maanantai 19. marraskuuta 2018

Televisiotähtinä

Viime keväänä kuvattu dokumentti Sairaan kaunis koira on nyt julkaistu Yle Areenalla ja tulossa myös TV1:ltä tiistaina 20.11. klo 20. Mäyräkoirat kavereineen juoksentelevat sivurooleissa dokumentin puolenvälin kieppeillä - ja varoituksen sana herkkähermoisille: ohjelma alkaa pentutehtailusta. Tässä linkki Yle Arenaan: Sairaan kaunis koira.


Meille oli tietysti suuri kunnia, että toimittaja halusi mäyräkoirat mukaan. Toivottavasti dokumentti saa katsojat ajattelemaan ja pennun hankkimisesta haaveilevat miettimään tarkasti rotua, ottamaan selvää sekä terveysasioista että kasvattajista. Jalostus on ihmisen tekemää, ja virheitä voidaan korjata, jos niin vain halutaan. Ja jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa.




sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Lukutempaus Puijo Wolleyn kanssa

Jokin aika sitten paikallisen lentopalloseuran Puijo Wolleyn naistenjoukkueen päävalmentaja Elina Salomäki otti yhteyttä ja kysyi, olisiko mahdollista järjestää lukutempaus yhdessä Sylvin ja kirjaston kanssa.  Elina on ollut lapsena varsinainen himolukija, lukee edelleen paljon ja pitää lasten lukemista tärkeänä asiana. Lukukoirakonsepti on hänen mielestään hieno tapa saada lapset innostumaan lukemisesta (Sylvin fanittamiseen voi toki vaikuttaa jollain tapaa myös kaksi Elinan omaa mäyräkoiraa... ) ja siitä sitten idea lukutempauksesta lähti.

Sylvi on aina valmiina kaikkeen, millä edistetään lukemista ja saadaan lapsia kiinnostumaan kirjoista. Aloimme siis miettiä, millainen lentopalloilijoiden ja lukukoiran yhteinen tapahtuma voisi olla, ja päädyimme lukumaratoniin.


H-hetki oli viime lauantaina. Joukkueen pelaajat lukivat kukin vuorollaan ääneen Siri Kolun mainiota kirjaa Me Rosvolat, lukuaikaa oli yhteensä kaksi tuntia. Oli mukavaa seurata, miten lapset ja vanhemmat pysähtyivät kuuntelemaan, välillä osa lapsista piirsi jotain pöydän ääressä, välillä käytiin silittämässä Sylviä.

Kaksi tuntia on lukukoirallekin pitkä aika keskittyä kuuntelemiseen, kun välissä ei ole taukoja niin kuin normaalisti, ja toisaalta välillä piti huomioida vähän silittelijöitäkin. Mutta onneksi Sylvi selvisi urakasta kunnialla - ja niin myös kaikki lukijat. Ja kirja oli niin hyvä, että tuskin maltettiin lopettaa.

Kiitokset Elinalle, koko joukkueelle ja yleisölle! Yhdessä lukeminen oli tosi mukavaa.

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Selät syyniin!

Laumamme arvostaa Tanskaa paitsi Sylvin synnyinmaana myös siksi, että se on edelläkävijämaa mäyräkoirien selkäkuvaamisessa. Itse asiasssa juuri se, että Sylvin sukulaisia on kuvattu useammassa sukupolvessa, oli syy, miksi kuusi vuotta sitten mäyräkoiran pentua piti lähteä hakemaan Tanskasta asti. Sopivaa selkäkuvattujen vanhempien pentua ei lähempää löytynyt - ja nyt voi vain todeta, että pennun valinta osui muutenkin nappiin.

Myös Sylvin oma selkä on kuvattu, mutta mitä selkäkuvat kertovat ja miksi nimenomaan mäyräkoiria kannattaa kuvata? Päätimme Sylvin kanssa ottaa asiasta selvää ja kävimme haastattelemassa pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäriä, dosentti Anu Lappalaista, joka lausuu myös mäyräkoirien selkäkuvat Kennelliitossa.


