lauantai 12. elokuuta 2017

Tehtiin video ekaluokkalaisille

Koulujen alun kunniaksi kuvattiin keskiviikkona uusi video. Sylvi, Einar ja lastenosaston pomo Anu kertovat, mitä kaikkea ekaluokkalainen voi tehdä kirjastossa. Kameran takana on luottokuvaajamme Raimo, joka alkaa olla Sylvin kanssa jo melkoinen tehotiimi näissä videohommissa.

Ja tarkkasilmäinen voi huomata videossa yllätyksen, josta kerrotaan lisää toivottavasti jo ensi viikolla...

Tervetuloa kirjastoon ekaluokkalaiset, eskarilaiset ja kaikki muutkin!

 
Lukukoira Sylvi ja ekaluokkalainen from Kirjastokaista on Vimeo.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Terveisiä Hossan kansallispuistosta!



Ei kesää ilman kansallispuistoreissua, tänä vuonna mäyräkoirat ja pystykorvat ihmisineen suuntaisivat Suomen uusimpaan kansallispuistoon Hossaan.


Hossan kansallispuistossa on merkittyjä reittejä yhteensä 90 kilometriä, me kiersimme viiden päivän aikana kaikki rengasreitit eli reilut 60 kilometriä. Suurin osa reiteistä oli helppokulkuista maastoa, polut olivat erinomaisessa kunnossa ja selvästi merkitty, suunnistustaitoja ei tarvittu. Harjumaisemissa oli mukavaa patikoida, ja koska polut olivat enimmäkseen tasaisia, pystyi kävellessäkin ihailemaan maisemia.


Harjujen lisäksi tarjolla oli myös suomaisemaa. Pitkospuita oli lähes joka reitillä eli suo-osuuksillakin kengät ja tassut pysyivät kuivina. Monet pitkospuupätkät olivat ihan uusia ja huonokuntoisempia kohtia oli kunnostettu. Kyllä kelpasi mäyräkoirienkin kulkea!



Suurimman osan reitestä pystyi kulkemaan lenkkareilla, mutta Julman Ölkyn jylhissä maisemissa vaelluskengät olivat tarpeen. Reitti kulki Julman Ölkyn kanjonijärven ympäri;  välillä oli nousua ihan reippaasti mutta komeiden näköalojen vuoksi kannatti kavuta. Järven olisi voinut ylittää upouudella riippusillalla, mutta me kiersimme koko Ölökyn ähkäsy -reitin (10 km, 5 tuntia). Kannatti!


Sää suosi retkeilijöitä: enimmäkseen oli joko aurinkoista tai puolipilvistä ja tuulta sopivasti niin, että hyttysetkään eivät liikaa kiusanneet. Koirille oli reittien varrella melkein koko ajan tarjolla vettä joko järvestä, lammesta tai joesta ja halutessaan pääsi uimaankin.



Päivässä käveltiin reilut kymmenen kilometriä, pisin kulkemamme reitti oli Kokalmuksen kierros 14 km. Kun välillä pysähdyttiin ihailemaan maisemia, juottamaan ja uittamaan koiria ja syömään eväitä, maastossa kului helposti neljästä viiteen tuntia. Ensimmäisinä päivinä taukojen pitäminen oli Hilman mielestä ihan turhaa, ja pakkopaussin jälkeen kaniinimäyräkoira lähti liikeelle vauhdilla ja metelillä. Mutta kolmantena päivänä Hilmakin jo malttoi muun porukan tapaan ottaa kahvitauot levon kannalta.



Viikon yllättäjä oli seniori-Tyyne, joka alunperin oli tarkoitus jättää mökkiin lepäilemään siksi aikaa, kun muut patikoivat. Mutta Tyyne halusikin reippailemaan ja suostui jopa kulkemaan hihnassa - se oli muuttunut suorastaan Erä-Tyyneksi. Tätä Hossan ihmettä emme ihan heti unohda!


Hossan viikko oli kaikinpuolin onnistunut. Ihmiset nauttivat hienoista maisemista ja poluista, koirien mielestä reissun kruunasivat porot. Oi sitä riemun ja haukun määrää, kun poro juoksi muutaman metrin päästä ohi - onneksi flexit ja valjaat kestivät kaiken tempomisen.

