lauantai 12. elokuuta 2017

Tehtiin video ekaluokkalaisille

Koulujen alun kunniaksi kuvattiin keskiviikkona uusi video. Sylvi, Einar ja lastenosaston pomo Anu kertovat, mitä kaikkea ekaluokkalainen voi tehdä kirjastossa. Kameran takana on luottokuvaajamme Raimo, joka alkaa olla Sylvin kanssa jo melkoinen tehotiimi näissä videohommissa.

Ja tarkkasilmäinen voi huomata videossa yllätyksen, josta kerrotaan lisää toivottavasti jo ensi viikolla...

Tervetuloa kirjastoon ekaluokkalaiset, eskarilaiset ja kaikki muutkin!

 
Lukukoira Sylvi ja ekaluokkalainen from Kirjastokaista on Vimeo.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Terveisiä Hossan kansallispuistosta!



Ei kesää ilman kansallispuistoreissua, tänä vuonna mäyräkoirat ja pystykorvat ihmisineen suuntaisivat Suomen uusimpaan kansallispuistoon Hossaan.


Hossan kansallispuistossa on merkittyjä reittejä yhteensä 90 kilometriä, me kiersimme viiden päivän aikana kaikki rengasreitit eli reilut 60 kilometriä. Suurin osa reiteistä oli helppokulkuista maastoa, polut olivat erinomaisessa kunnossa ja selvästi merkitty, suunnistustaitoja ei tarvittu. Harjumaisemissa oli mukavaa patikoida, ja koska polut olivat enimmäkseen tasaisia, pystyi kävellessäkin ihailemaan maisemia.


Harjujen lisäksi tarjolla oli myös suomaisemaa. Pitkospuita oli lähes joka reitillä eli suo-osuuksillakin kengät ja tassut pysyivät kuivina. Monet pitkospuupätkät olivat ihan uusia ja huonokuntoisempia kohtia oli kunnostettu. Kyllä kelpasi mäyräkoirienkin kulkea!



Suurimman osan reitestä pystyi kulkemaan lenkkareilla, mutta Julman Ölkyn jylhissä maisemissa vaelluskengät olivat tarpeen. Reitti kulki Julman Ölkyn kanjonijärven ympäri;  välillä oli nousua ihan reippaasti mutta komeiden näköalojen vuoksi kannatti kavuta. Järven olisi voinut ylittää upouudella riippusillalla, mutta me kiersimme koko Ölökyn ähkäsy -reitin (10 km, 5 tuntia). Kannatti!


Sää suosi retkeilijöitä: enimmäkseen oli joko aurinkoista tai puolipilvistä ja tuulta sopivasti niin, että hyttysetkään eivät liikaa kiusanneet. Koirille oli reittien varrella melkein koko ajan tarjolla vettä joko järvestä, lammesta tai joesta ja halutessaan pääsi uimaankin.



Päivässä käveltiin reilut kymmenen kilometriä, pisin kulkemamme reitti oli Kokalmuksen kierros 14 km. Kun välillä pysähdyttiin ihailemaan maisemia, juottamaan ja uittamaan koiria ja syömään eväitä, maastossa kului helposti neljästä viiteen tuntia. Ensimmäisinä päivinä taukojen pitäminen oli Hilman mielestä ihan turhaa, ja pakkopaussin jälkeen kaniinimäyräkoira lähti liikeelle vauhdilla ja metelillä. Mutta kolmantena päivänä Hilmakin jo malttoi muun porukan tapaan ottaa kahvitauot levon kannalta.



Viikon yllättäjä oli seniori-Tyyne, joka alunperin oli tarkoitus jättää mökkiin lepäilemään siksi aikaa, kun muut patikoivat. Mutta Tyyne halusikin reippailemaan ja suostui jopa kulkemaan hihnassa - se oli muuttunut suorastaan Erä-Tyyneksi. Tätä Hossan ihmettä emme ihan heti unohda!


Hossan viikko oli kaikinpuolin onnistunut. Ihmiset nauttivat hienoista maisemista ja poluista, koirien mielestä reissun kruunasivat porot. Oi sitä riemun ja haukun määrää, kun poro juoksi muutaman metrin päästä ohi - onneksi flexit ja valjaat kestivät kaiken tempomisen.

