keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Mökkikausi avattu

Ehdittiinpäs vihdoin ja viimein mökillekin! Ja jälleen kerran päästiin nauttimaan hyvästä lomasäästä: aurinko näyttäytyi aina silloin tällöin, mutta ennen kaikkea oli erinomainen hankikanto. Kyllä kelpasi mäyräkoirien viipottaa ympäriinsä, kun hanki ei yhtään pettänyt tassun alla. Ja ihminenkin arvosti sitä, että kulkeminen oli helppoa ihan ilman suksia tai lumikenkiä.

Jäällä kulkeminen oli niin mukavaa, että jopa Tyyne suostui lähtemään mukaan joka päivä. Hilmalla ja Sylvillä oli tietenkin vauhti päällä: Hilma oli innoissaan ihan vain juoksemisen ilosta (riemu kuului taatusti naapureille asti...), Sylviä kiinnosti jäällä ja saarissa kulkeneet jänikset ja kauriit. Kaurisporukasta saatiin yksi näköhavainto ihan mökin kulmilta, mutta onneksi koirat eivät ehtineet perään...

Mökkilomaan kuuluu jäällä kuljeskelemisen lisäksi tietysti myös dekkareita ja palapelin kokoamista, vaikka Sylvin mielestä sen palapelin olisi voinut vaihtaa johonkin kiinnostavampaan puuhaan. Nyt piti ihan vain ominpäin puuhastella pihalla... vähän tylsää. Mutta onneksi välillä pihallakin tapahtui - ja osallistuttuaan avanto- ja puunkantoreissuihin viisas mäyräkoira jo aavisteli ihan oikein, että illalla pääsee saunaan.  Kyllä mökkeily aina kotiolot voittaa!





perjantai 17. maaliskuuta 2017

Sylvi goes to Hollywood...


Nyt on juhlapostauksen aika: lukukoiravideoita on julkaistu Kirjastokaistalla jo vuoden ajan! Sen kunniaksi tehtiin viimekeväisestä mammuttivideosta englanninkielinen versio - katsotaan, lähteekö video kiertämään maailmaa 😀.

Videoiden tekeminen on ollut tosi mukavaa - ja kaikki kuvaajat ja assistentit ansaitsevat isot kiitokset.  Eikä tämä vielä tähän lopu: videoideoita riittää ja itse päätähti on aina valmiina kuvauksiin!

Mutta nyt siis popcornit esiin.

We proudly present: Sylvi the Reading Dog meets a mammoth!


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Korvat koristeina

Tällä viikolla on on ollut aikamoista hiihtolomahulinaa: tuplasti lukukeikkailua ja bonuksena vielä rapsutustunti. Sylvin mielestä siis ihan täydellinen viikko!

Kun töissä on kiirettä, pitää muistaa huolehtia myös työhyvinvoinnista. Lukukoirakeikoilla korvat kuuntelevat tarkasti, mutta vapaalla ne saavat heilua ihan miten haluavat.









(Kuvat: Suvi Pitkänen)

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Lukuhaaste: kirjan kansi houkuttelee lukemaan

Mäyräkoirat seikkailevat monessa lastenkirjassa, mutta yksi hienoimmista kirjankansista on ranskalaisen Claude Cénacin 1960-luvulla julkaistussa kirjassa Tassut kohti seikkailua.  Luimme  sen taas uudelleen - ja kyllä, kirja on yhtä mukaansatempaava kuin ennenkin.

Kirjan päähenkilö on lyhytkarvainen mäyräkoira Diogenes, joka viettänyt isäntänsä Clodomirin kanssa kulkuriselämää Pariisissa. Koira ja isäntä ovat olleet erottamattomat siihen asti, kun isäntä eräänä päivänä joutuu sairaalaan, ja siitä alkavatkin seikkailut.

Diogenes lähtee Pariisista ja päätyy uuteen kotiin Välimeren rannalle. Mutta vaikka koira löytääkin uuden isäntäperheen ja uusia ystäviä, ei se kuitenkaan voi unohtaa entistä elämäänsä Pariisissa - eikä Clodo-isäntäänsä...


Kirjassa on koiria, kissoja, seikkailuja, huumoria, entistä Pariisia ja tuulahdus Välimereltä. Suosittelemme kaikenikäisille (mäyrä)koirien ystäville!


lauantai 4. maaliskuuta 2017

Koulussa ja koirakoulussa

Tällä viikolla tehtiin lukukeikka Vehmasmäen koululle. Kirjastomme kirjavinkkari Tiina kävi vinkkaamassa isommille oppilaille ja pienimmät saivat tulla lukemaan Sylville.

Lukupaikka järjestyi koulun kirjastoon: mukavassa nojatuolissa lukija ja  Sylvi saivat kaikessa rauhassa keskittyä lukemiseen.  Ekaluokkalaiset kävivät lukemassa pareittain ja lopuksi myös tokaluokkalaiset pääsivät tapaamaan Sylviä isommalla porukalla. Tällä kertaa lukusuosikkeja olivat Herra Kroko etsivänä sekä Kissa kiipelissä.

Kirjavinkkari - lukukoira -yhdistelmä toimi oikein hyvin, tätä suosittelemme jatkossa myös muillle kouluille!


Perjantai-iltana oli vuorossa koirakoulu. Ohjaaja sai rallytokosta syksyn aikana tarpeekseen, joten tammikuun alusta asti on Sylvin kanssa käyty hupitokokurssilla.  Tämä kurssi toteutettiin oikeastaan "yleisön pyynnöstä"  eli haluttiin ryhmä, jossa voi treenata tokoliikkeitä mutta enemmänkin temppuina kuin kisamaisina "virallisina" liikkeinä. Eikä hupitoko ole ollenkaan niin helppoa kuin nimestä voisi luulla: kun liikkeitä ei tehdä mekaanisesti totutun kaavan mukaan, joutuvat sekä ohjaaja että koira skarppaamaan.

Hypyistä, ruudusta, kaukokäskyistä, hyppynoudosta, merkin kiertämisestä ja ohjatusta noudosta saa monenlaista aikaan - ja putkesta saaadaan ei-agilitykoirille lisähaastetta. Sylvi on ollut treeneistä hyvin innoissaan eikä ohjaaja ole nauranut yhtä paljon millään muilla kursseilla. Onneksi tämä jatkuu vielä!