sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Mitäs me nautiskelijat

Vuorotteluvapaa alkoi kaksi kuukautta sitten eli vielä neljä kuukautta on jäljellä. Vapaasta on nautittu ennen kaikkea mökkimaisemissa - ja suurin osa ajasta vielä aurinkoisessa kelissä. Vaikka kaupungissa koirien kanssa tehdäänkin pidempiä lenkkejä, mökillä vapaana kuljeskelu on niille taatusti mieluisampaa. Tai se, ettei tarvitse lähteä mihinkään, jos ei huvita. Niin tai näin, mökin ulko-ovi avataan aina pyydettäessä. 




Vuorotteluvapaalla on ollut aikaa lukea. Välillä on käyty kirjastossa palauttamassa luettuja ja hakemassa varauksia, joten lukemattomien kirjojen pino pysyy jatkuvasti sopivan korkeana. Tässä laumassa luetaan enimmäkseen dekkareita, mutta myös muista uutuuksista valitaan kiinnostavimmat. Lastenkirjoja luetaan totta kai myös, täytyyhän lukukoiran pysyy ajantasalla siitä, mitä kaikkea ilmestyy. Ja kirjan genrestä riippumatta lukukoira on ihan paras lukukaveri myös kotona!



lauantai 6. huhtikuuta 2019

Lukuhommia ja vähän liito-oraviakin


Sylvin mielestä lukukoirahommat ovat jääneet viime aikoina ihan liian vähälle panostukselle, mutta toki lukuvastaanottoja on pidetty. Eihän se olisi reilua lukijoillekaan, että toiminta laitettaisiin katkolle puoleksi vuodeksi.

Nyt lauantaina oltiin pääkirjastolla, ja paikalle tuli useampi uusi lukija. On aina kiinnostavaa seurata, miten koiran kanssa lukeminen alkaa sujua, miten lukija ottaa kontaktia koiraan ja koira lukijaan. Ja erityisen ilahduttavaa on huomata, että vähän levottomampikin lukija jaksaa keskittyä ja saa luettua pitkät pätkät, kun kuuntelijana on koira. Lukukoiria tarvitaan, ja Sylvin olemuksesta näkee, että se tietää tekevänsä tärkeää työtä.

Oli meillä tällä viikolla pieni pop up -keikkakin kirjaston ja museon kanssa. Museolaiset olivat tuoneet paikalle muutaman täytetyn eläimen, ja edustamisen lomassa Sylvi pääsi ihmettelemään sarvipöllöä ja liito-oravaa. Suuri metsästyskoira olisi heti halunnut tehdä lähempääkin tuttavuutta täytettyjen otusten kanssa, se harmillisesti estettiin, mutta korvaukseksi Sylvi sai haistella purkissa olevia liito-oravan papanoita,  sekin oli kovin jännittävää. Näin Sylvistä koulittiin myös liito-orava-asiantuntija -  ja se pääseekin aloittamaan omatoimiset liito-oravainventoinnit mökkimaisemissa heti tänä viikonloppuna.


tiistai 2. huhtikuuta 2019

Kuvauksellinen lauma

Maaliskuussa laumamme pääsi taas poseeraamaan hovikuvaajallemme Suville. Talviturkeissaan koirat näyttivät lähinnä mennikäisiltä tai maahisilta, mutta hienoja otoksia silti (tai juuri siksi!).
Onni on oma hovikuvaaja, joka ymmärtää, että mäyräkoiria kuvatessa joutuu konttaamaan tai makaamaan mahallaan lumihangessa. Ja joka ei pane pahakseen sitä, että aina kun kameran laukaisin sanoo "klik", koko lauma syöksyy nuolemaan kuvaajan naamaa...













(Kuvat: Suvi Pitkänen)

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Lumikenkäilyä ja aurinkoa

Mökkimaisemissa oli lumikenkäilyolosuhteet tällä viikolla ihan parhaimmillaan. Yöllä oli pakkasta ja  päivällä hankikantoa mäyräkoirille ja lumikenkäilijöille. Ja aurinko lämmitti jo.

Nyt taisi olla viimeiset hetket jäällä kulkemiseen, loppuviikosta jäälle tuli jo sen verran vettä, että siirryimme suosiolla kulkemaan metsän puolelle. Mutta sielläkin lumikengät olivat parhaat kulkuvälineet, lunta oli vielä saappaan varteen asti.

Ensi viikolla ollaan kaupungissa ja sitten palataan taas mökille. Saa nähdä, miten paljon kevätaurinko ehtii sillä välin pihan lumia sulatella...






maanantai 25. maaliskuuta 2019

Koiranhoitoa ja -huoltoa

Jotta laumamme ei ihan mökkihöperöityisi, vietimme reilun viikon eteläisessä Suomessa koiranhoitopestissä. Erakoita toki olimme sielläkin, mutta maisemat sentään vaihtuivat, ja laumassa oli muutama kuono enemmän. 

Metsässä oli paikoin jo ihan lumetonta. Kevät tulee! Viikon aikana pihakin ehti sulaa niin, että pihavahdit tarkenivat hyvin istuskella päivystämässä.



Etelänreissuun kuului myös koirien vuosihuoltoa: koko lauma kävi hovilääkärinsä luona putsauttamassa hampaansa ja Tyyne myös sappi- ja cushing-kontrolliverikokeissa. Mitään ihmeempää ei onneksi löytynyt; tällä kertaa ei poistettu keneltäkään yhtään hammasta ja Tyynen  lääkityskin näyttäisi olevan kohdillaan. Toivottavasti näillä huoltotoimenpiteillä pärjätään taas vuosi eteenpäin.


Kaiken kaikkiaan viikko kului hyvin rennoissa tunnelmissa. Iltaisin luettiin dekkareita ja eräät kuorsasivat tyytyväisinä. Ja kun isäntäväki palasi kotiin, me taas kerran pakkasimme kipsumme ja kampsumme ja lähdimme junaan. Sen pituinen se reissu.