tiistai 16. heinäkuuta 2019

Ihan uusi kaveri


Sylvi ja muut mäyräkoirat saivat uuden kaverin, kun spitzi Usvan laumaan saapui kesäkuussa porokoirapentu Kaisla. Pari kertaa on ehditty tavata: ensimmäinen kohtaaminen mäyräkoirien kanssa oli pennun mielestä aika jännittävä, mutta seuraavalla kerralla se selvästi muisti, että tuttujahan tässä jo ollaan.

Kaislan mielestä Sylvi on porukan kiinnostavin, mutta Sylvi ei (ymmärrettävästi) hirveän pitkään pennun touhuja jaksa vaan ilmoittaa sille, että nyt riitti. Hilma ja Tyyne sen sijaan saavat olla pennulta aika tavalla rauhassa - ja mielellään pysyvätkin poissa sen jaloista ja naskalihampaista.

Kunhan Kaisla hiukan kasvaa, sen kanssa päästään retkeilemään, retkitiimimme odottaa jo uusia seikkailuja. Saas nähdä, mikä on pikku porokoiran ensimmäinen kansallispuisto...


torstai 11. heinäkuuta 2019

Toimittaja kävi kylässä

Lukukoira Sylvin toukokuisesta visiitistä Kaavin kirjastolle tehtiin juttu Koillis-Savo -lehteen, ja viime viikolla toimituksesta otettiin uudestaan yhteyttä. Päätoimittaja oli kuulemma ollut niin ihastunut Sylviin, että toivoi vielä jatkojuttua lukukoiran kesäkuulumisista. Ja tiistaina sitten saapuikin toimittaja haastattelemaan Sylviä tämän lomaparatiisiin.


Kun Sylvin kesäpuuhista (ja vähän kirjoista ja lukemisestakin) oli puhuttu riittämiin, otettiin tietysti kuvia. Sylvi poseerasi ammattilaisen elkein sisällä ja ulkona ja jopa savusaunan lauteillakin. Välillä otettiin muutkin mäyräkoirat mukaan, ja se olikin hiukan haastavampaa: koirat totta kai pyörivät vieraan ympärillä ja halusivat maharapsutuksia sen sijaan, että olisivat olleet aloillaan ja poseeranneet sievästi rivissä. Ja kun toimittaja oli saatu huijattua rapsutuspuuhiin, ei käsiä enää riittänytkään kameran käyttämiseen...


Haastattelusessio sujui kaikinpuolin rennosti, ja päähenkilö vaikutti tyytyväiseltä vastauksiin (etenkin siihen, että lomalla on välillä vähän tylsää ja olisi jo kiva päästä takaisin lukukoirahommiin). Nyt sitten vain jännityksellä odotellaan uuden aviisin ilmestymistä...

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Koirakoulu Pondera 10 vuotta!

Mäyräkoiratriomme opinahjo eli Koirakoulu Pondera vietti viime viikolla kymmenvuotisjuhlaa. Ihan koulun alkuhetkissä emme olleet mukana, mutta aika pitkään kuitenkin, ja vuosien saatossa on opiskeltu kaikenlaista: Tyyne on käynyt tokokursseilla, Hilma tokossa, rallytokossa ja koiratanssitunneilla ja Sylvi koko skaalan pentukurssista temppukouluun. Sylvi suoritti Ponderan kautta myös lukukoiran R.E.A.D-tutkintoon tarvittavat näytöt.

Meidän laumalle koirakoulu on ollut ennen kaikkea mukavaa puuhaa: kursseilla on käyty sen takia, että se on kivaa ja opitusta on hyötyä arkielämässä, tittelit tai palkintopallit eivät meitä kiinnosta (vaikka kyllä jokaisen koiran kanssa on tokokeissakin käyty).  Kurssin sisällöstä riippumatta koirat ovat aina innoissaan, kun pääsevät hallille ja treenaamaan - ja tapaamaan ihanaa koirakoulun opettajaa.

Koirakoulun opettajasta Pirjosta on vuosien saatossa tullut ystävä sekä koirille että niiden ohjaajalle. Useamman kerran on käynyt niin, että mäyräkoira on unohtanut ohjaajan olemassaolon ja sännännyt kesken kaiken opettajan luokse... Ohjaaja on saanut opettajalta päteviä neuvoja, välillä napakkaakin kritiikkiä, mutta myös kehuja ja kiitosta - ja välillä on naurettu yhdessä vedet silmissä. Ja vaikka Pirjo suht nopeasti sisäisti sen, että me emme ole ns. tavoitteellisia tokoharrastajia, meitä koulitaan ihan yhtä suurella antaumuksella kuin niitä, jotka kisaavat. Taitava koirakoulun opettaja osaa lukea koiran lisäksi myös ihmistä.

Onnea ja menestystä Koirakoulu Ponderan seuraavallekin vuosikymmenelle! Ja syksyllä nähdään taas tokon merkeissä...

Pirjo Heikkinen ja Ponderan kurssilaisia (kuva:Marjo Pitkänen)

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Kyläiltiin saaressa

Viikonloppuna käytiin vihdoin viimein hakemassa Tyyne kotiin, lomailu kasvattajan luona venyi peräti kolmeksi viikoksi. No ei Tyyne sitä pahakseen pannut, maalla on aina mukavaa, kun ei tarvitse kulkea hihnassa, ja nyt pääsi vielä puoleksitoista viikoksi mökkisaareenkin.  Tyynen hakumatka yhdistyi siis näppärästi mökkivisiittiin, ja loputkin laumasta viihtyi saaressa kavereiden kanssa  useamman päivän.


Saarimökin kuistilla on aina joku tulossa tai menossa, vahtimassa tai muuten vain oleilemassa. Kuistilla ollaan tapahtumien keskipisteessä, ja sieltä on näköyhteys sekä grillipaikalle että keittiöön...





Hyvässä seurassa on aina mukavaa mökkeillä, toivottavasti tänä kesänä ehditään saareen vielä toisenkin kerran. Sitä toivovat myös Tuittu ja Sylvi.





sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Synkkä kesävieras

Mustanpuhuva kissakaunotar Marlena on taas saapunut kesänviettoon mökillemme. Kissan ja koirien kohtaamiset sujuivat asiallisesti ilman suurempia tunteenpurkauksia suuntaan tai toiseen. Jälleennäkemisen riemua ei vieläkään ollut havaittavissa, vaikka tämä taitaa olla jo seitsemäs nelijalkaisten yhteinen mökkikesä.

Heti asettauduttuaan Marlena testasi perinteistä tähystyspaikaansa verannan kaidetta. Kaiteelta pääsee hyvin tarkkailemaan, mitä pihalla tapahtuu, ja sieltä käsin voi myös hienovaraisesti ilmaista koirille, kuka on kesälauman arvojärjestyksessä ylimmällä paikalla.



Kun Marlena oli kotiutunut, sen omistajat lähtivät reissuun ja me jäimme kissavahdeiksi reiluksi viikoksi. Tuttuun tapaan kissa on oman palvelusväen poistuttua viihtynyt enimmäkseen omissa oloissaan, ja etenkin hellepäivinä se mieluiten vain makoili sisällä mökissä. Ihmisen olemassaololla on ollut merkitystä lähinnä ruoka-aikaan, muulloin seuraneitiä on enimmäkeen tuijotettu synkästi, armollisesti sentään otettu silitykset vastaan. 

Mutta välillä Marlenakin yllättää. Ihan muina kissoina se tulee verannalle, asettautuu tuoliin ja viihtyy mäyräkoirien ja dekkarin lukijan seurassa, ainakin hetken aikaa...