Miksi kiinnostuit mäyräkoirien selkäsairauksista?
Minulla on ollut mäyräkoiria tosi kauan, ensimmäisen mäyräkoirani Pepin sain opiskellessani eläinlääkäriksi 80-luvun alkupuolella. Peppi oli 5-vuotias, kun se halvaantui. Myöhemmin kuulin, että sekä sen emällä että isällä oli ollut halvausoireita. Koirani toipui, mutta minulle jäi kiinnostus tähän sairauteen.
Eläinlääkäriurani alkuaikoina minulla kävi potilaina aika paljon mäyräkoiria, ja huomasin, kuinka erään suositun jalostusuroksen jälkeläisistä yllättävän monella oli vakavia halvausoireita. Myös uros itse halvaantui. Kun muutin 90-luvun lopulla Helsinkiin ja menin Eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan töihin, ryhdyin selvittämään asiaa ja huomasin, että selkänikamien välilevykalkkeutumien ja halvausoireiden välistä yhteyttä oli tutkittu jo 70-luvulla. Tuolloin tiedon hakeminen oli paljon työläämpää, julkaisut piti kaivaa kirjastojen arkistojen syövereistä. Siitä se sitten lähti.

Miksi mäyräkoirien selkiä kannattaa röntgenkuvata? Mitä selkäkuva kertoo? 
Välilevyt toimivat nikamien väleissä ”iskunvaimentimina” ja niillä on hyvin kimmoisa ja kestävä rakenne. Ikääntyessä meillä kaikilla välilevyt alkavat rappeutua, ja silloin ne myös voivat vaurioitua helpommin. Jos välilevyn uloin kerros repeää, sen sisällä olevaa materiaalia pääsee selkäydinkanavaan painamaan selkäydintä. 
Mäyräkoirilla on perinnöllinen taipumus välilevyjen varhaiseen rappeutumiseen ja kalkkeutumiseen, ja siksi välilevytyrän aiheuttamat oireet ovat niillä hyvin yleisiä. Sairaus on saanut nimensäkin (mäyräkoirahalvaus) ko. rodun mukaan. 
Selän röntgenkuvista etsitään kalkkeutuneita välilevyjä, koska välilevyjen rappeutumisessa ja kalkkeutumisessa on  eroja eri mäyräkoirayksilöiden välillä. Tätä tietoa voidaan käyttää avuksi jalostusvalinnoissa. Koirilla, joilla on paljon kalkkeutuneita välilevyjä, myös muut välilevyt ovat enemmän rappeutuneita kuin niillä koirilla, joilla kalkkeutuneita välilevyjä ei ole. 
Röntgenkuvissa näkyvien kalkkeutuneiden välilevyjen määrä ennustaa koiran riskiä saada halvausoireita. Koska kalkkeutumien lukumäärä on mäyräkoirilla perinnöllistä, voitaisiin mäyräkoirahalvauksen määrää rodussa vähentää valitsemalla jalostukseen koiria, joilla ei ole ollenkaan tai vain vähän kalkkeutuneita välilevyjä. On arvioitu, että 20-30% suomalaisistakin mäyräkoirista saa jonkun asteisia oireita elämänsä aikana. Usein oireet tulevat siinä vaiheessa, kun koira on vielä melko nuori, 5-6 -vuotias.

Mäyräkoirien selkiä on kuvattu Suomessa jo vuodesta -98, mikä tilanne on nyt?
Koiria kuvataan edelleenkin hyvin vähän. Vuosina 2011-2015 syntyneistä on kuvattu vain 5%. Joitain muunnoksia (esim. pitkäkarvaisissa kääpiömäyräkoiria) kuvataan enemmän, joitain vähemmän. Jotkut kasvattajat kuvauttavat ainakin kaikki jalostusnarttunsa, ja jotkut taas eivät ollenkaan. 
Tanskassa mäyräkoirien selkäkuvaaminen on ollut aktiivisempaa ja siellä on myös käytössä jalostusindeksit. Viesti Tanskasta on ollut se, että parempaan suuntaan ollaan menossa. Toivottavasti kuvaaminen yleistyy myös Suomessa tulevina vuosina.

