sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Lukutempaus Puijo Wolleyn kanssa

Jokin aika sitten paikallisen lentopalloseuran Puijo Wolleyn naistenjoukkueen päävalmentaja Elina Salomäki otti yhteyttä ja kysyi, olisiko mahdollista järjestää lukutempaus yhdessä Sylvin ja kirjaston kanssa.  Elina on ollut lapsena varsinainen himolukija, lukee edelleen paljon ja pitää lasten lukemista tärkeänä asiana. Lukukoirakonsepti on hänen mielestään hieno tapa saada lapset innostumaan lukemisesta (Sylvin fanittamiseen voi toki vaikuttaa jollain tapaa myös kaksi Elinan omaa mäyräkoiraa... ) ja siitä sitten idea lukutempauksesta lähti.

Sylvi on aina valmiina kaikkeen, millä edistetään lukemista ja saadaan lapsia kiinnostumaan kirjoista. Aloimme siis miettiä, millainen lentopalloilijoiden ja lukukoiran yhteinen tapahtuma voisi olla, ja päädyimme lukumaratoniin.


H-hetki oli viime lauantaina. Joukkueen pelaajat lukivat kukin vuorollaan ääneen Siri Kolun mainiota kirjaa Me Rosvolat, lukuaikaa oli yhteensä kaksi tuntia. Oli mukavaa seurata, miten lapset ja vanhemmat pysähtyivät kuuntelemaan, välillä osa lapsista piirsi jotain pöydän ääressä, välillä käytiin silittämässä Sylviä.

Kaksi tuntia on lukukoirallekin pitkä aika keskittyä kuuntelemiseen, kun välissä ei ole taukoja niin kuin normaalisti, ja toisaalta välillä piti huomioida vähän silittelijöitäkin. Mutta onneksi Sylvi selvisi urakasta kunnialla - ja niin myös kaikki lukijat. Ja kirja oli niin hyvä, että tuskin maltettiin lopettaa.

Kiitokset Elinalle, koko joukkueelle ja yleisölle! Yhdessä lukeminen oli tosi mukavaa.

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Selät syyniin!

Laumamme arvostaa Tanskaa paitsi Sylvin synnyinmaana myös siksi, että se on edelläkävijämaa mäyräkoirien selkäkuvaamisessa. Itse asiasssa juuri se, että Sylvin sukulaisia on kuvattu useammassa sukupolvessa, oli syy, miksi kuusi vuotta sitten mäyräkoiran pentua piti lähteä hakemaan Tanskasta asti. Sopivaa selkäkuvattujen vanhempien pentua ei lähempää löytynyt - ja nyt voi vain todeta, että pennun valinta osui muutenkin nappiin.

Myös Sylvin oma selkä on kuvattu, mutta mitä selkäkuvat kertovat ja miksi nimenomaan mäyräkoiria kannattaa kuvata? Päätimme Sylvin kanssa ottaa asiasta selvää ja kävimme haastattelemassa pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäriä, dosentti Anu Lappalaista, joka lausuu myös mäyräkoirien selkäkuvat Kennelliitossa.


Miksi kiinnostuit mäyräkoirien selkäsairauksista?
Minulla on ollut mäyräkoiria tosi kauan, ensimmäisen mäyräkoirani Pepin sain opiskellessani eläinlääkäriksi 80-luvun alkupuolella. Peppi oli 5-vuotias, kun se halvaantui. Myöhemmin kuulin, että sekä sen emällä että isällä oli ollut halvausoireita. Koirani toipui, mutta minulle jäi kiinnostus tähän sairauteen.
Eläinlääkäriurani alkuaikoina minulla kävi potilaina aika paljon mäyräkoiria, ja huomasin, kuinka erään suositun jalostusuroksen jälkeläisistä yllättävän monella oli vakavia halvausoireita. Myös uros itse halvaantui. Kun muutin 90-luvun lopulla Helsinkiin ja menin Eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan töihin, ryhdyin selvittämään asiaa ja huomasin, että selkänikamien välilevykalkkeutumien ja halvausoireiden välistä yhteyttä oli tutkittu jo 70-luvulla. Tuolloin tiedon hakeminen oli paljon työläämpää, julkaisut piti kaivaa kirjastojen arkistojen syövereistä. Siitä se sitten lähti.

