perjantai 25. syyskuuta 2020

Ruskaviikko Rukalla



Retkitiimimme Mäyräkoirat & Pystykorvat vietti reippaan ruskaviikon Rukan maisemissa. Tukikohtamme oli pienen pieni hobittimökki Rukajärvellä, ja sieltä käsin kävimme patikoimassa lähiseuduilla. Edellisestä reissusta tuolla päin oli jo kulunut useampi vuosi, joten olikin jo aika palata. Reitit olivat vähintään yhtä hienoja kuin viimeksikin, ja kaunis ruska viimeisteli maisemat.

Viikon aikana kavuttiin Valtavaaralle, patikoitiin Riisitunturilla (suosikkipaikkamme!), kuljettiin tihkusateessa Pyhän jyssäys, kurkattiin Oulangan kanjoniin ja viimeisenä iltana ihailtiin auringonlaskua Konttaisella. Muitakin kulkijoita oli (se ei tänä vuonna tietenkään ollut mikään yllätys), mutta kun välteltiin kaikkein suosituimpia reittejä, ei poluilla ollut ruuhkaa ja välillä saatiin kulkea ihan omassa porukassa pitkiäkin matkoja.








Koirat olivat innokkaita patikoimaan, ja parasta ja jännittävintä oli se, jos reitillä oli poron hajuja ja jätöksiä. Välillä ei meinannut innokkaimmilta kuono irrota hajuista ollenkaan. Porukan vanhin ja vauhdikkain eli Hilma herätti tuttuun tapaan ihastusta vastaantulijoissa: "Onko tuo ihan pentu?" "Kyllä tuo pienin joutuu ottamaan hirveän määrän askelia!" Seniorilla ei kyllä ikä vielä näy missään, jalka nousi ihan entiseen malliin ja jos Hilma olisi saanut päättää, evästaukojakaan ei olisi pidetty.




Lomaviikkomme onnistui kaikin puolin erinomaisesti. Ja tänä syksynä saadaankin ihailla ruskaa tuplasti, kun reissusta palattuamme täällä päin alkoi vasta pikkuhiljaa tulla väriä puihin ja maahan. Toivottavasti hienoja retkeilysäitä riittää!

torstai 10. syyskuuta 2020

Ex tempore -retkeilyä Tiilikassa ja Kolilla

Sylvin ja Hilman kakkosomistaja kysäisi viime perjantaina, haluaisimmeko lähteä sunnuntaina patikoimaan Kolille. Pieni hetki aikataulu- ja logistiikkamietintää ja päätettiin käydä samalla reissulla myös Tiilikkajärven kansallispuistossa.  Lauantaina Sylvin työpäivän jälkeen siis pakattiin kahdeksan koiran lauma autoon ja lähdettiin kohti Tiilikkaa.

Vaikka Tiilikan parkkipaikalla oli autoja aika tavalla, saimme kulkea Uiton kierron ilman vastaantulijoita. Venäjänhiekalla oli telttailijoita, mutta asettauduimme kahvitauolle toiseen päähän rantaa. Ehkä laumamme ei kohtuuttomasti häirinnyt muita... 

Tiilikan reitti on moneen kertaan kuljettu, mutta aina yhtä hieno. Nyt oli jo hiukan ruskan sävyjä maassa, pitänee palata vielä myöhemmin syksyllä uudestaan.


 


Illaksi ajelimme mökille ja aamulla jatkettiin Kolille. Jos Tiilikassa saatiin kulkea ihan rauhassa, oli Kolilla porukkaa sitäkin enemmän. Päätettiin siis kiertää Mäkrän kierto niin, että vasta ihan lopuksi olisimme niillä kuuluisimmilla ja ruuhkaisimmilla näköalapaikoilla: Ukko-Kolilla ja Paha-Kolilla. 

Siinä missä lauantaina kuljettiin lähes tasamaalla, sunnuntaina päästiin kiipeämään vähän korkeammalle.  Ja kapuaminen kannatti: näköalat Kolin huipulta ovat ihan omaa luokkaansa. Keli oli lähes täydellinen retkeilyyn ja selkeässä säässä maisemaa riitti ties kuinka kauas horisonttiin. 

Ex tempore -retkiviikonloppu onnistui kokonaisuudessaan oikein hyvin. Toivottavasti tällä porukalla päästään reissuun uudestaan viimeistään ensi kesänä.




maanantai 7. syyskuuta 2020

Töissä taas!

Lukukoirahommissa oli lähes puolen koronatauko, mutta nyt vihdoin viimein Sylvi pääsi takaisin hommiin. Koulukeikkoja ei ole eikä tapahtumiin osallistuta, mutta pääasia, että lukuvastaanotot voidaan alkaa pääkirjastolla. Asia varmistettiin vielä AVI:lta, ja kun AVI:n tarkastaja sanoi, että lukukoiratoiminta on ok, sovimme kirjastolla, että Sylvi palaa töihin. Koska haluamme toimia nyt korona-aikaan mahdollisimman riskittömästi, teimme lukukoiratoiminnalle omat turvallisuusohjeet, jotka kaupungin tartuntatautilääkäri tarkisti. Ja mikäli pandemiatilanne muuttuu huonommaksi, lukukoiratoiminta jää taas tauolle. 

