perjantai 20. lokakuuta 2017

Sylvi ja pehmoeläimet

Sylvi pääsi testaamaan, miten uuden omatoimikirjaston käyttö sujuu lukukoiralta. Kirjastosta löytyi kaikenlaista kiinnostavaa, mutta parasta oli, kun pääsi lukemaan yhdessä pehmoeläinten kanssa!
Ja tämä kaikki tietenkin tallennettiin videoksi, olkaa hyvä:

tiistai 17. lokakuuta 2017

Ilosta tulee isona kuntoutuskoira!

Koiratuttavapiirimme uusin tulokas on labradorinnoutajanarttu Ilo. Ilo on nyt neljän kuukauden ikäinen, täynnä virtaa, elämäniloa ja ystävällisyyttä niin kuin vain pieni labradorinnoutaja voi olla. Mäyräkoirien seurassa pieni pentu tosin näytti suorastaan jättiläiseltä... Nuoresta iästään huolimatta Ilo tietää jo tulevan ammattinsa: siitä tulee isona kuntoutuskoira!



Aikanaan kuntoutuskoira Ilo alkaa toimia fysioterapeuttiemäntänsä Suvin apulaisena. Kuntoutuskoiran tehtävänä on motivoida kuntoutujaa erilaisin tempuin: se voi hakea palloa tai hernepussia, työntää kuonolla jumppapalloa, tasapainoilla tasapainotyynyillä tms. Koira voi lenkittää kuntoutujaa tai olla esimerkiksi harjattavana. Kuntoutuskoiran avulla fysioterapeutti voi myös saada paremman suhteen asiakkaaseen: monelle on helpompaa lähestyä koiraa kuin ihmistä, ja kun koiran kanssa on päästy alkuun, myös ihmisen kanssa kommunikointi sujuu helpommin. Muistisairaille kuntoutuskoira voi toimia myös tärkeänä apurina tuomalla mieleen erilaisia muistoja, ja parhaimmillaan se jopa mahdollistaa kävelyn tai puhumisen.

Vielä ei ole päätetty, minkä kohderyhmän kanssa Ilo alkaa kuntoutuskoirana työskennellä, nyt vasta selvitellään eri vaihtoehtoja. Ensimmäisen vuoden ajan se opettelee ihan vain koiran perustaitoja ja tottelevaisuutta, tutustuu erilaisiin ihmisiin, kulkuneuvoihin ja paikkoihin sekä hankkii mahdollisimman monipuolisia kokemuksia.

Ilon vauhdikasta elämää voi seurata Facebookissa: Karjakon Fantastista Menoa.


(Kuvat: Suvi Pitkänen)

perjantai 13. lokakuuta 2017

Pitkät on puut Pisalla...

Viime viikonloppuna käytiin patikoimassa Pisalla. Edellisestä kerrasta taisi olla jo yli vuosi, joten jo oli aikakin käydä katsomassa, mitä syksyiselle Pisalle kuului.

Pisan kierto (8,5 km) on mukavan vaihteleva reitti: välillä kuljettiin keskellä vanhaa metsää, välillä ylitettiin pitkospuilla soista maastoa. Pieni pätkä mentiin metsäautotietä pitkin ja matkan varrella oli yksi lampikin, Iso Pisanlampi.






Reitin loppupuoli puolestaan oli kivikkoa ja jyrkännettä eli aikamoista kapuamista. Matkan varrella oli myös Pirunkellari, jonka edustalla luolakoiran piti tietenkin käydä poseeraamassa.


Pisan kierto ei ole ihan helppokulkuinen reitti: korkeuseroja on jonkin verran ja paikoin polulla on isoja kiviä. Hankalimmissa kohdissa on apuna kaiteet ja metalliset ritiläportaat (mäyräkoirat joko kulkivat portaiden vierestä tai matkasivat sylissä). Lisäksi tällä reissulla pitkospuut, kivet ja juuret olivat sateen jäljiltä liukkaita, joten välillä piti kulkea todella varovasti ja jalkoihinsa katsoen.

Kun vihdoin saapuu Pisan huipulle, pääsee ihailemaan hienoa maisemaa. Näköalatorni oli uusittu sitten viime käynnin: vanhan puisen tornin paikalla oli metallinen rakennelma, joka oli edeltäjäänsä korkeampi ja myös vakaampi. Vaikka sää oli pilvinen, näkyi tornista kauas, ja tämän syksyn hienot ruskavärit tekivät maisemasta erityisen komean.



