Näytetään tekstit, joissa on tunniste retkeily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste retkeily. Näytä kaikki tekstit

maanantai 9. toukokuuta 2022

Retkikausi aloitettu

Kevät saapui ja retkeilykausi alkoi. Sunnuntaina lähdettiin pystykorvien kanssa tutustumaan naapurinkunnan Manginniemeen. Paikka ei ollut meille ennestään tuttu, mutta tämä ensimmäinen visiitti ei varmaankaan jää viimeiseksi.

Ajomatkaa Manginniemeen on vajaa tunti, tosin menomatkalla teimme hiukan ylimääräistä mutkaa. Kun perille asti päästiin, ei karttaa enää tarvittu: edessä avautui leveä polku. Kun polkua oli kuljettu jonkin matkaa, päädyimme hiekkarannalle. Rannan tuntumassa oli keittokatos ja laavu, mutta me jäimme istuskelemaan ja pitämään kahvitaukoa rannalla olevalle penkille. Tähän mennessä oltiin kävelty ehkä puoli kilometriä, joten olikin jo tauon paikka... 

Rannalla otettiin myös muutama poseerauskuva. Tällä kertaa olimme ajoituksen mestareita, pari minuuttia yhteiskuvan jälkeen alkoi äänekäs vahtihaukku, kun rannalle tuli pari ihmistä koirineen, ja me katsoimme parhaaksi jatkaa matkaa oman laumamme kanssa.



Etenemisen niemen kärkeen katkaisi leveä ja vetinen oja. Kesäaikaan ojan ilmeisesti pystyisi ylittämään suht kuivin jaloin, mutta nyt päätettiin suosiolla kääntyä takaisin. Paluumatka kuljettiin kapeampaa polkua pitkin rantaa seuraten. Polulla oli meitä ennen kulkenut myös ainakin pyy, teeri ja metso - koirilla riitti haisteltavaa, maistelut kiellettiin.

 

 Manginniemessä vierähti parituntinen helposti. Tervon kunta ja retkeilijät saavat täydet pisteet siitä, miten siistiä oli sekä laavulla että sen ympäristössä, roskia ei näkynyt missään. 

Retkikausi on nyt virallisesti avattu. Joko ensi viikonloppuna suunnataan kohti uusia seikkailuja?


perjantai 12. marraskuuta 2021

Marrasretki Tiilikkajärven kansallispuistoon

Pitkästä aikaa lähdettiin retkeilemään pystykorvien kanssa lähikansallispuistoomme Tiilikkaan. Retkipäivä oli harmaa, mutta maastossa oli yllättävän paljon värejä marraskuusta huolimatta. 

Uiton kierto Sammakkojärven ympäri on aina yhtä hieno pitkospuineen ja suomaisemineen. Evästauolle pistäydyttiin Venäjänhiekalle, kauan ei viitsitty koleassa säässä istuskella, mutta kahvikupillisen verran kuitenkin. Ja kolmen tunnin reippailun jälkeen olikin mukava ajella mökille lämmittämään saunaa. Kyllä retkeily on ihan parasta puuhaa. 











perjantai 20. elokuuta 2021

Mäyräkoira-snautserilauma liikkellä

Viikko sitten sunnuntaina autoon pakkautui kuusi mäyräkoiraa, yksi kääpiösnautseri, kaksi suursnautseria ja kaksi ihmistä rinkkoineeen, suuntana tällä kertaa Syöte. 

Lomaviikko alkoi sateisissa merkeissä, mutta se ei ainakaan koiria hirveästi hidastanut. Välillä kastuttiin, mutta välillä oli myös kuivempia pätkiä, niin että voitiin ottaa kamera esiin. Märät mäyräkoirat eivät hirveästi arvostaneet ryhmäposeeraamista....

Viikon aikana ehdittiin kulkea lähes kaikki Syötteen alueen päiväpatikkareitit. Välillä polkut kulkivat vanhassa naavakuusikossa, välillä soilla, välillä vaaran rinnettä ylösalas. Löydettiin myös meille erinomaisesti sopiva taukopaikka: Koiratupa.







Kun sää alkoi kirkastua, kavuttiin Syötteen kansallispuiston korkeimmalle vaaralle Pyhitykselle.
Sieltä avautuivatkin tämän reissun komeimmat näköalat. 



Vaikka porukassa oli suurta ja pientä, nuorta ja vanhaa, niin kaikki tulivat toimeen keskenään eikä mitään ongelmia tullut. Kun päivät patikoitiin, mökissä oli illalla sangen tyytyväistä porukkaa. 

Tällä kertaa retkiporukan nuorin oli vain kolmen kuukauden ikäinen kääpiömäyräkoira. Hiukan mietitytti etukäteen, miten reissu sujuu pennun kanssa, mutta kaikki meni oikein hyvin. Tästä pennusta kasvaa taatusti reipas retkikoira!







perjantai 6. elokuuta 2021

Merta ja hiekkadyynejä eli retkeilyä Hailuodossa

Laumamme kesäloma jatkuu: sunnuntaina pakattiin auto ja lähdettiin pystykorvien kanssa kohti Hailuotoa, suunnitelmissa  muutama päivä retkeilyä majakka- ja merimaisemissa.