Perimä vaikuttaa riskiin sairastua mäyräkoirahalvaukseen, mutta miten mäyräkoiran omistaja voi itse vaikuttaa koiransa selän terveyteen?
Välilevyjen rappeutuminen on monitekijäinen prosessi, johon geenien lisäksi vaikuttavat myös ympäristötekijät. Samat ohjeet pätevät tähän kuin moneen muuhunkin: hyvä lihaskunto ja ylipainon välttäminen ovat tärkeitä. Tämä saavutetaan monipuolisella liikunnalla, johon pitäisi kuulua riittävästi myös vapaana metsässä tapahtuvaa ulkoilua. 

Kiitokset haastattelusta, Anu! Täytynee lähteä koko lauman kanssa metsälenkille, lääkärin määräys...

Kalkkeutuneet välilevyt lähikuvassa

perjantai 2. marraskuuta 2018

H niin kuin halloween


Torstai-iltana sonnustauduttiin Sylvin kanssa noitakuosiin ja lähdettiin Riistaveden koulun halloween-juhlaan. Juhlissa oli tarjolla monenlaista ohjelmaa kummitusluolasta kauheussalonkiin ja halloween-diskoon, onneksi lukukoiralle oli varattu oma huone hiukan sivummalle juhlahumusta. Mutta kyllä sielläkin vilskettä piisasi.

Koululaiset olivat panostaneet pukeutumiseen ja kasvomeikkeihin eli aika hurjan näköistä porukkaa kävi Sylviä tervehtimässä: noitia, luurankoja ja ties mitä monstereita. Onneksi Sylville on luettu niin paljon noitakirjoja ja kummitusjuttuja, ettei se enää ihan vähästä hätkähdä. Ja nämä noidat ja kummitukset sitä paitsi tuoksuivat hattaralle, pop corneille, karkeille ja muille herkuille...

Mutta kyllä kummitusjutut voivat välillä saada lukukoirankin mielikuvituksen laukkaamaan.
Jännittävää halloween-aikaa!

              
Lukukoira Sylvi ja kummitusjuttu from Kirjastokaista on Vimeo.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Tieteellisessä seurassa

Sylvi sai kesällä kutsun tulla esiintymään Suomen tieteellisen kirjastoseuran seminaariin,  puheenvuoron otsikkona Iloa ja keveyttä some-viestintään - case Kirjastokaista ja lukukoira Sylvi. Eihän tuollaisesta kutsusta sopinut kieltäytyä, joten keskiviikkoiltana lähdettiin puksuttamaan junalla kohti etelää.


Ilta vietettiin susikoiran ja cavalierin seurassa, ja aamulla matka jatkui Helsinkiin. Sylvi pääsi huristelemaan metrolla ensimmäistä kertaa elämässään, eikä se ollut aiemmin Helsingin keskustassakaan kulkenut. Sujuvasti kuitenkin selvittiin Tieteiden talolle, missä seminaari pidettiin.

Lukukoiran roolissa Sylvi on niin tottunut esiintymiseen ja ihmisjoukkoihin, että seminaariesiintyminenkin sujui rennosti. Rapsuttelijoita riitti ennen ja jälkeen oman puheenvuoron, ja kuvia räpsittiin aika tavalla. Ja erityisen mukavaa oli se, että Kirjastokaistan tuottaja Riitta ja Sylvi tapasivat vihdoin viimein - Riitta kun on tehnyt töitä virtuaali-Sylvin kanssa jo useamman vuoden. Taisivat molemmat osapuolet ilahtua tapaamisesta!

Aktiivisena lukukoirana Sylvi on siis aktiivinen myös somessa: tuttu kuono löytyy paitsi tästä blogista myös Facebookista, Twitteristä ja Instagramista. Saa seurata!