maanantai 3. elokuuta 2020

Kesälukumaraton

Tämänkertaista lukumaratonia emännöi Oksan hyllyltä -kirjablogi, joka myös ystävällisesti vinkkasi asiasta meille Twitterissä, muuten olisi maraton mennyt ihan sivu suun. Ja koska olimme jo palanneet reissusta takaisin mökille, oli juuri sopiva hetki maratonlukemiselle. Perinteiseen tapaan luettiin lastenkirjoja, ja uutuuksia olikin lainattu juuri sopiva pino. Siitä sitten vaan lukemaan! 


Aloitimme lauantai-iltana Timo Parvelan uusimmalla Patella: Pate ja savannien sankarit (119 s.). Vauhtia ja yllättyksiä riitti, kun Pate, Senja ja Totti-koira päätyivät kuumailmapallolla Afrikkaan. 

Sunnuntaina jatkettiin Noora Kunnaksen Salmanterin Terttu ja huijareiden kuningas -kirjalla (141 s.). Salmanterin Terttu oli yhtä mainio tyyppi kuin edellisessäkin kirjassa, jäämme odottamaan jatkoa!

Maratonvälipalana nautimme peräti kolme helppulukuista kirjaa: Grethe Rottbölin Luontopartio telttailee (62 s.), Anneli Kannon Häntähoiva ja kavala Kisu (44 s.) sekä Tittamari Marttisen Puhuvan muumio 
(54 s.). Luontopartio telttailee on hauskasti tehty tietopakkaus jokaiehenoikeuksista ja aina ajankohtaisesta retkietiketistä: mitä luonnossa saa ja ei saa tehdä. Häntähoivan kissatarina puolestaan sopi meille juuri nyt, kun olemme aloittelemassa omaa kissanhoitopestiämme. Toivottavasti meidän hoidokkimme ei järjestä samanlaista yllätystä kuin kirjan Kisu! Puhuva muumio -kirja kertoo Ennätyskerhon seikkailuista, mukana seikkailuissa on myös lukukoira Hilla, mikä tietysti ilahdutti meitä. Näitä kaikkia helppolukuisia suositellaan Sylvin lukijoille, kunhan lukuvastaanotot taas alkavat.

Paula Norosen Supermarsu ja Rosvo-Rasvis (159 s.) oli taattua Supermarsu-laatua. Mitä tapahtuu, kun taikavettä sisältävä marsun juomapullo varastetaan ja Rasvalordi aikoo perustaa Tyynelle valtamerelle maailman suurimman muovihuvipuiston? Kirjassa on jännitystä, vauhtia ja huumoria, ja se sopii hyvin myös ääneenlukukirjaksi.

Maratonin viimeiseksi kirjaksi valitsimme David Williamsin Keskiyön jengin (467 s.).  Kirjan tapahtumapaikkana on Lontoossa sijaitsevan Lordi Funtin sairaalan lastenosasto, jossa öiseen aikaan tapahtuu kummia. Pienten potilaiden yölliset salaretket saavat mitä oudoimpia käänteitä, ja niinpä tämän kirjan parissa maratonin viimeiset tunnit sujuivat nopeasti. 

Vaikka välillä tehtiin hiukan mökkihommia, yllättävän paljon ehdittiin lukeakin. Ja lastenkirjamaratonin jälkeen palataan taas perinteiseen mökkilukemistoon eli dekkareihin.

PS. Jos kiinnostaa, ketkä muut osallistuivat tälle maratonille ja mitä kaikkea luettiin, käy lukemassa mainio koontipostaus.


lauantai 1. elokuuta 2020

Päiväretki Salamajärven kansallispuistoon



Perjantaina teimme päiväretken Salamajärven kansallispuistoon. Sää oli mitä parhain patikointiin: +20 astetta, puolipilvistä  ja hiukan tuulta.

Kiersimme Pahapuron reitin (8km)  ja lopuksi vielä Pienen koirajärven lenkin, josta tuli vielä yksi kilometri lisää. Reitillä kuljettiin välillä vanhassa metsässä, välillä suolla pitkospuita pitkin (niitä reitillä oli ihan reippaasti, mikä pitkospuiden ystäviä tietysti ilahdutti). Päästiin myös ylittämään hieno pirunpelto ja ihailemaan järvimaisemaa.

Kansallispuiston nimikkoeläin on metsäpeura. Harmilista kyllä emme peuraa nähneet, tuoreet jätökset kylläkin, mikä tietysti koirien mielestä oli todella jännittävää. Koirille riitti muutenkin haisteltavaa; useamman kerran olisivat jonkun eläimen perään lähteneet, jos vain olisivat hihnasta pääseet. 

