sunnuntai 27. elokuuta 2017

Suunniteltiin syksyä


Tällä viikolla on täytetty urakalla lukukoiran kalenteria, ja Sylvi tuskin malttaa odottaa, että työt vihdoinkin ensi viikolla alkavat.

Lukuvastaanotot jatkuvat tuttuun tapaan pääkirjastolla, sen lisäksi käydään kerran kuussa myös upouudessa Jynkän lähikirjastossa. Kirjasto sijaitsee alakoulun ja eskarin kanssa samassa rakennuksessa, joten lukijoita taatusti riittää. Sylvi käväisi jo tällä viikolla kirjastolla tutkimassa, miltä uudet tilat näyttävät, ja tuosta visiitistä on luvassa lähiviikkoina myös video.

Videopuuhia siis jatketaan edelleen, ja yksi hiukan erilaisempi videoprojektikin on tekeillä.

Muutama kirjaston pop up -keikka on syyskuussa, ja Sylvi saa perinteiseen tapaan toimia yleisömagneettina. Luvattiin pistäytyä myös Keiteleen kirjastolla, ja ehkä jotain muutakin ekstraa vielä syksyn mittaan keksitään.

Sylville on siis luvassa mukavan aktiivinen työsyksy. Toivotaan, että ehditään myös retkeilemään, niin että lukuhommien vastapainoksi saa välillä tuulettaa luppakorvia hienoissa maisemissa.

Kuva: Suvi Pitkänen

perjantai 18. elokuuta 2017

Upouusi kirjastokortti


Kuopion kaupunginkirjasto julkaisi tämän vuoden alussa kolme kirjastokorttia, joissa kuvataan kirjaston eri tehtäviä. Nyt julkaistiin neljäs kortti, joka kuvaa kirjastoa lukemisen ja kirjallisuuden edistäjänä - ja mikäs muu siihen sopisikaan paremmin kuin lukukoira! Samalla saatiin vihdoin lapsille oma kirjastokortti, vaikka ei tällä kortilla toki ole yläikärajaa...

Villi vekkaus on, että kortista tulee pienoinen hitti. Kortit saapuivat tänään, ja ensimmäiset käytiin hakemassa heti, kun asiasta kerrottiin somessa.

"Kaikki pienet ja isot ihmiset mars kirjastoon lainaamaan kirjoja ja sitten kotiin lukemaan!", näin toivoo lukukoira Sylvi.

PS. Kirjastokortti uutisoitiin jo Savon Sanomissakin: Lukukoira Sylvi pääsee kirjastokorttiin.

lauantai 12. elokuuta 2017

Tehtiin video ekaluokkalaisille

Koulujen alun kunniaksi kuvattiin keskiviikkona uusi video. Sylvi, Einar ja lastenosaston pomo Anu kertovat, mitä kaikkea ekaluokkalainen voi tehdä kirjastossa. Kameran takana on luottokuvaajamme Raimo, joka alkaa olla Sylvin kanssa jo melkoinen tehotiimi näissä videohommissa.

Ja tarkkasilmäinen voi huomata videossa yllätyksen, josta kerrotaan lisää toivottavasti jo ensi viikolla...

Tervetuloa kirjastoon ekaluokkalaiset, eskarilaiset ja kaikki muutkin!

 
Lukukoira Sylvi ja ekaluokkalainen from Kirjastokaista on Vimeo.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Terveisiä Hossan kansallispuistosta!



Ei kesää ilman kansallispuistoreissua, tänä vuonna mäyräkoirat ja pystykorvat ihmisineen suuntaisivat Suomen uusimpaan kansallispuistoon Hossaan.


Hossan kansallispuistossa on merkittyjä reittejä yhteensä 90 kilometriä, me kiersimme viiden päivän aikana kaikki rengasreitit eli reilut 60 kilometriä. Suurin osa reiteistä oli helppokulkuista maastoa, polut olivat erinomaisessa kunnossa ja selvästi merkitty, suunnistustaitoja ei tarvittu. Harjumaisemissa oli mukavaa patikoida, ja koska polut olivat enimmäkseen tasaisia, pystyi kävellessäkin ihailemaan maisemia.


Harjujen lisäksi tarjolla oli myös suomaisemaa. Pitkospuita oli lähes joka reitillä eli suo-osuuksillakin kengät ja tassut pysyivät kuivina. Monet pitkospuupätkät olivat ihan uusia ja huonokuntoisempia kohtia oli kunnostettu. Kyllä kelpasi mäyräkoirienkin kulkea!



Suurimman osan reitestä pystyi kulkemaan lenkkareilla, mutta Julman Ölkyn jylhissä maisemissa vaelluskengät olivat tarpeen. Reitti kulki Julman Ölkyn kanjonijärven ympäri;  välillä oli nousua ihan reippaasti mutta komeiden näköalojen vuoksi kannatti kavuta. Järven olisi voinut ylittää upouudella riippusillalla, mutta me kiersimme koko Ölökyn ähkäsy -reitin (10 km, 5 tuntia). Kannatti!


Sää suosi retkeilijöitä: enimmäkseen oli joko aurinkoista tai puolipilvistä ja tuulta sopivasti niin, että hyttysetkään eivät liikaa kiusanneet. Koirille oli reittien varrella melkein koko ajan tarjolla vettä joko järvestä, lammesta tai joesta ja halutessaan pääsi uimaankin.



Päivässä käveltiin reilut kymmenen kilometriä, pisin kulkemamme reitti oli Kokalmuksen kierros 14 km. Kun välillä pysähdyttiin ihailemaan maisemia, juottamaan ja uittamaan koiria ja syömään eväitä, maastossa kului helposti neljästä viiteen tuntia. Ensimmäisinä päivinä taukojen pitäminen oli Hilman mielestä ihan turhaa, ja pakkopaussin jälkeen kaniinimäyräkoira lähti liikeelle vauhdilla ja metelillä. Mutta kolmantena päivänä Hilmakin jo malttoi muun porukan tapaan ottaa kahvitauot levon kannalta.



Viikon yllättäjä oli seniori-Tyyne, joka alunperin oli tarkoitus jättää mökkiin lepäilemään siksi aikaa, kun muut patikoivat. Mutta Tyyne halusikin reippailemaan ja suostui jopa kulkemaan hihnassa - se oli muuttunut suorastaan Erä-Tyyneksi. Tätä Hossan ihmettä emme ihan heti unohda!


Hossan viikko oli kaikinpuolin onnistunut. Ihmiset nauttivat hienoista maisemista ja poluista, koirien mielestä reissun kruunasivat porot. Oi sitä riemun ja haukun määrää, kun poro juoksi muutaman metrin päästä ohi - onneksi flexit ja valjaat kestivät kaiken tempomisen.

Mäyräkoirat ja pystykorvat ihmisineen kiittävät Hossaa - ensi kesänä kuonot kohti uusia kansallispuistoseikkailuja!