Miksi mäyräkoirien selkiä kannattaa röntgenkuvata? Mitä selkäkuva kertoo? 
Välilevyt toimivat nikamien väleissä ”iskunvaimentimina” ja niillä on hyvin kimmoisa ja kestävä rakenne. Ikääntyessä meillä kaikilla välilevyt alkavat rappeutua, ja silloin ne myös voivat vaurioitua helpommin. Jos välilevyn uloin kerros repeää, sen sisällä olevaa materiaalia pääsee selkäydinkanavaan painamaan selkäydintä. 
Mäyräkoirilla on perinnöllinen taipumus välilevyjen varhaiseen rappeutumiseen ja kalkkeutumiseen, ja siksi välilevytyrän aiheuttamat oireet ovat niillä hyvin yleisiä. Sairaus on saanut nimensäkin (mäyräkoirahalvaus) ko. rodun mukaan. 
Selän röntgenkuvista etsitään kalkkeutuneita välilevyjä, koska välilevyjen rappeutumisessa ja kalkkeutumisessa on  eroja eri mäyräkoirayksilöiden välillä. Tätä tietoa voidaan käyttää avuksi jalostusvalinnoissa. Koirilla, joilla on paljon kalkkeutuneita välilevyjä, myös muut välilevyt ovat enemmän rappeutuneita kuin niillä koirilla, joilla kalkkeutuneita välilevyjä ei ole. 
Röntgenkuvissa näkyvien kalkkeutuneiden välilevyjen määrä ennustaa koiran riskiä saada halvausoireita. Koska kalkkeutumien lukumäärä on mäyräkoirilla perinnöllistä, voitaisiin mäyräkoirahalvauksen määrää rodussa vähentää valitsemalla jalostukseen koiria, joilla ei ole ollenkaan tai vain vähän kalkkeutuneita välilevyjä. On arvioitu, että 20-30% suomalaisistakin mäyräkoirista saa jonkun asteisia oireita elämänsä aikana. Usein oireet tulevat siinä vaiheessa, kun koira on vielä melko nuori, 5-6 -vuotias.

Mäyräkoirien selkiä on kuvattu Suomessa jo vuodesta -98, mikä tilanne on nyt?
Koiria kuvataan edelleenkin hyvin vähän. Vuosina 2011-2015 syntyneistä on kuvattu vain 5%. Joitain muunnoksia (esim. pitkäkarvaisissa kääpiömäyräkoiria) kuvataan enemmän, joitain vähemmän. Jotkut kasvattajat kuvauttavat ainakin kaikki jalostusnarttunsa, ja jotkut taas eivät ollenkaan. 
Tanskassa mäyräkoirien selkäkuvaaminen on ollut aktiivisempaa ja siellä on myös käytössä jalostusindeksit. Viesti Tanskasta on ollut se, että parempaan suuntaan ollaan menossa. Toivottavasti kuvaaminen yleistyy myös Suomessa tulevina vuosina.

Perimä vaikuttaa riskiin sairastua mäyräkoirahalvaukseen, mutta miten mäyräkoiran omistaja voi itse vaikuttaa koiransa selän terveyteen?
Välilevyjen rappeutuminen on monitekijäinen prosessi, johon geenien lisäksi vaikuttavat myös ympäristötekijät. Samat ohjeet pätevät tähän kuin moneen muuhunkin: hyvä lihaskunto ja ylipainon välttäminen ovat tärkeitä. Tämä saavutetaan monipuolisella liikunnalla, johon pitäisi kuulua riittävästi myös vapaana metsässä tapahtuvaa ulkoilua. 

