maanantai 17. kesäkuuta 2019

Patikointireissu Hossaan


Viikko sitten sunnuntaina lähdettiin ajelemaan kohti Hossaa. Mukana olivat Sylvi, Hilma ja spitzi Usva, seniori-Tyyne oli jo aiemmin viety lomailemaan Etelä-Suomeen. Useamman päivän patikointireissu olisi ollut vähän liikaa Tyynelle, mukavuutta arvostava vanhus viihtyi paremmin kasvattajan kainalossa kuin erämaassa.



Viidessä päivässä patikoimme kaikki kansallispuiston rengasreitit. Aloitimme maltillisesti Huosiuksen huikosella (8 km) ja päätimme Kokalmuksen kierrokseen (14 km, ja ehkä koko reissun hienoin reitti). Värikallion kaarros (8 km) ja Hakokosken hujaus (5 km) mahtuivat hyvin samaan päivään, ja Laukkujärven lenkin (10 km) jälkeen kierrettiin vielä Hossan luontopolkukin (3 km). Ölökyn ähkäsy (10 km) oli sen verran vaativa, ettei samalle päivälle muuta lenkkiä tarvittu.

Sylvin mielestä ensimmäiset lenkit olivat ihan liian lyhyitä, mutta reissun puolivälissä sekin alkoi jo olla ihan tyytyväinen aktiviteettien määrään. Hilma puolestaan patikoi itselleen ampiaisvyötärön ja mahtavat muskelit - ja viimeisinä päivinä se jopa malttoi levätä evästaukojen aikana.



Harjumaisemissa kulkevat polut olivat helppokulkuisia ja korkeuserot maltillisia. Poikkeuksena oli Julman Ölkyn reitti, joka kulki jylhissä maisemissa kanjonijärven ympäri. Järven olisi voinut ylittää puolivälistä riippusiltaa pitkin, mutta me valitsimme pitemmän reitin eli kuljimme koko kierroksen polkua pitkin. Välillä nousua oli ihan reippaasti, ja ylhäältä avautuikin hienot maisemat. Kannatti kiivetä.

Viikon luontohavaintoja olivat mm. korppi, kuukkeli, joutsen, närhi, maakotka, taivaanvuohi, karhun hajoittama muurahaispesä, katkokääpä ja sammakko. Poroja nähtiin lähinnä auton ikkunasta, mutta poron hajua oli maastossakin ja tyhjän porotallin haistelu oli koirien mielestä todella jännittävää.

Sää suosi retkitiimiämme jälleen kerran: viikko alkoi puolipilvisessä säässä (+14) ja loppui auringonpaisteeseen (+22). Hyttyset saapuivat, kun me poistuimme. Kaikin puolin hieno kansallispuistoreissu siis. Kiitos Hossa, me palaamme vielä!














tiistai 4. kesäkuuta 2019

Elämää ja olemista mökillä

Mökillä olemisessa ehkä parasta on se, ettei oikeastaan tapahdu mitään erityistä. Jos on kuiva keli, oleillaan ulkona: Hilma päivystää etupihalla, Sylvi seikkailee takapihan viidakossa. Jos sataa, viihdytään sisällä viltin alla, Tyyne kuorsaa lähes kellon ympäri. Jos tuulee niin, että korvat miltei irtoavat päästä, lämmitellään illalla saunassa.
Ja vaikka ei tapahdu mitään, päivät ja viikot kuluvat käsittämättömän nopeasti.





maanantai 27. toukokuuta 2019

Nyt on kesä!

Tämän kevään viimeinen lukukoirakeikka tehtiin mökiltä käsin naapurikunnan puolelle Kaavin kirjastoon. Eskarilaiset ja tokaluokkalaiset pääsivät lukemaan Sylville, ja eskarilaisten kanssa päädyttiin paikalliseen aviisiinkin. Lukijat olivat niin innoissaan, että Sylvi kutsuttiin samantien uudelle visiitille. Kaikin puolin mukava lopetus siis tämän kevään lukukoirahommille; kiitokset kaikille, syksyllä jatketaan taas.

Kaupunkivelvollisuudet on hoidettu siihen malliin, että kesän mittaan ei tarvitse kaupungissa kuin silloin tällöin pikaisesti piipahtaa, muuten ollaan ihan mökkiläisiä. Viime viikolla poseerattiin vielä kaupungissa voikukkien keskellä, voidaan sitten kolmen kuukauden kuluttua verrata, miten heinähattuja meistä on tullut...








(Kuvat: Suvi Pitkänen)

tiistai 21. toukokuuta 2019

Sylvi suosittelee kesälukemista

Sylvi oli tänään mukana Martti Ahtisaaren koulun pihatapahtumassa. Silittelijöitä riitti jonoksi asti, ja muutama oppilas halusi lukeakin. Kaiken hulinan keskellä jaettiin myös kirjavinkkejä,  toivottavasti joku löytää niiden avulla mukavaa kesälukemista.

(Kuva: Suvi Pitkänen)

Näitä kirjoja Sylvi suosittelee:

Tavutettuja kirjoja lukemaan opetteleville

Helppolukuisia kirjoja

Vähän haastavampaa luettavaa


maanantai 13. toukokuuta 2019

Mäyrä(koira)n kierros Leivonmäen kansallispuistossa


Sunnuntaina oli taas luvassa hyvää retkeilysäätä, joten lähdimme päiväretkelle Leivonmäen kansallispuistoon.  Alueella oli valittavissa useampiakin reittejä, mutta meitä houkutteli tietenkin Mäyrä(koira)n kierros. Reitti kulki helppokulkuisessa maastossa, ja matkan varrella oli suomaisemaa, lampia ja suppakuoppia. Ja iloksemme matkan varrella oli myös yhdet pitkospuutkin.




Mäyränkierrokselta poikettiin Joutsniemen harjulle, ja se olikin hienoin pätkä koko reitillämme.
1,5 km polku kulki kapealla harjulla, jonka molemmin puolin oli järvimaisemaa.  Niemen kärjessä pidimme tuulta uhmaten evästauon. Hyinen tuuli puhalsi kaikkien vaatekerrosten läpi ja mäyräkoirat meinasivat lähteä lentoon, onneksi fleksit olivat tiukasti puussa kiinni. Ei siis jääty turhan pitkäksi aikaa maisemia ihailemaan vaan palattiin reipasta tahtia takaisin Mäyränkierrokselle ja tuulensuojaan.




Reitin loppu kulki rantoja pitkin, uimapaikkakin olisi ollut tarjolla, jos keli olisi ollut lämpimämpi. 
Mäyräkoirien mielestä mäyränkierros (lisämutkineen n. 9 km) oli turhan lyhyt eikä mäyrääkään näkynyt. Mutta näistä pienistä puutteista huolimatta koko porukka nautti tästäkin retkipäivästä, kyllä kansallispuistot vain ovat hienoja paikkoja.

Vielä ennen paluumatkaa nautimme kesäkahvila Leivosen erinomaisista muurinpohjaletuista ja nokipannukahvista. Hyvää oli, suosittelemme muillekin Leivonmäen patikoijille!



PS. Tälle porukalle on jo suunnitteilla seuraavakin kansallispuistoreissu, ja silloin suunnataan hiukan kauemmas kotinurkilta...