Mäyräkoirat ja pystykorvat ihmisineen kiittävät Hossaa - ensi kesänä kuonot kohti uusia kansallispuistoseikkailuja!





torstai 27. heinäkuuta 2017

Vaihteeksi luontopolkua pitkin

Lähes lämpimän kesäpäivän kävelylenkki tehtiin Siilinjärven Patakukkulan luontopolulla. Heti parkkipaikalla eräs ystävällinen mies varoitteli, että polun alkupäässä oli juuri nähty kyy makoilemassa... Koirien kulkemista polun vieressä piti siis vahtia normaalia tarkemmin, mutta onneksi ei näkynyt käärmeitä - ei juuri ihmisiäkään.

Reilun neljän kilometrin mittainen luontopolku kulki harjumaisemissa, reitti oli hyvässä kunnossa ja merkitty selkeästi. Alueella risteili paljon muitakin polkuja, mutta siitä huolimatta kulkijoita oli vain muutama, mikä on aina plussaa. Mukavan pikkulenkin kohokohta oli suppalampi, jonka rannalta löytyi aikamoinen skaala vihreän eri sävyjä. Kelpaisi käpsehtiä ja nauttia Suomen suvesta.





keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Aktiivileirillä

Ulkopuolinen voisi kuvitella, että Sylvillä on töitä, harrastuksia ja muutakin ajanvietettä ihan riittämiin. Mutta jos Sylviltä itseltään kysyttäisiin, se vastaisi J. Karjalaisen laulua mukaillen "Mä olen koira, mä olen koira, jolle ei koskaan tapahdu mitään."

Mutta onneksi Sylvi pääsee aina silloin tällöin pystykorvien luokse aktiivileirille - ja silloin kyllä tapahtuu aamusta iltaan! Viimeisin aktiivileiri oli viikonloppuna, kun omistaja huiteli reissussa Etelä-Suomessa.

Hoitopaikassa ohjelma mukautetaan kunkin mieltymysten mukaiseksi: Tyyne arvostaa pihalla käyskentelyä eli se osallistuu yleensä vain yhteen pitempään lenkkiin per päivä, Hilma on ailahtelevaisempaa laatua ja joko lähtee useammalle lenkille mukaan tai sitten ei. Mutta Sylvi ottaa leiristä kaiken ilon irti:

8.15 Herätys ja pihalle
8.30 Aamulenkki ja aamiainen
9.30 Hampaiden pesu
10.30 Pitkä lenkki, kasvimaalla käynti ja salaatin haku
12.00 Päiväunet
15.30 Autoilemaan! Mukaan agilitytreeneihin! Putkeeeeen! Seurustelemaan ihmisten kanssa! Omimaan hallia! Lämmittely- ja jäähdyttelylenkille!
18.15 Iltaruoka
21.30 Iltalenkki






              Aktiivileiri on ihan parasta, mutta välillä jopa Sylvin täytyy huilta, että jaksaa taas...


perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kissa, kissa, kissa

Mökkiviikkomme alkoi kissamaisissa merkeissä. Entinen bronxilainen, nykyinen helsinkiläinen musta kaunotar oli tullut mökille muutamaksi viikoksi, ja kun kissan omat ihmiset poistuivat hetkeksi muihin maisemiin, siirtyi kissanhoitovastuu meille.

Taitaa olla jo viides kesä, kun kissa ja koirat mökkeilevät yhtä aikaa. Eivät ne edelleenkään mitään parhaita ystäviä ole, mutta yhteiselo sujuu ihan mallikkaasti. Omanarvontuntoinen kissa saattaa hiukan sähähtää, jos koiran kuono tulee liian lähelle, mutta silloin koirat tajuavat viisaasti väistää - eivätkä onneksi haaveile mistään takaa-ajoleikeistä. Ja toisaalta kissa tarkkailee mielellään, mitä koirat tekevät ja nykyään tulee ihan vapaaehtoisesti sängylle, jonka päällä koirat jo nukkuivat. Koirien mielestä kissa on kiinnostava, mutta parasta kissanhoitoviikossa taisi kuitenkin olla kissanruoka. Ei näistä lajienvälisistä suhteista ihan selville pääse...







keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Hyvää mieltä ja rapsutuksia

Tänään teimme Sylvin kanssa jo perinteisen kesävisiitin Puijonsarven palvelukotiin. Lukukoira oli kyllä hyvin innoissaan, kun huomasi taas pääsevänsä töihin. Kaikki eivät arvosta pitkää kesälomaa...