Ja lukukoira saattoi taas siteerata Kalevalaa:
”Tieän puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla:
pitkät on puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla."

maanantai 9. lokakuuta 2017

Maakuntamatkailua

Perjantaina harrastettiin Sylvin kanssa hiukan maakuntamatkailua. Keiteleellä järjestettiin koko päivän kestävä Valojen ilta -tapahtuma ja paikalle pyydettiin vierailevaksi tähdeksi myös Sylvi.


Alunperin suunnitelmana oli, että pienimmät alakoululaiset saisivat lukea Sylville, mutta yllättäin kävikin niin, että koko koulu halusi tulla tapaamaan lukukoiraa. Unohdettiin siis lukeminen ja sen sijaan tavattiin kirjaston Taidegalleriassa peräjälkeen kaikki luokat ja kerrottiin kaikenlaista Sylvistä ja lukukoiran työstä.

Varsinkin pienimmät koululaiset olivat innokkaita kyselijöitä: montako sisarusta Sylvillä on (kolme), mitä kaikkea Sylvi harrastaa (mm. lenkkeilyä, retkeilyä ja mökkeilyä), osaako Sylvi puhua (ei ainakaan vielä...), minkälaisista kirjoista Sylvi tykkää (ihan kaikenlaisista, pääasia että luetaan!), haukuuko Sylvi (vapaa-ajalla joo mutta töissä ei), tekeekö Sylvi tuhmuuksia (eipä oikeastaan...), milloin on Sylvin syntymäpäivä ja saako se synttärikakkua (toukokuussa; kakkua ei ole tähän mennessä ollut, mutta nyt saatiin vinkkejä siitä, millainen kakku olisi hyvä). Tärkein kysymys taisi kuitenkin jokaisessa luokassa olla: saako sitä silittää?

Oppilaita puolestaan pyydettiin arvaamaan, montako kirjaa Sylville on luettu. Veikkauksia tuli muutamasta kymmenestä useampaan tuhanteen. Ihan tarkkaa kirjamäärää ei olla laskettu, mutta lukukertojen perusteella voi kokonaismääräksi arvioida 400-500 kirjaa. Kyllä muuten lasten silmät laajenivat hämmästyksestä. Ei mikään turha koira heillä vieraana!

Tällä reissulla ei siis ehditty lukemaan, mutta alustavasti lupailtiin, että Sylvi voisi tehdä uuden vierailun keväällä. Silloin ainakin pienimmät koululaiset pääsisivät lukuhommiin. Ja taisi lukukoiran tapaaminen innostaa ainakin joitakuita kokeilemaan, millaista olisi lukea kotona ääneen omalle koiralle.

Kiitokset keiteleläisille mukavasta päivästä, toivottavasti nähdään uudestaan!


lauantai 30. syyskuuta 2017

P niin kuin pitkospuut

Retkitiimi mäyräkorvat ja pystykorvat ihmisineen suuntasi perjantaina Tiilikkajärven kansallispuistoon.  Alkuviikon sankka sumu oli hälvennyt, ja oli oikein hyvä retkeilysää. Auringonpaisteen perään hiukan haikailtiin, mutta turhaan.

Aloitimme patikoinnin Sammakkotammen parkkipaikalta ja lähdimme kulkemaan Uiton kiertoa vastapäivään. Näin pääsimme heti aluksi suolle ja kulkemaan pitkospuille. Ja pitkospuita reitillä riittikin, olisi melkein pitänyt laskea, kuinka monilla pitkoksilla tassuteltiin.




Heti alkumetreillä huomattiin, että oltiin osuttu Tiilikkaan parhaaseen ruska-aikaan. Vaikka päivä oli harmaa, oli maastossa väriä senkin edestä. Vihreää, keltaista, oranssia ja punaista - kyllä kelpaisi ihailla. Punariistanvärinen kääpiömäyräkoira sulautui maastoon hyvin; se kyllä pidettiin visusti fleksissä, niin ettei päässyt edes haaveilemaan totaalisesta maastoutumisesta.







Reitin puolessavälissä poikettiin Venäjänhiekan nuotiopaikalle. Hiekkaranta ei jostain syystä houkutellut uimaan, mutta kahvit ja eväsleivät kyllä maistuivat järvimaisemaa ihaillessa. Jotkut retkeilijät olivat valitettavasti jättäneet nuotiopaikalle makkaranpaloja ja muuta roskaa, joten koirat saivat odotella hiukan sivummalla, etteivät olisi löytäneet mitään muka-syötävää.




