keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Uutta vuotta kohti

Ensimmäinen vuosi lukukoirana takanapäin, nopeastipa se meni. Tammikuussa voidaan viettää juhlapäivää, kun ensimmäisestä lukuvastaanotosta on tasan vuosi.

Paljon mukavia lukuhetkiä ja kaikkea kivaa ensi vuodelle! 

T. Sylvi

(Kuva: Suvi Pitkänen)

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Lukukoira ja kaverit lomatunnelmissa

Etelän loma alkaa olla kohta lopuillaan, vielä ehditään täällä vuodenvaihdetta juhlia ja sitten kotia ja töitä kohti.

Maalaiselon paras puoli koirien mielestä on varmasti ollut se, että remmissä ei juurikaan ole tarvinnut olla: pihalle pääsee silloin, kun haluaa ja lähimetsässä saa juosta vapaana. Rauhassa on saatu täällä kuljeskella, kahden viikon aikana on metsäpoluilla törmätty vain yhteen koiranulkoiluttajapariskuntaan.

Metsälenkkien kaava on aina sama: kaksi karvakorvaa pinkoo edestakaisin jälkien ja hajujen perässä, kolmas pysyttelee visusti polulla ja neljäs kuorsaa lenkin ajan sohvalla. Lomalla jokainen saa tehdä, mitä haluaa, ei ole pakko reippailla, jos ei huvita.

Iltaisin lomalauma on kuitenkin yksimielinen, silloin valloitetaan sohva:

Luolakoira Hilma viihtyy peiton kätköissä

"Kuka herätti kesken unien?", ihmettelee Tyyne



Bestikset Tuittu ja Sylvi





tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulua!

   "Mitähän nuo tontut oikein meinaa..?", näyttää Sylvi pohdiskelevan.


    Oikein mukavaa joulua kaikille, tonttujen kera tai ilman! 


    (Kuva: Suvi Pitkänen) 

torstai 18. joulukuuta 2014

Tänään mustavalkoisesti

Vuoden pimeimpänä päivänä lukukoira poseeraa mustavalkoisesti: 






Ja joulun kunniaksi lisätään hiukan punaista väriä...



Mukavaa vuoden pimeintä päivää kaikille! Varsin sopiva päivä vaikkapa lempikirjan lukemiseen.


Kuvat: Suvi Pitkänen 

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Kun Sylvi tapasi Börjen...

"Etelä-Suomen lomareissuun mahtui mukavasti myös tapaaminen valtakunnan ykköslukukoira Börjen ja Börjen emännän Raisan kanssa.

Börjen työpaikka on Tapiolan kirjasto, jonne matkasimme Sipoon lomaresidenssistämme kahdella bussilla. Vaikka Sylvi onkin tottunut reissaaja, oli sille taatusti eksoottista kulkea Kampin ihmisvilinässä ja haistella Tapiolan hajuja. Kyllä kuopiolaiskoira on pääkaupunkiseudulla ihan heinähattu.

Börjen ja Sylvin ensikohtaaminen sujui ystävällisesti mutta asiallisesti - eihän rautaisten ammattilaisten sovi ruveta työpaikalla riehumaan tai tosiaan haukkumaan. (Huhut kyllä kertovat, että Börje ihastui kollegaansa ainakin hiukan...) Börje oli juuri niin hurmaava kuin valokuvista ja Facebook-päivityksistä saattoi olettaakin. Voi hyvin kuvitella, miten lapset (ja vanhemmatkin) ihastuvat tuollaiseen lelukoiran näköiseen symppikseen. Rusetti ja kaikki!


Sylvi ja Börje makoilivat kirjaston Pajan työpöydällä (!) vierekkäin sillä aikaa, kun me Raisan kanssa puhuttiin lukukoira-asiaa, työasiaa ja vähän kaikkea muutakin. Toki karvaiset kollegat joutuivat muutamaan kertaan poseeraamaan yhteiskuvissa, että saatiin tapaaminen ikuistettua kaikille osapuolille. Olivatkin varsin söpöjä samanlaisissa punaisissa työhuiveissaan:

R.E.A.D-lukuterapiakoirat Sylvi ja Börje virallisissa työasuissaan

Suurkiitokset Raisalle ja Börjelle mukavasta ja hyödyllisestä iltapäivästä. Toivottavasti nähdään taas!

PS. Tapiolan kirjastossa on myös 3D-tulostin, jolla visiittimme aikana tulostui mäyräkoira.
Kyllä Espoossa osataan :)


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kirsi Kunnaksen mäyräkoira


Runoilija Kirsi Kunnas täyttää tänään 90 vuotta. Merkkipäivän kunniaksi on tänä syksynä julkaistu Tiitiäisen kissa- ja koiraystävät -kirja, johon on koottu eläinaiheisia runoja useista Kunnaksen teoksista.

