Sunnuntairetkellä Älänteellä

Sunnuntaina lähdettiin pitkästä aikaa retkeilemään pystykorvaseurassa. Pikku porokoirakin on jo niin  iso, että sen on aika alkaa harjoitella, miten retkellä ollaan. Ja kun pennun takia piti valita lyhyehkö reitti, päätettiin ottaa seniori Tyynekin mukaan.

Tällä kertaa suunnattiin Älänteelle ja kuljettiin kuuden kilometrin mittainen Huuhkajankierros. Reitti oli hyvin hoidettu ja maisemat hienoja - melkein kuin olisi kansallispuistossa ollut.

Reitin alussa kuljettiin lammen rantaa, sitten noustiin harjulle, välillä poikettiin suon laitaan ja saatiin kulkea vähän pitkospuillakin. Reitin puolivälin jälkeen polku myötäili Tiilikanjokea, ja joen varressa nähtiin myös majavan työmaa, jota Sylvi kävi ihmettelemässä. Ihan lopuksi päädyttiin Vongankoskelle, joka nyt ei kylläkään kuohunut vaan näytti hyvin vähävetiseltä.

Reitin kulkemiseen meni vajaa kaksi tuntia. Kahvitauko pidettiin totta kai, ja tällä kertaa jopa Hilma malttoi odottaa sen ajan protestoimatta. Pikku porokoira oli reipas retkikoira, mutta vielä reippaampi oli Tyyne, jota ei tarvinnut auttaa kuin yhdessä jyrkässä kohdassa. Muuten se pysyi hyvin porukan vauhdissa mukana ja harmaahapsena maastoutui melko täydellisesti jäkälikköön.

Näin on taas uusi retkikausi avattu mukavissa tunnelmissa ja hienoissa maisemissa. Ja retkitiimillä on jo mietinnässä seuraava reissu, totta kai.

Paluu kaupunkiin

Puoli vuotta vuorotteluvapaalla hurahti nopeasti ja mukavasti, ja kuten suunnitelmissa olikin, laumamme oleili mökillä niin paljon kuin mahdollista. Kesällä kaupungissa käytiin vain kääntymässä ja hoitelemassa asioita.

Tyyneä kaupunkiin paluu selvästi harmitti: nyt täytyy taas kulkea hihnassa ja joka päivä viedään vähän pitemmälle lenkillekin, maalla kun sai kulkea tai olla kulkematta ihan niin kuin halusi. Toisaalta kotona on se kaikkein mukavin ja pehmein peti ja myös suosikkikarhu, jonka vieressä nukuttaa erityisen hyvin.

Hilmalle on ihan sama, missä ollaan. Mökillä on toki mukavaa oleilla pihalla ja seurata, mitä tapahtuu, mutta ihan yhtä hyvin Hilma viihtyy kaupunkiluolassaan sohvalla viltin alla. Hilma myös arvostaa sitä, että pääsee pinkomaan Puijolle - vihdoinkin kunnon mäkitreeniä.

Sylvi on porukan tyytyväisin, kun palattiin taas kaupunkiin ja arkirytmiin. Kunnon lenkkejä, metsäretkiä, koirakavereita, tokoa ja doboa - kun vielä työtkin alkaisivat vihdoin viimein, niin muuta ei enää kaipaisikaan. Sylvi sai jo vähän esimakua töihin paluusta, kun pääsi viime perjantaina kirjastolle ja pariksi tunniksi mukaan kirjaston esittelypisteelle torille. Lukuvastaanotot alkavat tämän viikon lopulla, sitä vielä pitää hetki malttaa odottaa. Perjantaina Sylviä odottaa myös eräs hiukan erikoisempi edustustehtävä kirjastolla; näin työsyksy taas pyörähtää käyntiin.

(Kuvat: Suvi Pitkänen)

Tokoa pitkästä aikaa

Kuinka ollakaan palasimme taas tokoharrastuksen pariin. Tällä kertaa Sylvi on treeniryhmän seniori, muut ryhmäläiset ovat pentuja ja nuoria koiria, mutta se ei meitä haittaa, päinvastoin. Ainakin ensimmäisen treenikerran perusteella voi olettaa, että luvassa on oppimisen ja onnistumisen iloa, naurua ja välillä villiäkin menoa. Tokon ei tarvitse olla vakava ja totinen laji.

Sylvi oli kovin innoissaan, kun pääsi taas pitkästä aikaa hallille.  Vihdoinkin alkoi tapahtua tylsähkön kesän jälkeen! Tokoliikkeiden tarkkuus ei ollut ihan priimaa, mutta intoa oli sitäkin enemmän. Ja kummasti vain asiat palautuivat sekä koiran että ohjaajan mieleen ja motivaatiota riitti uusienkin juttujen opetteluun.