Sylvi oli palvelukodissa jo tuttu vierailija ja sitä osattiin odottaa. Kaikki paikalle tulleet saivat silitellä ja rapsutella koiraa, ja aika moni sai nuolaisuja kiitokseksi. Kaverikuviakin piti tietysti ottaa.

Asukkaiden lelukoira Puppe oli tavannut Sylvin jo viime kesänä, mutta nyt mukana menossa oli myös Pupen pentu Peppu (samaa rotua kuin Puppe mutta pienempi). Pentu oli kuulemma ollut niin innokas tapaamaan kuuluisaa lukukoiraa, että oli lähtenyt etsiskelemään sitä ominpäin jo eilen. Aika kauan oli mennyt ennen kuin Peppu-karkulainen oli löytynyt, ja raukka oli sen verran reissussa rähjääntynyt, että joutui pesulle ennen kuin sai tavata julkkiksen...


Rapsuttelujen ja silittelyjen lomassa kerrottiin Sylvin kuulumisia ja vastailtiin moninaisiin kysymyksiin: Mitä Sylvi syö? (koiranruokaa ja välillä vähän herkkuja) Kuinka Sylvin hampaita hoidetaan? (on harjattu päivittäin sen jälkeen, kun jouduttiin käymään hammaslääkärissä viime talvena) Onko Sylvi matkustanut linja-autolla? (on - ja junalla ja metrolla ja lentokoneellakin) Onko Sylvi päivät ihan yksin? (ei toki, kun on kavereitakin kotona) Onko Sylvi töissä keskustan kirjastossa? (juu ja välillä lähikirjastoissakin)

Ohjelmassa oli toki vähän lukuhommiakin: Sylville luettiin kaksi eläintarinaa ja lausuttiin koira-aiheinen runo. Mutta näillä lukukoirakeikolla taitavat kuitenkin silitykset ja rapsutukset olla se tärkein juttu. Ja kaiken kruunaa se, kun koira nuolaisee kättä tai nenänpäätä.






tiistai 4. heinäkuuta 2017

Kesäshelfie

Mitä kirjahylly kertoo omistajastaan ja mitä hyllyyn hankitaan kesää varten?
Kuopion kaupunginkirjaston kesäkisassa otetaan shelfietä - ja totta kai myös lukukoiran täytyi osallistua!


Ja kun vauhtiin päästiin, räpsäistiin sitten muutama muukin shelfie. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa eli selityksiä ei varmaankaan tarvita... Tässä meidän lauman kesälukemiset.






sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Lähes hellettä

Viikonloppu nautittiin mökkielosta lähes helteisessä kelissä. Sylvi ja Hilma olivat melkein koko ajan ulkona, Tyyne taas omalle tyylilleen uskollisena vietti suurimman osan ajasta sisällä nukkuen. Mutta kyllä sekin arvosti auringonpaistetta - silloin, kun sattui ulos piipahtamaan.

Kun oli ollut koko päivän ulkona ja puuhastellut kaikenlaista, illalla aurinkotuolissa ei enää mitenkään pysynyt hereillä. Ei vaikka oli koukuttava dekkari käpälässä. 

Viisas lukukoira toki tietää, että vaikka töissä ei kirjan ääreen sovi nukahtaa, lomalla on lupa ottaa rennommin...






keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

READing Dog Sylvi in the wild

Kesäuusintana laitetaan jakoon viimevuotinen Sylvin luontoretkivideo, nyt englanninkielisin tekstein. Tällä retkellä ehtikin tapahtua kaikenlaista!

              
                             READing Dog Sylvi in the wild from Kirjastokaista on Vimeo.


maanantai 26. kesäkuuta 2017

Lähiretkeilyä



Kun asuu miltei Puijon vieressä, voi metsäretkelle lähteä ihan vain kävellen ja ilman ennakkosuunnittelua. Ja niin me taas kerran lähdimme. Keli oli mitä parhain: ei tullut vettä niskaan eikä myöskään hiki, ihan huomaamatta käveltiin useampi tunti.