Kirja sopii kaikenikäisille kissojen, koirien ja hiirten ystäville - runoja kannattaa myös lukea ääneen! Hienon, kirjan tunnelmaan sopivan kuvituksen on tehnyt Piia Westerholm.
                                             
        
    Kirjassa on myös mainio Mäyräkoira-runo: 

    Katsopas koiraa matalanläntää.
    Se kasvatti kuonoa, kasvatti häntää, 
    mutta jalat se unohti kokonaan. 
    Voi mokomaa! 


torstai 11. joulukuuta 2014

Tämän vuoden työt tehty!

Tänään oli joulukuun viimeinen lukuvastaanotto, lukemassa kävi sekä vanhoja tuttuja että uusia lukijoita. Paikalla oli myös Savon Sanomien toimittaja sekä kuvaaja, jotka tekevät juttua lukukoiratoiminnasta. Muutama lukijakin pääsi kertomaan kokemuksistaan sekä poseeraamaan kuviin Sylvin kanssa, totta kai. Juttu on luvassa lauantain lehteen.

Syksyn aikana on pidetty kahdesta kolmeen lukuvastaanottoa per kuukausi, lukijoita on ollut yhteensä 30. Oikein kivoja ja reippaita kaikki. Ja Makkara-kirjoja on kuunneltu aika monta kertaa... Syyslomaviikolla lukukoiran huoneessa oli yhtenä iltapäivänä avoimet ovet ja 82 henkeä kävi tapaamassa Sylviä. Syyskuussa kävimme myös Nilsiän kirjastossa kertomassa lukukoiran virasta.

Korviimme kantautuneesta palautteesta päätellen Sylvi on vuoden aikana innostanut monia, monia lapsia lukemaan ja kirjojen pariin sekä käymään kirjastossa. Hienoa!

Nyt siis voimme tyytyväisin mielin aloittaa joululoman, seuraava vastaanotto on vasta tammikuun puolivälissä. Lukuhommia ei kuitenkaan ihan kokonaan unohdeta, ja ensi viikolla on toivottavasti luvassa myös jännittävä kollegatapaaminen. Sen verran voidaan paljastaa, että kollegan nimi alkaa B:llä :) Raportointia luvassa, mikäli treffit onnistuu....

Nyt lukukoiraa väsyttää!


PS. Tässä linkki Savon Sanomien jutun verkkoversioon: 

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Oma lauma - paras lauma

Nyt lienee sopiva hetki esitellä tämän blogin sivuhenkilöt eli Sylvin lauman muut nelijalkaiset.

Lauman vanhin, viisain, paksuin ja mukavuudenhaluisin on karkeakarvainen kääpiömäyräkoira Tyyne. Seitsemänvuotias Tyyne on ihan pienestä pennusta lähtien käyttäytynyt sangen aikuismaisesti ja tyynesti, niinpä nimeä mietittäessä ei vaihtoehtoja ollut. Tyyne on myös hyvin sydämellinen ja pitää kaikista: ihmisistä, koirista, kissoista, kilpikonnista. Yksi on kuitenkin ylitse muiden: paras kaveri Karhu.


Hilma on viisivuotias minikokoinen kaniinimäyräkoira, tosin se itse kuvittelee olevansa vähintään dobermann. Hilma kaivautuu mielellään peittojen alle niin, ettei sitä voi huomata lainkaan - ja moni kyläilemässä ollut koira on kokenut elämänsä järkytyksen, kun olohuoneen sohvaa ei vartioikaan mäyräkoira vaan Muriseva Peitto.

Hilma on häikäilemätön oman edun tavoittelija (minäminäMINÄ) ja sen erikoisosaamista on mummojen hurmaaminen. Naapuruston mummot ovat aivan lääpällään Hilmaan, joka puolestaan ei meinaa pysyä nahoissaan naapureita nähdessään. Mummojen lisäksi Hilma osaa hurmata myös TOKOkouluttajat ja -tuomarit, niinpä söpöyspisteitä on tullut kerättyä muutamassa tottelevaisuuskokeessa :)


Kesäisin laumaan kuuluu muutaman viikon ajan myös Bronxin synkkä kaunotar Marlena. Kissa suhtautuu koiriin kylmänviileästi, koirat puolestaan ymmärtävät pysyä kissantassun ulottumattomissa, joten yhteiselo on sujunut ihan mallikkaasti.


Oman lauman lisäksi Sylvillä on myös muutama varalauma, joissa se oleilee suht säännöllisesti.
Kyläily on mukavaa, mutta siitä huolimatta:

"Oma lauma on paras lauma", toteavat Sylvi, Tyyne ja Hilma.