Tämä oli siis peräti kahden kansallispuiston viikko. Ja vaikka kovasti uutisoidaan, että kansallispuistot ovat nyt täynnä väkeä, saimme taas kulkea kaikessa rauhassa: reitillä ei tullut ketään vastaan. Salamajärveä voi siis suositella retkeilijöille, jotka haluavat vältellä ruuhkaisimpia polkuja. 










torstai 30. heinäkuuta 2020

Laumalenkkeilyä ja kansallispuistopatikointia

Laumallamme alkoi viime viikonloppuna kesäloman toinen pätkä, ja se aloitettiin matkaamalla Etelä-Suomeen tapaamaan Hilman ja Sylvin kakkosomistajan laumaa. Hilma ja Sylvi olivat porukassa heti kuin kotonaan, eikä Saimakaan ehtinyt uusia kavereita sen enempää ihmetellä, kun jo lähdettiin metsään lenkille. Vaikka partasuiden yhteislauman keski-ikä alkaa jo lähennellä seniorilukuja, porukassa on vauhtia, kun metsään päästään. Laumalenkkeily on aina mukavaa, ja toisena päivänä saatiin vielä metsälenkin bonuksena pannullinen kantarelleja. 


Etelän loma jatkui suuntaamalla pystykorvien kesämökille Nuuksion kansallispuiston naapuriin. Saima pääsi vihdoin viimein elämänsä ensimmäiselle kansallispuistoretkelle!


Koska halusimme vältää kansallispuiston ruuhkaisimmat reitit, päätimme kulkea Klassarinkierroksen ja Soidinkierroksen. Noilla poluilla ei tosiaankaan ollut ruuhkaa, vain muutama vastaantulija. Molemmat reitit olivat mukavia, helppokulkuisia rengasreittejä. 




Soidinkierros ei kylläkään ollut ihan sitä mitä reittikuvaus lupasi:  "pääosin avokalliolla kulkeva reitti" kulki pääosin metsässä eikä Soidinsuokaan näkynyt suoraan reitille vaan suonäkymää varten piti poiketa näköalapaikalle. Mutta ei se patikointia haitannut, lähinnä meitä huvitti, kun reitin lopulla vihdoin saavuimme noin kahdenkymmenen askeleen mittaiselle avokallio-osuudelle.




Soidinkierroksella pääsi sadekin yllättämään kulkijat. Koiria ei sade näyttänyt haittaavan, vaikka ne kastuivatkin melko perusteellisesti. Paluumatkalla autossa oli kyllä aikamoinen märän koiran haju...


Viisi päivää kyläilyä, laumalenkkeilyä, retkeilyä, mökkeilyä ja saunomista oli mukavaa, mutta myös kävi voimille. Onneksi lauman nuorimmaiselle oli otettu oma unilelu mukana, se kainalossa nukutti vieraassakin paikassa erityisen hyvin.


maanantai 20. heinäkuuta 2020

Helleviikonloppu saaressa

Lauantaiaamuna lähdettiin hellettä pakoon kavereiden luokse saareen. Siellä kelpasikin sekä ihmisten että koirien oleilla: koirat viihtyivät laiturilla ja veden tuntumassa, ihmiset enimmäkseen varjon puolella. Mäyräkoirat paahtoivat itseään auringonpaisteessa, mutta vanha viisas susikoira keksi mennä makaamaan vedessä olevan ison kiven päälle: ei tarvinnut uida, mutta saattoi silti oleilla viilentävässä vedessä.







Hellettä tai ei, mäyräkoirat haluavat saaressa nukkua makuupussin uumenissa. Ja kuorsauksesta päätellen kaikkia nukutti oikein hyvin!



tiistai 7. heinäkuuta 2020

Kissanpäiviä



Kesäkissamme Marlena henkilökuntineen saapui muutama viikko sitten mökillemme lomailemaan. Ja mikäs on kissan lomaillessa, kun palvelu pelaa ja halutessaan pääsee vapaasti pihalle kuljeskelemaan. Kissan suosikkipaikka on edelleen lehterin kaide, jolla maatessa voi hyvin seurata, mitä lähistöllä tapahtuu. Kaiteen päällä voi myös tarkkailla mäyräkoiria ja välillä laiskasti kurottaa tassua alapuolella olevaa koiraa kohti, vaikkei oikeasti olisikaan tarkoituksena koskea siihen. 

Saiman ja kissan ensikohtaaminen tapahtui valvotusti ja riittävää välimatkaa pitäen: koiraa olisi kissa kiinnostanut enemmänkin, kissa sen sijaan oli lähinnä tyrmistynyt: "Ei voi olla totta! Taas uusi mäyräkoira! Mistä niitä riittää..." 

Muutaman kerran on kissa joutunut sähähtämään liian innokkaalle pennulle, mutta ainakin toistaiseksi kohtaamiset ovat sujuneet rauhallisesti. Loppukesästä on mäyräkoirille luvassa perinteinen kissanhoitopesti, viimeistään silloin ehditään tutustua perusteellisesti puolin ja toisin.