Lenkin jälkeen tuli taas todistettua: metsässä reippaillut mäyräkoira on tyytyväinen mäyräkoira. Näin se vain on.








tiistai 13. kesäkuuta 2017

Videopiristystä sadepäivään

Sylvin seikkailut kirjastoautossa jatkuvat.  Tällä kertaa päästiin huristelemaan maaseudulle - ja sateesta huolimatta tunnelma oli korkealla!

Lukukoira Sylvi toivottaa hyvää kesälomaa from Kirjastokaista on Vimeo.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Retkeiltiin kansallispuistossa

Pitkästä aikaa ehdittiin retkeilemään, kohteena oli Etelä-Konneveden kansallispuisto, joka olikin ihan uusi tuttavuus. Ja kyllä kannatti tutustua! Hienot maisemat, hyvin merkityt reitit, riittävästi kiipeilyä ja kaiken kruunasi aurinkoinen mutta ei liian helteinen kesäsää.

Reittinä oli Kalajan kierros, joka kiersi Vuori-Kalaja -lammen rantaa, nousi Kalajan vuoren laelle ja laskeutui takaisin lammen rantaan. Kilometrejä kertyi viisi, aikaa kului kahvitaukoineen kolmisen tuntia.

Mäyräkoirat ovat aina retkeilystä innoissaan, Hilma ei edes malttaisi pitää kahvitaukoja. Seniori-Tyynekin pysyi vauhdissa mukana, vaikka maasto oli välillä hankalahkoa. Flexit ovat retkeillessä ihan ehdottomat, normaalimittaisten hihnojen kanssa olisi aika toivotonta. Ja lämpimänä kesäpäivänä arvostimme myös sitä, että alku- ja loppumatkasta oli koirille tarjolla lammellinen juomavettä, vain vuoren laelle kavuttaessa piti tarjoilla juomista kupista.

Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu, tähän kansallispuistoon palataan vielä!










perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kirjastopäivillä edustamassa

Keskiviikkoiltana pakattiin reppu ja torstaiaamuna lähdettiin Sylvin kanssa kohti Jyväskylää ja valtakunnallisia Kirjastopäiviä. Kennelliitolla oli messuilla lukukoiraosasto, jolla Sylvin lisäksi kävivät päivystämässä myös Tessa, Bea ja Minni sekä tietenkin Kennelliiton lukukoiravastaava Sanna.


Osastolla riitti hulinaa. Sylvi oli aikamoinen julkkis ja taatusti päivien rapsutelluin ja valokuvatuin vieras. "Saako sitä silittää?" "Saako ottaa kuvan?" "Saako ottaa selfien?" olivat yleisimmät kysymykset, mutta kyseltiin toki myös lukukoiratoiminnasta ja koirien koulutuksesta. Ja kun  myös Mikkelin kaupunginkirjaston tehotiimi oli kertomassa omasta lukukoirahankkeestaan, niin kyllä saatiin näkyvyyttä lukukoiratoiminnalle. Hyvä niin!

Virallisen osuuden vastapainoksi Sylvi pääsi myös piipahtamaan Jyväskylän yöelämässä - eikä sielläkään saanut olla paparazzeilta rauhassa. Todistusaineistoa löytyy...

Hotellissa nukutti hyvin ja seuraavana aamuna jatkettiin. Sylvi jaksoi yllättävän hyvin kahden päivän edustusputken, uupumus iski vasta sitten, kun päästiin kotiin. Ilta meni viltin alla kuorsatessa, mutta aamulla innokas mäyräkoira olisi taas ollut valmiina lähtöön. Mikä pettymys, kun ei päässytkään töihin! Onneksi viikonloppuna on luvassa retkeilyä; kesälomalainen taitaa tylsistyä aika nopeasti, jos ei erilaisia aktiviteetteja ole tarjolla... 

torstai 1. kesäkuuta 2017

Nyt alkoi kesäloma!

Tänään oli kevään viimeinen lukuvastaanotto, hommiin palataan taas elo-syyskuussa. Puolen vuoden saldo on 13 lukuvastaanottoa ja muutama koululuokka kaupan päälle. Ahkeroitu siis on. Mutta nyt alkoi kesäloma ja on aikaa lukea vaikka Aku Ankkaa!

(Kuva: Suvi Pitkänen)