Koska kurssilaiset ovat hyvin eritasoisia, jokainen miettii kurssin aluksi oman tavoitteensa ja siihen sopivan projektin.  Sylvin kanssa emme (edelleenkään) tähtää kisoihin, vaan treenaamme siksi, että se on kivaa ja koira kaipaa tekemistä. Samalla mietitään, miten opittuja tai uusia taitoja voisi hyödyntää lukukoiran työssä. Projektiksi on siis alustavasti päätetty noutaminen ja kaukokäskyt, jotka molemmat sopivat hyvin lukukoiran repertuaariin. Jos lukijan on hankala päättää, mitä haluaisi lukea tai jos lukeminen ei jostain muusta syystä oikein lähde käyntiin, lukukoira voi valita ja hakea lukijalle omasta mielestään sopivan kirjan. Sylvin suosittelemaan kirjaan taatusti tartutaan!

Hyvää kansainvälistä kissanpäivää!

Meillä kylläkin on vietetty paikallista kissanviikkoa, kun vuorossa oli tämän kesän toinen kissanhoitorupeama. Viikko sujui rauhallisissa tunnelmissa, ja koirat olivat tyytyväisiä, kun välillä pääsivät nauttimaan kissan nirsoamia purkkiruokia. Tosin kissa taisi tajuta, että koirille ruoka kyllä kelpasi, kun viikon loppua kohti nirsoilu kummasti väheni. Mieluummin ruoat omaan suuhun kuin koirien kitaan.

Tänä kesänä Marlena-kissa on lomaillut mökillämme miltei pari kuukautta, eli koirat ovat saaneet ihan kunnon annoksen kissa-arkea. Siitä huolimatta kissan touhut välillä hämmästyttävät mäyräkoiria - ja kissaa täytyy ihmetellä ihan suu auki.

Lähiretkeilyä ja geokätköilyä

Sunnuntaina suunnattiin mökkinaapureiden kanssa Pisalle. Pisan retkeä suunniteltiin jo kesäkuussa, mutta nyt vihdoin viimein päästiin porukalla liikkeelle. Ja kannatti odotella tähän asti: aurinko paistoi pitkästä aikaa eikä hyttysistä enää ollut harmia.

Tyyne jätettiin suosiolla mökille odottamaan, seniorista ei ole enää Pisan rinteitä ja kivikoita kulkemaan. Onneksi Tyyne ei pannut pahakseen sitä, että sai jäädä omaan petiinsä nukkumaan, päinvastoin. Ja Sylvi ja Hilma olivat sitäkin innokkaampia, kun pitkästä aikaa pääsivät patikoimaan. 

Pisan metsissä ja kallioilla kelpasi taas kulkea. Tällä kertaa ei menty Pisan kierrosta vaan käveltiin Pirunkellarille ja takaisin, joten maisemia tuli katsottua vähän eri suunnasta kuin normaalisti. Näkötornin huipulla tuuli aika tavalla; huimapäät kiipesivät katsomaan maisemia, ei niin huimapäinen jäi suosiolla maan pinnalle koirien seuraksi.

Mökkinaapureiden opastuksella päästiin myös tutustumaan geokätköilyyn. Pisan reitin läheisyydessä oli useampikin kätkö, ja niitä etsiessä jouduttiin vähän poikkeamaan poluilta varvikkoon. Yksi kätkö jäi harmittavasti löytymättä, vaikka sitä kolmen ihmisen ja kahden koiran voimin etsittiin - mutta sehän on vain hyvä syy palata tällä(kin) porukalla Pisalle uudelleen.

Suunnitellaan syksyä

Elokuun alun kunniaksi täytyi hiukan miettiä syksyä, kirjastoltakin pyydettiin jo syksyn lukuvastaanottojen ajat tiedotusta varten. Vuorotteluvapaan jälkeen palataan taas normaaliin arkeen eli lukuvastaanottoja on useampi per kuukausi - tämä ilahduttanee sekä lukijoita että lukukoiraa.

Lomailun jälkeen aktivoidutaan myös harrastuksissa. Kuinka ollakaan ilmoittauduttiin taas toko-kurssille, ihan vain Sylvin mieliksi. Saa nähdä, miten tottelevaisuus alkaa sujua pitkän tauon jälkeen vai ovatko tokoliikkeet kokonaan kadonneet sekä koiran että ohjaajan mielestä. 

Dobosta innostuttiin kevään mittaan niin, että sitäkin jatketaan. Hieman (aivo)jumppaa lukukoirahommien vastapainoksi. 

Näillä suunnitelmilla mennään, katsotaan, mitä muuta syksy tuo tullessaan. Nyt kun suunnitelmat ovat kalenterissa, ei niitä tarvitse sen enempää mietiskellä. Lomaa on vielä muutama viikko jäljellä, eli nyt vain nautitaan elämästä ilman aikatauluja - kun vielä voidaan.