Kiitokset haastattelusta, Anu! Täytynee lähteä koko lauman kanssa metsälenkille, lääkärin määräys...

Kalkkeutuneet välilevyt lähikuvassa

perjantai 2. marraskuuta 2018

H niin kuin halloween


Torstai-iltana sonnustauduttiin Sylvin kanssa noitakuosiin ja lähdettiin Riistaveden koulun halloween-juhlaan. Juhlissa oli tarjolla monenlaista ohjelmaa kummitusluolasta kauheussalonkiin ja halloween-diskoon, onneksi lukukoiralle oli varattu oma huone hiukan sivummalle juhlahumusta. Mutta kyllä sielläkin vilskettä piisasi.

Koululaiset olivat panostaneet pukeutumiseen ja kasvomeikkeihin eli aika hurjan näköistä porukkaa kävi Sylviä tervehtimässä: noitia, luurankoja ja ties mitä monstereita. Onneksi Sylville on luettu niin paljon noitakirjoja ja kummitusjuttuja, ettei se enää ihan vähästä hätkähdä. Ja nämä noidat ja kummitukset sitä paitsi tuoksuivat hattaralle, pop corneille, karkeille ja muille herkuille...

Mutta kyllä kummitusjutut voivat välillä saada lukukoirankin mielikuvituksen laukkaamaan.
Jännittävää halloween-aikaa!

              
Lukukoira Sylvi ja kummitusjuttu from Kirjastokaista on Vimeo.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Tieteellisessä seurassa

Sylvi sai kesällä kutsun tulla esiintymään Suomen tieteellisen kirjastoseuran seminaariin,  puheenvuoron otsikkona Iloa ja keveyttä some-viestintään - case Kirjastokaista ja lukukoira Sylvi. Eihän tuollaisesta kutsusta sopinut kieltäytyä, joten keskiviikkoiltana lähdettiin puksuttamaan junalla kohti etelää.


Ilta vietettiin susikoiran ja cavalierin seurassa, ja aamulla matka jatkui Helsinkiin. Sylvi pääsi huristelemaan metrolla ensimmäistä kertaa elämässään, eikä se ollut aiemmin Helsingin keskustassakaan kulkenut. Sujuvasti kuitenkin selvittiin Tieteiden talolle, missä seminaari pidettiin.

Lukukoiran roolissa Sylvi on niin tottunut esiintymiseen ja ihmisjoukkoihin, että seminaariesiintyminenkin sujui rennosti. Rapsuttelijoita riitti ennen ja jälkeen oman puheenvuoron, ja kuvia räpsittiin aika tavalla. Ja erityisen mukavaa oli se, että Kirjastokaistan tuottaja Riitta ja Sylvi tapasivat vihdoin viimein - Riitta kun on tehnyt töitä virtuaali-Sylvin kanssa jo useamman vuoden. Taisivat molemmat osapuolet ilahtua tapaamisesta!

Aktiivisena lukukoirana Sylvi on siis aktiivinen myös somessa: tuttu kuono löytyy paitsi tästä blogista myös Facebookista, Twitteristä ja Instagramista. Saa seurata!


sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Sumuinen päivä kansallispuistossa

Lauantaiaamuna lähdettiin retkeilemään Tiilikkajärven kansallispuistoon. Vuosi sitten retkeiltiin  parhaaseen ruska-aikaan, nyt puut olivat jo enimmäkseen lehdettömiä, mutta suo-osuuksilla oli kyllä väriä.