Venäjänhiekan jälkeen polku kulki harjumännikössä ja osin rantoja seuraten. Reitti oli kokonaisuudessaan helppokulkuinen, ja ainakin tällä kelillä pärjäsi ihan lenkkikengilläkin. Opasteet olivat selkeät eikä eksymisen vaaraa ollut. Reitille tuli pituutta yhteensä n. kahdeksan kilometriä, ja kahvi- ym taukoineen aikaa meni reilut kolme tuntia.



Syksyinen Tiilikanjärven kansallispuisto oli hieno elämys; uskaltaisiko jopa väittää, että kansallispuisto oli nyt parhaimmillaan? Ruskan lisäksi saatiin nauttia myös hiljaisuudesta ja luonnonrauhasta: edes Venäjänhiekalla ei ollut tungosta ja polulla ohitettiin koululuokan lisäksi vain muutama muu kulkija.

Vaikka koirien harmiksi vastaan ei tullut hirviä eikä muitakaan kiinnostavia otuksia,  koko porukka oli tähän(kin) retkeen oikein tyytyväinen. Retkeileminen kannattaa aina!


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Osallistuttiin lukumaratoniin

Perjantaina huomattiin, että tänä viikonloppuna on Hogwarts Library - ja Carry on Reading -blogien emännöimä lukumaraton. Ja pitihän sitä heti kokeilla, lukukoiran kanssa totta kai.

Lukumaratonin ideana on lukea 24:n tunnin aikana niin paljon kuin haluaa tai jaksaa. Toki saa nukkua, syödä ja pitää taukoja, mutta se kaikki lasketaan tuohon tuntimäärään.

Luettavien pinoon valittiin omasta kirjahyllystä lastenkirjaklassikkoja. Aloitimme lukumaratonin Sylvin kanssa lauantai-iltana klo 21, ja ensimmäisenä kirjana sai kunnian olla Jukka Parkkisen Korppi ja kumppanit. Kirja saatiin illalla loppuun, mutta seuraavaa ei jaksettu heti perään aloittaa.

Sunnuntaiaamuna jatkettiin luku-urakkaa vompeleiden seurassa. Wimbledonin puiston alla asuvista otuksista kertova kirja olikin mitä mainiointa luettavaa. Hm-hm, tsk, tsk, tsk kuten vompeleilla on tapana sanoa, pitänee varmaan lukea myös muut osat uudelleen, nekin  löytyvät omasta hyllystä.


Lukemisessa pidettiin välillä taukoja ja käytiin koko lauman kanssa metsässä lenkillä. Oli niin hieno ilma, ettei voinut viettää koko päivää sisällä nenä kirjassa, vaikka olikin lukumaraton käynnissä. Iltapäivällä todettiin, että laiturillakin tarkenee, ja siirryttiin lukemaan kolmatta kirjaa auringonpaisteeseen. Fedja-sedän, kissan ja koiran seurassa aika kului ihan huomaamatta.


Lukumaratonin viimeisenä kirjana oli aikoinaan lähes hajalle luettu Elaine Horsemanin Kuplii kuplii. Se ehdittiin hyvin lukea loppuun ennen klo 21:tä, mutta viidettä kirjaa ei enää aloitettu. Lukumaratonimme saldo oli siis neljä kirjaa, yhteensä 635 sivua.


Näin sekä lukija että lukukoira selvittivät ensimmäisen lukumaratoninsa kunniakkaasti keskeyttämättä.  Lukuseuralainen sai toki välillä myös torkahtaa lukijan sylissä, nythän ei oltu töissä. Lastenkirjaklassikot olivat aloittelijalle hyvä valinta: lukeminen ei missään vaiheessa käynyt raskaaksi ja kirjaakin sai vaihtaa riittävän monta kertaa. Lukumaraton tyhjensi pään tehokkasti kaikesta muusta, sopii siis hyvin vaikkapa työstressin poistajaksi viikonloppuun. Ja kerrankin ehti keskittyä lukemiseen. Suosittelemme muillekin!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Kirjastopyörän kanssa edustamassa

Lauantaina tehtiin kirjastomarkkinointikeikka yhdessä kirjastopyörän kanssa. Tällä kertaa suunnattiin Kuopio-hallille  Feel Your Movement -tapahtumaan.