Mäyräkoirat ja pystykorvat ihmisineen kiittävät Hossaa - ensi kesänä kuonot kohti uusia kansallispuistoseikkailuja!





torstai 27. heinäkuuta 2017

Vaihteeksi luontopolkua pitkin

Lähes lämpimän kesäpäivän kävelylenkki tehtiin Siilinjärven Patakukkulan luontopolulla. Heti parkkipaikalla eräs ystävällinen mies varoitteli, että polun alkupäässä oli juuri nähty kyy makoilemassa... Koirien kulkemista polun vieressä piti siis vahtia normaalia tarkemmin, mutta onneksi ei näkynyt käärmeitä - ei juuri ihmisiäkään.

Reilun neljän kilometrin mittainen luontopolku kulki harjumaisemissa, reitti oli hyvässä kunnossa ja merkitty selkeästi. Alueella risteili paljon muitakin polkuja, mutta siitä huolimatta kulkijoita oli vain muutama, mikä on aina plussaa. Mukavan pikkulenkin kohokohta oli suppalampi, jonka rannalta löytyi aikamoinen skaala vihreän eri sävyjä. Kelpaisi käpsehtiä ja nauttia Suomen suvesta.





keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Aktiivileirillä

Ulkopuolinen voisi kuvitella, että Sylvillä on töitä, harrastuksia ja muutakin ajanvietettä ihan riittämiin. Mutta jos Sylviltä itseltään kysyttäisiin, se vastaisi J. Karjalaisen laulua mukaillen "Mä olen koira, mä olen koira, jolle ei koskaan tapahdu mitään."

Mutta onneksi Sylvi pääsee aina silloin tällöin pystykorvien luokse aktiivileirille - ja silloin kyllä tapahtuu aamusta iltaan! Viimeisin aktiivileiri oli viikonloppuna, kun omistaja huiteli reissussa Etelä-Suomessa.

Hoitopaikassa ohjelma mukautetaan kunkin mieltymysten mukaiseksi: Tyyne arvostaa pihalla käyskentelyä eli se osallistuu yleensä vain yhteen pitempään lenkkiin per päivä, Hilma on ailahtelevaisempaa laatua ja joko lähtee useammalle lenkille mukaan tai sitten ei. Mutta Sylvi ottaa leiristä kaiken ilon irti:

8.15 Herätys ja pihalle
8.30 Aamulenkki ja aamiainen
9.30 Hampaiden pesu
10.30 Pitkä lenkki, kasvimaalla käynti ja salaatin haku
12.00 Päiväunet
15.30 Autoilemaan! Mukaan agilitytreeneihin! Putkeeeeen! Seurustelemaan ihmisten kanssa! Omimaan hallia! Lämmittely- ja jäähdyttelylenkille!
18.15 Iltaruoka
21.30 Iltalenkki






              Aktiivileiri on ihan parasta, mutta välillä jopa Sylvin täytyy huilta, että jaksaa taas...


perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kissa, kissa, kissa

Mökkiviikkomme alkoi kissamaisissa merkeissä. Entinen bronxilainen, nykyinen helsinkiläinen musta kaunotar oli tullut mökille muutamaksi viikoksi, ja kun kissan omat ihmiset poistuivat hetkeksi muihin maisemiin, siirtyi kissanhoitovastuu meille.

Taitaa olla jo viides kesä, kun kissa ja koirat mökkeilevät yhtä aikaa. Eivät ne edelleenkään mitään parhaita ystäviä ole, mutta yhteiselo sujuu ihan mallikkaasti. Omanarvontuntoinen kissa saattaa hiukan sähähtää, jos koiran kuono tulee liian lähelle, mutta silloin koirat tajuavat viisaasti väistää - eivätkä onneksi haaveile mistään takaa-ajoleikeistä. Ja toisaalta kissa tarkkailee mielellään, mitä koirat tekevät ja nykyään tulee ihan vapaaehtoisesti sängylle, jonka päällä koirat jo nukkuivat. Koirien mielestä kissa on kiinnostava, mutta parasta kissanhoitoviikossa taisi kuitenkin olla kissanruoka. Ei näistä lajienvälisistä suhteista ihan selville pääse...