Kansallispuistot ovat ainoa paikka, jossa koko laumamme kulkee flekseissä, normaalisti koirilla on lyhyet hihnat ja aina kun on mahdollista, ne kulkevat metsässä vapaina (Sylvillä ei kylläkään ole luottoa samassa määrin kuin Hilmalla ja Tyynellä, jotka tilanteesta riippumatta pysyvät kuuliaisesti polulla...). Fleksi antaa maastossa kulkemiseen toki vapautta, mutta kun mukana on solmumestari Sylvi, on pakko tämän tästä pysähtyä selvittelemään fleksivyyhtiä. Vaikka muka edetään järjestyksessä ja sulassa sovussa, solmuja tulee. Mutta ainakaan vielä ei olla keksitty toimivampaa systeemiä, joten kansallispuistoissa kuljetaan kolme kahvaa kädessä.

Kiersimme Uiton kierron taas tuttuun tapaan vastapäivään. Kun on tottunut aloittamaan suo-osuuksilta ja päätymään harjumaisemiin, ei osaa vaihtaa suuntaa. Ehkä joskus pitäisi testata, miltä maisemat näyttäisivät toisesta suunnasta. Nyt ei ainakaan ollut valittamista.





Reitin puolessa välissä poikettiin perinteiselle kahvittelupaikalle Venäjänhiekalle. Varsinkaan Hilma ei millään malttaisi pitää taukoja, ja kun lähdetään taas liikkeelle, se ilmoittaa äänekkäästi mielipiteensä menetetyistä minuuteista. Eteenpäin! Ei tänne tultu pysähtelemään!



Tällä kertaa aamun sumu ei hälvennytkään, ja koko reitti kuljettiin enemmän tai vähemmän sumussa. Mutta se ei haitannut yhtään, päinvastoin: kansallispuistossa oli pysähtynyt, paikoin lähes mystinen tunnelma. Välillä tuntui, kuin olisi kulkenut kummitusmetsässä.




Kun reitti oli kierretty, ja oltiin jo palaamassa takaisin parkkipaikalle, sattui vielä yllättävä kohtaaminen: "Onko yksi noista se lukukoira Sylvi?" Olipa aikamoinen yllätys, että lukukoira tunnistettiin myös kansallispuistossa! Kyselijä kertoi seuraavansa blogiamme, eli mukava yllätys sekin.

Tiilikka on hieno retkikohde ja vain tunnin ajomatkan päässä laumamme kesämökistä. Nytkin siis patikoinnin jälkeen lähdettiin lämmittämään saunaa, mikäs sen parempi päätös onnistuneelle retkipäivälle.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Aktiivilomalla pystykorvien luona

Kun omistaja lähtee useamman päivän työreissulle, pakkaavat mäyräkoirat reppunsa ja suuntaavat Porokoiran ja Spitzin luo. Ja silloin Sylvikin voi olla varma, että aktiviteetteja riittää!


Hoitopaikassa soi herätyskello aina viimeistään 5.45 ja heti aamusta lähdetään reippaalle, vähintään puolen tunnin lenkille. Tosin Tyyne ja Hilma eivät tätä aamureippautta arvosta, vaan mieluummin piipahtavat vain pikaisesti pihalla... Iltapäivisin on luvassa juoksulenkkejä, sienestystä, metsäretkeilyä tai agilitytreenejä (turistit keskittyvät vahtimaan hallia ja ilmoittamaan sisääntulijoille, että tämä on kylläkin mäyräkoirien halli...). Ja parhaassa tapauksessa pääsee vielä illalla saunaan. Ei ehdi Sylville tulla omaa omistajaa ikävä, kun se rientää luppakorvat ojossa aktiiviteetista toiseen. Ja Tyyne puolestaan arvostaa sitä, ettei joka käänteessä tarvitse lähteä remmissä lenkille, vaan saa ihan vain kuljeskella pihalla sen verran kuin haluaa, ja muuten keskittyä nukkumiseen. Eli niin tai näin, pystykorvien seurassa on aina kaikilla mukavaa!



lauantai 6. lokakuuta 2018

Lukukoira innostaa lukemaan


Tänä syksynä on varsinaisten lukuvastaanottojen lisäksi ehtinyt olla pari muutakin lukukoirakeikkaa. Ja mielellämme teemmekin yhteistyötä koulujen kanssa, jos vain Sylvin kalenterissa on tilaa. Luokkavierailuilla ihan kaikki pääsevät lukemaan tai tapaamaan lukukoiraa, eivät vain ne lapset, joiden vanhemmat haluavat aktiivisesti edistää lapsensa lukemista.