Koska yleisössä oli paljon lapsiperheitä, lukukoira sai runsaasti huomiota ja rapsutuksia. Ja kyllä Sylvi alkaa jo olla aikamoinen julkkis: suurin osa tunnisti heti ja monet olivat katsoneet videoitakin. Nyt kuului myös kommentteja: "Onko tämä siinä kirjastokortissa?" - tai sitten tapaamisen jälkeen haluttiin vaihtaa vanha kirjastokortti uuteen.

Monet kyselivät lukukoiratoiminnasta, ja samalla päästiin markkinoimaan sitä, että lokakuussa aloitetaan vastaanotot myös Jynkässä. Sen lisäksi, että taidettiin saada muutama uusi lukija, tavattiin myös monia vanhoja lukijoita, mikä totta kai oli mukavaa.

Oltiin lupauduttu Sylvin kanssa mukaan sillä ehdolla, että jos hallissa on hirveä meteli ja kaaos,  voidaan poistua heti, mutta onneksi ihmiset ja äänet hajaantuivat hyvin isossa tilassa.  Vaikka porukkaa riitti, mitään varsinaista tungosta ei ollut, ja Sylvi otti edustushommansa rennosti. Poksahtelevat ilmapallot säikyttelivät lähinnä ihmistä, koira ei onneksi ollut moksiskaan.

Jos pysyttiin laskuissa edes suunnilleen ajantasalla, Sylviä kävi tervehtimässä reilut parisataa henkeä: suurin osa lapsia, ja muutamat useampaankin kertaan.  Kun edustusurakan jälkeen päästiin kotiin, käytiin vielä muun lauman kanssa lenkillä, mutta sen jälkeen Sylvi vetäytyi sohvalle viltin alle nukkumaan eikä ihan heti liikahtanut mihinkään...  Kyllä edustaminen on rankkaa, vaikka siitä tykkääkin!

perjantai 8. syyskuuta 2017

Sylvi ja kirjastoauto matkalla maailmankartalle

Viime syksynä näihin aikoihin kuvattiin Sylviä kirjastoautossa ja nyt käännettiin sama englanniksi. Maailmanvalloitus jatkukoon 😀.

 
READing Dog Sylvi on the Bookmobile from Kirjastokaista on Vimeo.

torstai 7. syyskuuta 2017

Käytiin yliopistolla

Itä-Suomen yliopiston Tietotori-tapahtuma alkaa olla jokasyksyinen perinne kirjastolaisille ja Sylville. Ja mukavahan sinne on mennä, kun tervehditään niin kuin vanhaa tuttua.


Tungos alkoi heti klo 10. Kirjastolaiset kirjoittivat uusille opiskelijoille kirjastokortteja, ja Sylvi keskittyi söpöilemään ja saamaan rapsutuksia. Eikä tainnut olla kenellekään yllätys, että uudet Sylvi-kortit tekivät kauppansa... Kirjastokorttirumban lomassa ehdittiin vähän kertoilla lukukoiratoiminnasta ja taidettiin saada muutama uusi lukijakin. Hieno homma.

Parituntinen meni nopeasti. Täytyy sanoa, että Sylvi kyllä hallitsee edustushommat ja näyttää nauttivan niistä. Vaikka yliopiston ala-aula kuhisi ihmisiä ja ääntäkin riitti, Sylvi olisi viihtynyt pidempäänkin. Toivotaan siis, että kutsu käy taas ensi vuonna!

lauantai 2. syyskuuta 2017

Sylvi kävi sienessä

Sylvi pääsi tällä viikolla sieneen asiantuntevassa seurassa eli sienineuvojan mukana. Nyt se siis tietää sienestämisestä kaiken olennaisen ja voi tarvittaessa opastaa epäpätevää emäntäänsä sienimetsässä.


Vaikka Sylvi ei sieniruokia arvostakaan, oli sienimetsässä sen mielestä kuitenkin mukavaa. Kun sienestyksen vauhtiin päästiin, ei metsästä ihan heti maltettu lähteä pois vaan reilu parituntinen kului ihan huomaamatta. Päinvastoin kuin normaalisti, nyt ei kuljettu polkuja pitkin vaan poikettiin ihan reilusti sivuun. Ja kun ihminen pysähtyi poimimaan sieniä, koiran nenä ehti haistella kaikenlaista. Ei hullumpaa.


