Lukukoiran ja lukukoiran ohjaajan homma ei käy tylsäksi eikä kahta samanlaista työrupeamaa ole, siitä pitävät lukijat huolen. Koskaan ei voi tietää etukäteen, millaisia juttuja on luvassa, ja tututkin lukijat voivat yllättää kirjavalinnoillaan. Ja joskus voi käydä myös niin, että kirjan sankarit ovat tuttuja, mutta puhuvatkin vierasta kieltä.
Kun tämän päivän viimeinen lukija saapui, laukusta kaivettiin esiin Tatu ja Patu - japaninkielisenä versiona! Olipas mielenkiintoista kuunnella kieltä, josta ei tunnistanut sanaakaan. Eikä tekstin näkeminenkään auttanut asiaa; kuvituksesta sentään tunnisti, mistä kirjasta oli kyse.
Sylvi sen sijaan näytti kuuntelevat japania ihan sujuvasti. Ammattimainen lukukoira suhtautuu työhönsä ihan yhtä vakavasti, olipa kirjan kieli tuttua tai ei. Pääasiahan on se, että saa kuunnella, kun luetaan!
