Putkiremonttievakkoon

Laumamme on viimeisen kuukauden pakannut omaisuuttaan, kierrättänyt ja hajasijoittanut sitä ja ihmetellyt, miten paljon tavaraa voikaan suht pienessä huushollissa olla. Edessä on puolen vuoden putkiremonttievakko ja asustelu useammassakin paikassa. Ensin oleilemme pystykorvien luona, kevään edetessä voidaan toivottavasti osittain etäillä mökiltä käsin ja kesäkuussa taas saadaan uusi osoite. Hilma lähti pariksi kuukaudeksi  kakkosomistajansa luo ja palautuu, kunhan asumisjärjestelyt taas vakiintuvat enemmän.

Onneksi koirat suhtautuivat pakkaamiseen rauhallisesti eivätkä hämmästelleet sitä, että pahvilaatikot valtasivat huushollin. Kaikki on hyvin, kunhan omat pedit ja ruokakupit löytyvät kaaoksen keskeltä. Pakkaamisoperaation "kruunasi" vielä Sylvin välilevytyrä eli viimeiset viikot ovat olleet aikamoista hässäkkää. Ystävien apu on ollut korvaamatonta tilanteessa jos toisessakin.

Mutta nyt voidaan jo varovaisesti huokaista helpotuksesta: huusholli on paketissa (kirjaimellisesti) ja Sylvi parantunut oikein hyvin. Sylvin häkkilepo jatkuu edelleen (toipilas kyllä on sitä mieltä, että voisi jo kuljeskella ihan vapaasti), mutta toiveissa on että parin viikon kuluttua elomme olisi moneltakin osin taas normalisoitunut. Onneksi kuljemme kohti kevättä.

Voihan välilevytyrä

Viikko sitten lauantaina Sylvi alkoi kulkea omituisen jäykästi eikä halunnut lähteä pidemmälle lenkille. Illan mittaan takajalkoihin alkoi tulla lieviä halvausoireita ja siinä vaiheessa arvattiin jo, mistä on kyse. Koira häkkiin lepäämään ja soitto luottoeläinlääkäreille, jotka molemmat antoivat saman etädiagnoosin: Sylvillä on hyvin todennäköisesti välilevytyrä ja hoito-ohjeena totaalinen häkkilepo ja särkylääkekuuri.

Sunnuntaina tilanne jatkui samanlaisena: pikaulkoilutuksen aikana Sylvi otti muutaman askeleen, mutta varsinkin toisessa takajalassa hermopuutosta sen verran,  että se laahasi perässä etenkin liikkeelle lähtiessä. Mutta koska Sylvi kuitenkin pystyi ottamaan muutaman askeleen, päätettiin että aloitetaan konservatiivisella hoidolla ja katsotaan, helpottuvatko oireet parissa päivässä. Luottolääkärit saivat videopätkiä Sylvin ulkoilusta ensimmäisinä päivinä aamuin illoin ja etäpäivystys toimi lähes 24/7. Varauduttiin kuitenkin siihen, että jos Sylvi alkaa mennä huonompaan suuntaan, leikkaus on ainoa vaihtoehto.

Jo maanantaina Sylvin liikkuminen oli selvästi parempaa. Missään vaiheessa Sylvi ei ole vaikuttanut kivuliaalta eikä arastellut nostamista tms, mutta särkylääkettä annettiin useampi päivä varmuuden vuoksi. Ja onneksi alkuviikko oli etätöitä, joten potilasta oli mahdollista seurata pitkin päivää. Muutaman päivän kuluttua takajalkojen liikkeet olivat jo palautuneet lähes normaaleiksi. 

Nyt viikon kuluttua tilanne on hyvä: toipuminen etenee hyvin ja toivotaan, ettei takapakkia enää tulisi. Häkkilepoa jatketaan edelleen useampi viikko, ja se alkaa Sylvin mielestä olla jo todella tylsää. Öisin toipilas sentään pääsee makuuhuoneeseen nukkumaan: koko porukka nukkuu lattialla patjalla, jotta riskiä sänkyyn/sängystä hyppäämisestä ei ole. Välillä myös etätyöpiste siirtyy lattiatasoon. 

Toivotaan, että toipuminen etenee edelleen hyvin. Sylvi on saanut runsaasti rapsutuksia, silityksiä ja parantavia toivotuksia ja ajatuksia. Toivottavasti ne auttavat!

Kaverisynttärit ja muutakin kyläilyä

Viikonlopuksi lähdettiin kyläilemään Hilman ja Sylvin kakkosomistajan luo. Luvassa oli myös juhlaa: seniorisuursnautseri Floyd täytti 10 vuotta! Koska suurkoiralle kymmenen vuotta on jo ihan kunnioitettava ikä, syntymäpäivää juhlittiin sen mukaisesti: juhlailtana ruokakupit täytettiin monenlaisilla herkuilla, eikä ruoan määrässä kitsasteltu. Ja seuraavanakin päivänä oli tarjolla vielä vähän rääppiäisiä.

Koska juhlakalu korkeasta iästään huolimatta pitää leluista, se sai useammankin pehmolelun, joita ylpeänä esitteli kaikille. Ja jotta seniori talvisäässä pysyisi lämpimänä, se sai lahjaksi myös hienon itsekudotun kaulahuivin. Se kaulassa kelpasi poseerata!

Talvikeliä ja lunta riittikin viikonloppuna. Urheasti lähdettiin porukalla metsään: suursnautserit aurasivat polkua ja muut kahlasivat perässä. Polun vieressä lumi upotti sen verran reippaasti, ettei edes riistaviettisimmät mäyräkoirat yrittäneet lähteä omille teilleen... Yhteispotretin kuvaamisen aikana osa porukasta meinasi kadota hankeen, mutta saatiin sentään ikuistettua tämän talven lumisin yhteislenkki.

Viikonlopun aikana piipahdettiin myös Tuitun, Minnin ja Iineksen luona. Nuoriso ehti vain hiukan aloitella yhteisiä leikkejä, kun piti jo lähteä kotimatkalle. Toivottavasti maaliskuussa nähdään uudestaan!