Tiesittekös, että ihmisille kelpaamattomat sienilajit ovat puille korvaamattomia. Käävät huolehtivat metsän ja maaperän ravinnetasapainosta: lahottaessaan puuta ne palauttavat ravinteita takaisin maaperään. Lahopuissa asuvat hyönteiset arvostavat kääpiä vähintään yhtä paljon kuin me ihmiset hyviä ruokasieniä. Ja Sylvi puolestaan arvostaa lahopuita: niiden runkojen päällä on mukava kiipeillä.


Sylvi oppi sieniretkellä myös sen, että Suomessa kasvaa tuhansia sienilajeja. Tällä kertaa sienikoriin poimittiin vain  muutama maukas laji: rouskuja, lampaankääpiä, kehnäsieniä, vaaleita orakkaita ja herkkutatteja. Retken päätteeksi sienestäjän seuralainen tutki tarkkaan, mitä korista löytyi - ja olisi selvästi arvostanut enemmän toisenlaista metsäsaalista...


sunnuntai 27. elokuuta 2017

Suunniteltiin syksyä


Tällä viikolla on täytetty urakalla lukukoiran kalenteria, ja Sylvi tuskin malttaa odottaa, että työt vihdoinkin ensi viikolla alkavat.

Lukuvastaanotot jatkuvat tuttuun tapaan pääkirjastolla, sen lisäksi käydään kerran kuussa myös upouudessa Jynkän lähikirjastossa. Kirjasto sijaitsee alakoulun ja eskarin kanssa samassa rakennuksessa, joten lukijoita taatusti riittää. Sylvi käväisi jo tällä viikolla kirjastolla tutkimassa, miltä uudet tilat näyttävät, ja tuosta visiitistä on luvassa lähiviikkoina myös video.

Videopuuhia siis jatketaan edelleen, ja yksi hiukan erilaisempi videoprojektikin on tekeillä.

Muutama kirjaston pop up -keikka on syyskuussa, ja Sylvi saa perinteiseen tapaan toimia yleisömagneettina. Luvattiin pistäytyä myös Keiteleen kirjastolla, ja ehkä jotain muutakin ekstraa vielä syksyn mittaan keksitään.

Sylville on siis luvassa mukavan aktiivinen työsyksy. Toivotaan, että ehditään myös retkeilemään, niin että lukuhommien vastapainoksi saa välillä tuulettaa luppakorvia hienoissa maisemissa.

Kuva: Suvi Pitkänen

perjantai 18. elokuuta 2017

Upouusi kirjastokortti


Kuopion kaupunginkirjasto julkaisi tämän vuoden alussa kolme kirjastokorttia, joissa kuvataan kirjaston eri tehtäviä. Nyt julkaistiin neljäs kortti, joka kuvaa kirjastoa lukemisen ja kirjallisuuden edistäjänä - ja mikäs muu siihen sopisikaan paremmin kuin lukukoira! Samalla saatiin vihdoin lapsille oma kirjastokortti, vaikka ei tällä kortilla toki ole yläikärajaa...

Villi vekkaus on, että kortista tulee pienoinen hitti. Kortit saapuivat tänään, ja ensimmäiset käytiin hakemassa heti, kun asiasta kerrottiin somessa.

"Kaikki pienet ja isot ihmiset mars kirjastoon lainaamaan kirjoja ja sitten kotiin lukemaan!", näin toivoo lukukoira Sylvi.

PS. Kirjastokortti uutisoitiin jo Savon Sanomissakin: Lukukoira Sylvi pääsee kirjastokorttiin.

lauantai 12. elokuuta 2017

Tehtiin video ekaluokkalaisille

Koulujen alun kunniaksi kuvattiin keskiviikkona uusi video. Sylvi, Einar ja lastenosaston pomo Anu kertovat, mitä kaikkea ekaluokkalainen voi tehdä kirjastossa. Kameran takana on luottokuvaajamme Raimo, joka alkaa olla Sylvin kanssa jo melkoinen tehotiimi näissä videohommissa.

Ja tarkkasilmäinen voi huomata videossa yllätyksen, josta kerrotaan lisää toivottavasti jo ensi viikolla...

Tervetuloa kirjastoon ekaluokkalaiset, eskarilaiset ja kaikki muutkin!

 
Lukukoira Sylvi ja ekaluokkalainen from Kirjastokaista on Vimeo.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Terveisiä Hossan kansallispuistosta!



Ei kesää ilman kansallispuistoreissua, tänä vuonna mäyräkoirat ja pystykorvat ihmisineen suuntaisivat Suomen uusimpaan kansallispuistoon Hossaan.


