhan sivumäärä tulee täyteen vuorokauden aikana. Jemmaan ei voi lukea.
Ota haaste vastaan ja haasta kaverisikin kutsumalla hänet mukaan tapahtumaan! 
Lukemisesta et ole tilivelvollinen kenellekään muulle kuin itsellesi. Olennaista eivät ole säännöt. Olennaista on lukeminen.


Aloita vaikka tällä kirjalla!


tiistai 11. lokakuuta 2016

Nuuh - nyt jäljestetään!

Kun lukukoira lähtee metsään jäljestämään, ei saalina olekaan sorkka vaan jotain ihan muuta...

Savon ammatti- ja aikuisopiston opiskelijat Anton ja Juho suorittivat työssäoppimisjaksonsa kirjastossa ja tutustuivat totta kai myös lukukoiraan. Eräänä päivänä nuoret miehet lähtivät metsään Sylvin ja videokameran kanssa - ja tässäpä lopputulos:

 
Lukukoira Sylvi syysmetsässä from Kirjastokaista on Vimeo.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Mainio lastenkirja

Hyviä lastenkirjoja on aina mukava lukea - ja etenkin, jos niissä seikkailee (mäyrä)koiria. Anneli Kannon tänä vuonna ilmestynyt Kulkurikaksikko oli kaikin puolin mainio luettava: mielenkiintoiset henkilöt, riittävästi juonikäänteitä (hiukan takaa-ajoakin) ja toisena päähenkilönä mäyräkoira Benjamin.

"Koira istahti matolle ja katseli perhettä. Sen lyhyt karva oli karhea ja tummanruskea. Matalat jalat päättyivät vahvoihin käpäliin, joissa oli tukevat kynnet. Selkä oli pitkä ja kuono siro, luppakorvat taipuivat kauniisti. Koira katseli ympärilleen kirkkain, älykkäin silmin, ikään kuin olisi ymmärtänyt kaiken, mitä puhuttiin."




Kirja on hauska, mutta siinä pohditaan oivaltavasti myös vakavia asioita. Kannattaa lukea! Ja tämä opus hankitaan ehdottomasti myös omaan mäyräkoirakirjakokoelmaamme.


torstai 28. heinäkuuta 2016

Kouluuuuuun!!!

Mitähän mahtaa tapahtua, kun lukukoira Makkara-kirjan innoittamana päättää lähteä kouluun...?

PS. Videota saa mieluusti jakaa kouluun lähtijöille :)

Lukukoira Sylvi koulussa from Kirjastokaista on Vimeo.


tiistai 12. huhtikuuta 2016

Sylvi kirjavinkkarina

Lukukoiran huone toimi viime viikolla uudemman kerran kuvausstudiona, kun kirjaston harjoittelija Tiina teki vielä toisenkin lukukoiravideon ennen työssäoppimisjaksonsa päättymistä. Harmillista, kun homma päättyy, näppärää harjoittelijaa oltaisiin voitu pitää talossa pitempäänkin.

Tällä kertaa Sylvi pääsi kirjavinkkariksi. Lukemisen tukemisen ammattilainen osaa siis paitsi kuunnella myös suositella hyviä kirjoja:

Lukukoira Sylvi suosittelee luettavaa from Kirjastokaista on Vimeo.

Kuvauskeikat ovat Sylville aina yhtä mieluisia: pääsee tekemään kaikenlaisia temppuja ja saa vielä herkkujakin. Eikä yhtään haittaa se, että joutuu tekemään saman asiaan monta kertaa peräkkäin, jos ei ensimmäisellä kerralla mene ihan putkeen.

Nyt siis kuvaaja videokameran takana vaihtuu, mutta Sylvin seikkailut Kirjastokaistalla jatkuvat. Ennen kesälomia on ainakin muutama kuvaussessio suunnitteilla, saa nähdä, mitä kaikkea keksitään...

torstai 13. elokuuta 2015

Syksyä kohti: luvassa töitä, tokoa ja muuta mukavaa

Lukukoiran kesäloma on pidetty ja syksyä kohti mennään: tänään oli syksyn ensimmäinen lukuvastaanotto.  Sylvi oli innoissaan, kun pääsi taas kirjastolle ja töihin - ja kirjastolaisten rapsuteltavaksi. Ja kirjastolaiset olivat vähintään yhtä innokkaita, voi sitä lässytyksen määrää!

Sylvi ei töiden alkamista stressannut vaan odotteli rennosti syksyn ensimmäisen lukutuokion alkua. Keväältä tuttujen lukijoiden kanssa oli mukava aloittaa työt ja lukuhommat sujuivatkin  mallikkaasti.




Syksyn puuhien suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa. Ollaan taas ilmoittauduttu tokokurssille - jos vaikka joskus  tokokokeet korkattaisiin Sylvinkin kanssa. No, kokeita tai ei, mäyräkoiran kanssa ei tokoa voi kovin vakavasti ottaa, kuten ollaan jo todettu. Pääasia tietysti, että Sylvillä on tekemistä ja treeneissä kivaa!

Lukuvastaanotot jatkuvat samaan tyyliin kuin ennenkin: kuukaudessa on kolme työpäivää, kaksi torstaita ja yksi lauantai. Ainakin tähän asti tuo on ollut sopiva määrä, lukijoita riittää, mutta ehditään tehdä muutakin. 


Muutama erilainenkin työkeikka on ehkä syksyllä luvassa, niistä lisää myöhemmin.

Lukukoira toivottaa kaikille kouluikäisille mukavaa koulun alkua! Tässä ekaluokkalaisille muutama kirjavinkki, jos kouluasiat vielä kovasti jännittävät. 


tiistai 23. kesäkuuta 2015

Lukemisia lapsille


Mistä on hyvät kesäkirjat tehty? Hauskoista jutuista, kivoista kuvista, hyvistä tyypeistä. Kesäkirja on juuri sopivan mittainen ja vie mennessään.

Lukukoira teki vinkkilistan pienille lukijoille, toki vanhemmatkin voivat näiden parissa viihtyä.

Aloittaa voi vaikkapa Tittamari Marttisen Eelis Mökillä -kirjasta:
Kesällä parasta on olla mökillä. Matka sinne kestää ikuisuuden ja hiiret ovat tehneet tuhojaa mökin sisällä. Mökille tulee myös Eeliksen serkku Iiris ja siivouksen jälkeen hauskanpito voi alkaa. Kesään mahtuu uimista, onkimista, pyöräilyä, jäätelön syöntiä ja pajon muuta. Tänä kesänä on hauskempaa kuin viime kesänä, mutta ensi kesänä mökillä vasta hauskaa onkin!

Lisää kirjavinkkejä on tässä listassa: Sylvin kesäkirjat