Tulopäivä meni lähinnä matkantekoon ja majoittumiseen, mutta maanantaina päästiin kunnolla liikkeelle ja kierrettiin Hannuksenlammen retkeilyreitti (8 km). Välillä kuljettiin polulla, välillä pitkospuilla, välillä hiekkatiellä, välillä hiekkadyyneillä. Reitin varrella oli laavu, jonka nuotiopaikalle pysähdyttiin juomaan kahvit (siellä myös kohdattiin ainoat vastaantulevat retkeilijät).  Sitten taas jatkettiin matkaa. Reitti yllätti monipuolisuudellaan: kahdeksikon muotoiseen kierrokseen mahtui niin merenrantaa, jäkäläkankaita kuin kosteikkojakin.





Seuraavana päivänä lähdettiin Keskiniemen Pookille. Reittikuvaus lupaili vähän jotain muuta, mutta todellisuudessa Pookille käveltiin 7,5 km edestakaisin hiekkatietä pitkin (Sunijärven retkeilyreitti). Ja Hailuodolla hiekkatie on todellakin hiekkaa, tuulisimmilla kohdilla hiekkaa oli kinokseksi asti. Tietä tuntui riittävän loputtomasti - ja sitten ihan yhtäkkiä Pooki näkyi ja oltiin perillä. Pookin edustalla avautuva maisema oli todella hieno, ja tuulinen sää teki siitä vielä vaikuttavamman. Voi vain kuvitella, millaista saarella syysmyrskyjen aikaan...





Keskiviikkona ennen kotimatkaa käytiin vielä pikkulenkillä Hyypänmäellä. Hyypänmäki on parin kilometrin mittainen hiekkaharju ja myös Hailuodon korkein kohta. Ensimmäinen ja viimeinen kerta koko reissun aikana, kun kuljettiin ylämäkeen. 

Kaikin puolin hieno reissu jälleen kerran tällä porukalla. Ainoa miinus oli, että vasta paluumatkalla kuulimme saarella asustelevasta lapinkoira Hailuodon Murusta. Harmi, että emme Murua tavanneet, mutta nythän meillä on hyvä syy palata. 

Kiitos Hailuoto ja näkemiin!


maanantai 21. kesäkuuta 2021

Retkeilyä etelässä

 


Keskiviikkoaamuna anivarhain lähdettiin kohti Etelä-Suomea. Suunnitelmissa oli kyläillä pitkästä aikaa Hilman ja Sylvin kakkosomistajan luona ja sieltä käsin tehdä päiväretkiä. Forecan lupailema helleputki kyllä hiukan huolestutti, mutta ajateltiin ainakin kokeilla, onnistuisiko patikointi läkähtymättä.

Torstai ei ollut vielä niin kuuma päivä, joten päätettiin lähteä hiukan vaativampaan maastoon eli Repoveden kansallispuistoon. Koska koirille piti olla riittävästi uinti- ja kastautumispaikkoja, valittiin Vuortenvalloitus-reitti. Reittiesittelyssä mainittiin, ettei tuota reitti ole merkitty erikseen maastoon, mutta kartan kanssa oikeat polut löytyivät helposti ja polkujen risteyskohdissa oli hyvät viitat. Kiipesimme siis kolmelle vuorelle: Hauklammin vuorelle, Mustalammin vuorelle sekä Olhavalle. Korkeuserot kyllä huomasi kulkiessa, mutta hienot näköalat olivat kapuamisen arvoiset! Mustalammin vuorella saattoi vielä kiivetä näkötorniinkin katsomaan maisemaa vielä laajemmin. 

Repoveden kansallispuistossa olisi voinut viettää useammankin päivän, reittejä oli moneen lähtöön. Eli ehkä palaamme vielä.






Repoveden reissun lisäksi tehtiin kolmena päivänä lähiretkiä eli käytiin Kopparnäsissä, Linlon saarella sekä Meikon ulkoilualueella. Jokaisesta löytyi sopiva, vajaan kymmenen kilometrin reitti kuljettavaksi. Hienoja paikkoja kaikki, ja Kopparnäsin ja Linlon merenrantareitit olivat sisämaan asukille eksoottista plussaa. 








Helteisessä säässä retkeily sujui yllättävän hyvin. Päivän aikana tyhjeni useampi vesipullo, ja nelijalkaiset joko uivat vapaaehtoisesti (suuret mustat) tai patistettiin kastautumaan. Lauman vanhin kulki suurimman osan matkaa repussa, joten pystyttiin etenemään suht reipasta vauhtia. Illan koirat lepäilivät tyytyväisinä ja seuraavana aamuna oltiin taas valmiita uuteen retkeen.



Viiden päivän etelän loma sujui siis varsin reippaissa merkeissä. Ja nyt voikin sitten lähteä lepäilemään maaseudun rauhaan. Siellä jokainen voi liikuskella omaan tahtiin pihalla tai paeta hellettä sisätiloihin. Pääasia, että loma jatkuu vielä tovin!