Erityisluokat ovat erityisen tärkeitä: niiden vierailujen aikana huomaa todella hyvin, mikä merkitys koiralla lukutilanteessa on. Viimeksi Sylville kävi lukemassa Aurinkorinteen koulun erityisluokka. Opettaja oli varannut kirjastokäynnille riittävästi aikaa, niin että jokainen oppilas sai lukea kaikessa rauhassa, muut odottelivat lastenosastolla tai kirjaston aulassa. Ja vaikka lukuhuoneen ulkopuolella hälistiin ja juostiin edestakaisin, Sylvin kanssa maltettiin istua aloillaan ja keskittyä koiralle lukemiseen. Opettaja totesikin lopuksi, miten hienosti vierailu oli mennyt: vaikka joillekin lapsille lukeminen on vielä todella vaikeaa ja hankalaa, nyt kaikkien mielestä lukeminen oli ollut tosi kivaa ja mieluista! Lukukoira Sylvistä ja kirjastovisiitistä on taatusti puhuttu monessa perheessä ja moneen kertaan...

Toisen tyyppinen koulukeikka tehtiin tällä viikolla Keiteleelle. Alunperin ideana oli, että ainakin kolmasluokkalaiset pääsisivät lukemaan, mutta kun tieto Sylvin tulosta meni koululle, halusivatkin kaikki, eskarilaiset mukaan lukien tulla kirjastoon tapaamaan Sylviä. Eli loppujen lopuksi kolmasluokkalaiset kyllä saivat lukea, mutta myös muut pääsivät kuulemaan, mitä lukukoira työkseen tekee. Mainostimme myös Sylvi omaa lukuhaastetta, jonne vierailumme jälkeen olikin kirjautunut uusia pelaajia. Aarresaari ja kirjat kutsuvat seikkailuun!

Jokainen lukuhetki on omanlaisensa ja tärkeä. Lukukoiratoiminta ei ole vain koiran harrastus vaan ennen kaikkea lukemisen tukemista ja lukemaan innostamista, ja sen takia on eduksi, mitä enemmän lukukoiran ohjaaja ehtii tutustua lasten- ja nuortenkirjallisuuteen ja lukemisen merkitykseen lapselle. Lukukoira innostaa lapsia tulemaan kirjastoon ja tutkimaan, mitä hyllyistä löytyy. Lukukokemus syvenee, kun lukija miettii jo etukäteen, millaista kirjaa koira haluaisi kuunnella. Lukemiseen keskitytään ja lukeminen on kivaa, kun kuuntelijana on koira, ja lukukoira voi myös lukuhetken päätteeksi vinkata uutta luettavaa. Summa summarum: lukukoiralla on tärkeä työ - ja ainakin Sylvin mielestä maailman paras koiran virka!




perjantai 5. lokakuuta 2018

Arvonta on suoritettu!

Arpaonni suosi kolmikkoa Myrsky, Tuisku ja Wiima, onneksi olkoon! Toivottavasti osaatte käyttää kassia sopuisasti yhdessä. Ja kertokaas meille osoitteenne sähköpostitse (sylvilukukoira@gmail.com), niin laitetaan kassi matkaan!


Kuten kuvasta näkyy, Sylvi oli pakannut kassiinsa yhden lastenkirjan, työhuivin ja herkkuja. Ja samansuuntaista oli moni arvannutkin. Kiitokset kaikille osallistumisesta!

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Yllätys!