Ensimmäinen työpäivä oli lauantaina, ja kirjastolla kaikki sujui niin kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Sylvi oli onnellinen, kun pääsi lukuhommiin, ja niin olivat lukijatkin. Ja vanhemmilta tuli kovasti kiitosta, kun lukukoiratoiminta taas jatkuu. Toivotaan, että uutta koronataukoa ei tule.

PR- hommiakin on tehty: Sylvi on mukana Read Hour -kampanjassa (kuten kollegansa Hippukin). Valtakunnallista kampanjaa varten tehtiin video ja Read Hour-sivustolta löytyy Sylvin lukuvinkkejä. 

Read Hour haastaa kaikki suomalaiset lukemaan 8.9. klo 14, luetaan yhdessä!




maanantai 31. elokuuta 2020

Kesälukumaraton, osa 2

Yöpöydän kirjat-blogi innostui emännöimään kesälukumaratoniin jatkoa. Ja me innostuimme lukemaan.


Aloitimme lukumaratonin perjantai-iltana Timo Parvelan Ella ja kaverit vihdoin kolmannella -kirjalla (89 s.). Kuten nimikin kertoo, Ella on vihdoin viimein päässyt kolmannelle luokalle, mutta kommellukset jatkuvat entiseen malliin. Ellan seikkailut hauskuuttivat edelleen, mutta uudentyyppinen kuvitus ei ihan miellyttänyt.  

Maraton jatkui lauantaiaamuna muutamalla helppolukuisella kirjalla. Anneli Kannon Aamos ja jälkien arvoitus -kirjassa (32 s.) etsittiin vihreitä hirviöitä, Helena Wariksen Olafin pentupäiväkirjat-sarjan toisessa osassa Tuli hännän alla (76 s.) kadonnutta Kanelipullaa. Näitä molempia kyllä suositellaan Sylvin lukijoille.

Maratonpinossa on kolme odotettua jatko-osaa: Alex Smith: Kaarle maatilalla (95 s.), Paula Norosen Yökoulu ja kammottava kummitusjuna (53 s.) sekä Kuninkaallisten kanien neljäs osa Kultaisen porkkanan metsästys (209 s.). Mainioita kirjoja kaikki, Yökoulua lukiessa sai nauraa ääneen. 

Jotain ihan muuta oli J.S. Meresmaa: Minä, kissa: noin 20 mauneikasta muotokuvaa (41 s.). Kirjassa esiteltiin monenlaisia sankarikissoja: miljonäärejä, avaruuskissoja, ahmatteja. Ja totta kai kirjassa esiintyivät myös Suomen presidentilliset kissat Miska ja Rontti.  Lukukoirankin on hyvä perehtyä myös kissojen historiaan, etenkin kun viettää kesiä kissaseurassa.

Maratonin loppumetreillä aloitettiin vielä uusin Pet Agentsien kirja Kadonnut kenttä, mutta sitä ehdittiin lukea maratonvuorokauden aikana vain 39 sivua, loput kirjasta jäi seuraavaan päivään. 

Lukumaratonilla oli taas mukavaa. Ainakin lastenkirjojen parissa maratonit menevät kevyesti ilman hyytymistä ja jumitusta. Vaikka päivän mittaan tehtiin muutakin, saatiin luettua ihan kelpo pinollinen. Hienoa, että lukumaratoneja järjestetään! 




lauantai 29. elokuuta 2020

Mentiin sienikoirakurssille

Nose Work -kurssien jatkoksi oli tarjolla sienikoirakurssi, ja pitihän meidän mennä katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Nyt siis suuntaamme tiistai-iltaisin nuuskimaan peltipurkkeja. Ensimmäisellä kerralla muistuteltiin mieleen, miten nuuskuttimen kanssa toimittiin ja päästiin haistelemaan valitsemaamme sientä eli suppilovahveroa. Kun sienen haju tunnistetaan, aletaan lisätä muihin purkkeihin häiriöhajuja. Ja kun tarkoitus on, että koira löytää sienet metsästä, häiriöhajuina on myös samoja hajuja, mitä metsässäkin: mustikkaa, jäniksen papanoita, peurankarvoja.

Sylvin mielestä nuuhkiminen on ihan parasta ja treenien alussa se innoissaan käpälöi purkkeja vähän miten sattuu. Mutta selvästi se jo tietää, mistä on kysymys ja alkusähläyksen jälkeen löytää oikeat purkit. Pikkuhiljaa treenejä vaikeutetaan, ja koiran pitäisi oppia myös ilmaisemaan, kun sienet löytyvät. 

Tarkoituksena on, että syksyllä sienikorista löytyisi muutakin kuin kantarelleja. Katsotaan, miten käy.