Hossan kansallispuistossa on merkittyjä reittejä yhteensä 90 kilometriä, me kiersimme viiden päivän aikana kaikki rengasreitit eli reilut 60 kilometriä. Suurin osa reiteistä oli helppokulkuista maastoa, polut olivat erinomaisessa kunnossa ja selvästi merkitty, suunnistustaitoja ei tarvittu. Harjumaisemissa oli mukavaa patikoida, ja koska polut olivat enimmäkseen tasaisia, pystyi kävellessäkin ihailemaan maisemia.


Harjujen lisäksi tarjolla oli myös suomaisemaa. Pitkospuita oli lähes joka reitillä eli suo-osuuksillakin kengät ja tassut pysyivät kuivina. Monet pitkospuupätkät olivat ihan uusia ja huonokuntoisempia kohtia oli kunnostettu. Kyllä kelpasi mäyräkoirienkin kulkea!



Suurimman osan reitestä pystyi kulkemaan lenkkareilla, mutta Julman Ölkyn jylhissä maisemissa vaelluskengät olivat tarpeen. Reitti kulki Julman Ölkyn kanjonijärven ympäri;  välillä oli nousua ihan reippaasti mutta komeiden näköalojen vuoksi kannatti kavuta. Järven olisi voinut ylittää upouudella riippusillalla, mutta me kiersimme koko Ölökyn ähkäsy -reitin (10 km, 5 tuntia). Kannatti!


Sää suosi retkeilijöitä: enimmäkseen oli joko aurinkoista tai puolipilvistä ja tuulta sopivasti niin, että hyttysetkään eivät liikaa kiusanneet. Koirille oli reittien varrella melkein koko ajan tarjolla vettä joko järvestä, lammesta tai joesta ja halutessaan pääsi uimaankin.



Päivässä käveltiin reilut kymmenen kilometriä, pisin kulkemamme reitti oli Kokalmuksen kierros 14 km. Kun välillä pysähdyttiin ihailemaan maisemia, juottamaan ja uittamaan koiria ja syömään eväitä, maastossa kului helposti neljästä viiteen tuntia. Ensimmäisinä päivinä taukojen pitäminen oli Hilman mielestä ihan turhaa, ja pakkopaussin jälkeen kaniinimäyräkoira lähti liikeelle vauhdilla ja metelillä. Mutta kolmantena päivänä Hilmakin jo malttoi muun porukan tapaan ottaa kahvitauot levon kannalta.



Viikon yllättäjä oli seniori-Tyyne, joka alunperin oli tarkoitus jättää mökkiin lepäilemään siksi aikaa, kun muut patikoivat. Mutta Tyyne halusikin reippailemaan ja suostui jopa kulkemaan hihnassa - se oli muuttunut suorastaan Erä-Tyyneksi. Tätä Hossan ihmettä emme ihan heti unohda!


Hossan viikko oli kaikinpuolin onnistunut. Ihmiset nauttivat hienoista maisemista ja poluista, koirien mielestä reissun kruunasivat porot. Oi sitä riemun ja haukun määrää, kun poro juoksi muutaman metrin päästä ohi - onneksi flexit ja valjaat kestivät kaiken tempomisen.

Mäyräkoirat ja pystykorvat ihmisineen kiittävät Hossaa - ensi kesänä kuonot kohti uusia kansallispuistoseikkailuja!





torstai 27. heinäkuuta 2017

Vaihteeksi luontopolkua pitkin

Lähes lämpimän kesäpäivän kävelylenkki tehtiin Siilinjärven Patakukkulan luontopolulla. Heti parkkipaikalla eräs ystävällinen mies varoitteli, että polun alkupäässä oli juuri nähty kyy makoilemassa... Koirien kulkemista polun vieressä piti siis vahtia normaalia tarkemmin, mutta onneksi ei näkynyt käärmeitä - ei juuri ihmisiäkään.

Reilun neljän kilometrin mittainen luontopolku kulki harjumaisemissa, reitti oli hyvässä kunnossa ja merkitty selkeästi. Alueella risteili paljon muitakin polkuja, mutta siitä huolimatta kulkijoita oli vain muutama, mikä on aina plussaa. Mukavan pikkulenkin kohokohta oli suppalampi, jonka rannalta löytyi aikamoinen skaala vihreän eri sävyjä. Kelpaisi käpsehtiä ja nauttia Suomen suvesta.