Lomaltapalaajaa odotti aikamoinen yllätys: Sylville oli jätetty lahjakassi lastenosastolle. Eikä mikä tahansa kassi vaan tervehdys yhdysvaltalaiselta fanilta, joka oli Kuopiossa käymässä ja halusi tuoda paketin Sylville, jota on jo pidemmän aikaa Facebookissa seurannut. Kassissa oli pehmolelu, kuvakirja sekä kortti: "I did want to thank you for being such a wonderful, cute and helpful dog and for being such a good listener to children reading..."



Aina on mukavaa saada kiitosta lukukoiratoiminnasta, mutta tällaiset yllätykset ovat ihan omaa luokkaansa. Sylvin kanssa kiitämme ja kumarramme: A milloin thanks, Leah from Maryland!

torstai 27. syyskuuta 2018

Hyvää puun päivää!

Tänään vietetään puun päivää. Menkää metsään, kiipeilkää kannoille, ihailkaa kääpiä ja lahopuita. Niin mekin teimme.





(Kuvat: Suvi Pitkänen)

tiistai 25. syyskuuta 2018

Retkeiltiin Sikosaaressa

Reilun viikon aikana ehdittiin lomalauman kanssa lenkkeillä kymmeniä kilometrejä sekä lähimetsissä että pururadalla. Hiukan pienemmällä porukalla käytiin tutustumassa myös Sikosaaren luontopolkuun, joka olikin oikein mainio retkikohde. Vain muutama kilometri Porvoon keskustasta - ja aivan kuin olisi tullut eri maailmaan.



Vaikka luontopolku ei ollut kuin muutaman kilometrin mittainen, se oli hyvin vaihtelevaa maastoa. Välillä sai ihailla vanhoja lahopuita ja sammaleen peittämiä kiviä, välillä ruovikkoa. Mäyräkoira pääsi kiipeämään kalliolle ja tutkimaan kivien muodostamaan luolaa. Kosteimmassa kohdassa oli pitkospuut tarjolla tassujen alle.






Myös suursnautserit viihtyivät Sikosaaressa, malttoivat sentään hetken pysyä aloillaan poseeraamassa. Neljän tunnin lähiretkeilyn jälkeen niin pienet kuin isotkin nelijalkaiset olivat sangen tyytyväisiä. Ja ihan yhtä tyytyväiseltä vaikutti kotona odottanut seniorikoirien lauma, jonka ei tarvinnut lähteä reippailemaan.


lauantai 22. syyskuuta 2018

Koirienhoitopesti



Sylvin ja Hilman kakkosomistaja lähti kurssittamaan itseään ulkomaille, joten meidän syyslomamme vierähti Hilman lapsuudenkodissa koirienhoitopestissä. Viikko on kulunut lomalauman seurassa nopeasti, ja sää on suosinut koirien ulkoiluttajaa. Jatkuva sade ja yhdeksän kertaa neljä rapatassua ei olisi ollut mieltäylentävä yhdistelmä, nyt sen sijaan suurin osa lenkeistä selvittiin kuivin jaloin ja aurinko paistoi välillä miltei kuumasti.





Hoitopestin loppusuoralla voi todeta, että kuusi mäyräkoiraa menee siinä missä kolmekin ja vielä kääpiösnautserikin kaupan päälle, mutta kun porukkaan kuuluu myös kaksi suursnautseria, alkaa laumassa olla jo kokoa (sic.). Onneksi isot ja pienet tulevat toimeen keskenään ja metsässä pienemmät osaavat varoa isompia, jotka eivät todellakaan väistä ketään vaan laukkaavat niin, että tanner tömisee.

Mäyräkoirien kanssaeläjä ei jättikoirien sielunelämää ihan aina ymmärrä, mutta ainakin niillä on komea basso, silloin kun on jotain asiaa. Ja toinen jättiläisistä osaa todistettavasti möristä "Foooooood!", kun ruoka-aika alkaa lähestyä. Aikamoisia tyyppejä siis.






tiistai 18. syyskuuta 2018

Syyspäivän poseerauksia

Hovikuvaajamme Suvi kävi pitkästä aikaa kuvaamassa laumaamme. Ja tässä taidokas lopputulos, tällä kertaa Hilma ei onnistunut irvistämään kaikissa kuvissa.











sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Onnekas voittaja saa omakseen lukukoirakassin


Kuopion kaupunginkirjaston uudet kirjastokassit tulivat myyntiin tällä viikolla. Ja nyt kassit ovatkin erityisen tyylikkäät: kassissa on kirjastoa kohti juokseva mäyräkoira! Tarkka katsoja huomaa, että koiralla on huivi kaulassa eli koira on lukukoira, totta kai. Kuka mahtoikaan olla mallina..?


Kasseja myydään  (4 € / kpl) Kuopion kaupunginkirjaston toimipisteissä, mutta nyt kassin voi myös voittaa:

Arvaa, mitä Sylvi on pakannut upouuteen kirjastokassiinsa! Kommentoi tähän alle syyskuun aikana ja voit voittaa kirjastokassin. Arvonta suoritetaan lokakuun alussa.

Ja vielä vinkkinä: toinen kassi arvotaan Sylvin Facebook-sivuilla, eli jos haluaa tuplata voittomahdollisuutensa, voi osallistua molempiin arvontoihin...



perjantai 7. syyskuuta 2018

Akateeminen aamupäivä

Keskiviikkoaamuna suuntasimme Sylvin ja muutaman kirjastolaisen kanssa yliopistolle, missä oli uusien opiskelijoiden Tietotori-tapahtuma. Tämä alkaa olla jo perinne, olikohan jo kolmas syksy, kun olimme mukana esittelemässä kirjaston palveluja - ja tietenkin myös lukukoiratoimintaa.


Hulinaa riitti: paikalla oli kuulemma yli tuhat opiskelijaa. Meidän pisteemme kävijälaskenta meni sekaisin ensimmäisten parin sadan jälkeen... Mutta Sylvi sai rapsutuksia ja opiskelijat vastaavasti nuolaisuja ja innostus oli molemminpuolista. Monet kertoivat, että oma koira oli pitänyt jättää vanhempien hoiviin - ehkä Sylvin rapsuttelu vähän lievensi koti-ikävääkin.

Sylvi viihtyi yliopiston humussa ja hyörinässä hyvin, eikä sillä ollut mitään kiirettä lähteä pois. Mikäs ollessa, kun ihailijoita riitti ja työpestin päätteeksi oli luvassa herkkujakin. Eläköön akateeminen elämä.






maanantai 3. syyskuuta 2018

Nyt jumpataan!

Sylvi oli viettämässä rauhallista sunnuntaipäivää puistossa, kun paikalle saapui kuntoutuskoira Ilo. Ja mitä sitten tapahtuikaan...? Tässä asiantuntijan jumppaohjeet kaikille mäyräkoirille ja muillekin!

Lukukoira Sylvi jumppaa from Kirjastokaista on Vimeo.

perjantai 31. elokuuta 2018

Lukukoira palveluksessanne!

Lukuhommat alkoivat viime viikolla. Kyllä Sylvi sitä oli odottanutkin: useampana aamuna kävi vihjailemassa, että eikö jo pääsisi mukaan töihin. Ja kun lopulta pääsi kirjastoon,  piti tehdä ylimääräisiä kunniakierroksia takahuoneissa ihan pelkästä töihinpaluun riemusta.  Mutta parasta tietysti oli, kun Sylvi pääsi omaan lukuhuoneeseensa ja syksyn ensimmäinen lukija saapui. Tästä se taas lähtee.

Yllättäin Sylvin töihinpaluu oli huomattu myös hiukan kauempana. Yhdysvaltalainen Reading Education Assistance Dogs jakoi Sylvin kuvan Facebook-sivullaan: