"Maailman paras koulupäivä"

Perjantai oli pitkästä aikaa lukukoiran työpäivä, ja tällä kertaa lähdimme Sylvin kanssa Pirtin koululle pienluokan vieraiksi. Vierailu sopikin hyvin tähän viikkoon, kun nyt on vietetty sekä valtakunnallista koiranpäivää että lukuviikkoa.

Opettaja kertoi, että luokka oli tehnyt todella antaumuksella Sylvin lukuhaastetta, ja haasteen avulla oli saatu lukemisesta innostumaan myös ne, joita kirjat eivät muuten kiinnostaneet. Tästä innostuneena opettaja otti yhteyttä ja kysyi, voisiko Sylvi tulla tapaamaan luokkaa.

Sylvi oli odotettu vieras, ja oppilaat olivat jopa kirjoittaneet Sylville kirjeitä, jotka nyt luettiin ääneen. Kaikki koulukeikat ovat mukavia, mutta pienluokkavierailuissa on jotenkin erityinen tunnelmansa. Lukukoiran vierailu on todella odotettu tapahtuma,  koira luokassa rauhoittaa vilkkaita ja eläväisiä oppilaita ja auttaa levottomimpiakin keskittymään. Se, että pääsee lukemaan koiralle, motivoi lukemisessa jo etukäteen, ja oma lukuhetki koiran kanssa on erityisen tärkeä. 

Työpäivän päätteeksi Sylvi sai luokalta vielä kassillisen herkkuja. Perehdyttyään kassin sisältöön Sylvi taisi olla samaa mieltä kuin oppilaat, jotka totesivat, että tämä oli "maailman paras koulupäivä". Nyt riittää herkkuja pitkäksi aikaa, myös kavereille. 

Kiitokset Pirtin koulun 1-2F -luokan opettajalle ja oppilaille mukavasta päivästä, pitäkäähän lukuintoa yllä jatkossakin!

Talvisempi Tiilikkajärven kansallispuisto

Laumamme on kovasti odotellut, että lumet sulaisivat ja päästäisiin taas retkeilemään. Ja viikonloppuna sitten lähdettiin katsomaan, miltä kevään tulo Tiilikkajärven kansallispuistossa näyttää.

Lähdimme liikkeelle heti aamulla, koska arvelimme, että Tiilikassa on vielä lunta ihan reippaasti, ja halusimme hyödyntää aamun hankikantoa. Viisas päätös, lunta oli yllättävän paljon!

Kiersimme reitin vastapäivään eli aloitimme suo-osuuksilta. Hanki kantoi erinomaisesti sekä koiria että ihmisiä, lumikenkäilijät olivat viitoittaneet meille tien ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Varsinaista retkeilyn juhlaa!

         

Lumen määrä vaihteli todella paljon, harjun laella ja rannoissa oli jo lähes lumettomia pätkiä. Reitin puolivälin jälkeen matkanteko hiukan muuttui, kun lunta oli paikoin lähes polveen asti eikä hankikantoa enää juurikaan ollut. Välillä humpsahdettiin hankeen ihan kunnolla. Kenkiin meni lunta, ja hangen kova reuna teki sääriin komeita mustelmia. Ja koska talvireitti meni hiukan eri kohdasta kuin sulan ajan polku, onnistuimme jopa vähän eksymään ja  tarpomaan kilometrin verran ylimääräistä...

Koirille onneksi hankikanto riitti eli ne eivät joutuneet kahlaamaan. Vain Tyyne alkoi lumisimmissa kohdissa hiukan hyytyä, mutta onneksi kantoapua oli tarjolla ja seniorikin selvisi retkestä kunnialla.

Ajoittaisen umpihangessa tarpomisen takia reitin kiertämiseen meni nyt hiukan normaalia kauemmin eli nelisen tuntia. Patikoinnin päätyttyä vaihdettiin litimärät sukat ja kengät kuiviin, paluumatkalla poikettiin ostamaan herkkuja ja pikkuhiljaa umpihankiosuuskin alkoi jo vähän naurattaa. Ja kuinka ollakaan, retkitiimimme alkoi jo miettiä, mikä olisi seuraava kansallispuistokohteemme...

Mitäs me nautiskelijat

Vuorotteluvapaa alkoi kaksi kuukautta sitten eli vielä neljä kuukautta on jäljellä. Vapaasta on nautittu ennen kaikkea mökkimaisemissa - ja suurin osa ajasta vielä aurinkoisessa kelissä. Vaikka kaupungissa koirien kanssa tehdäänkin pidempiä lenkkejä, mökillä vapaana kuljeskelu on niille taatusti mieluisampaa. Tai se, ettei tarvitse lähteä mihinkään, jos ei huvita. Niin tai näin, mökin ulko-ovi avataan aina pyydettäessä. 

Vuorotteluvapaalla on ollut aikaa lukea. Välillä on käyty kirjastossa palauttamassa luettuja ja hakemassa varauksia, joten lukemattomien kirjojen pino pysyy jatkuvasti sopivan korkeana. Tässä laumassa luetaan enimmäkseen dekkareita, mutta myös muista uutuuksista valitaan kiinnostavimmat. Lastenkirjoja luetaan totta kai myös, täytyyhän lukukoiran pysyy ajantasalla siitä, mitä kaikkea ilmestyy. Ja kirjan genrestä riippumatta lukukoira on ihan paras lukukaveri myös kotona!

Lukuhommia ja vähän liito-oraviakin

Sylvin mielestä lukukoirahommat ovat jääneet viime aikoina ihan liian vähälle panostukselle, mutta toki lukuvastaanottoja on pidetty. Eihän se olisi reilua lukijoillekaan, että toiminta laitettaisiin katkolle puoleksi vuodeksi.

Nyt lauantaina oltiin pääkirjastolla, ja paikalle tuli useampi uusi lukija. On aina kiinnostavaa seurata, miten koiran kanssa lukeminen alkaa sujua, miten lukija ottaa kontaktia koiraan ja koira lukijaan. Ja erityisen ilahduttavaa on huomata, että vähän levottomampikin lukija jaksaa keskittyä ja saa luettua pitkät pätkät, kun kuuntelijana on koira. Lukukoiria tarvitaan, ja Sylvin olemuksesta näkee, että se tietää tekevänsä tärkeää työtä.

Oli meillä tällä viikolla pieni pop up -keikkakin kirjaston ja museon kanssa. Museolaiset olivat tuoneet paikalle muutaman täytetyn eläimen, ja edustamisen lomassa Sylvi pääsi ihmettelemään sarvipöllöä ja liito-oravaa. Suuri metsästyskoira olisi heti halunnut tehdä lähempääkin tuttavuutta täytettyjen otusten kanssa, se harmillisesti estettiin, mutta korvaukseksi Sylvi sai haistella purkissa olevia liito-oravan papanoita,  sekin oli kovin jännittävää. Näin Sylvistä koulittiin myös liito-orava-asiantuntija -  ja se pääseekin aloittamaan omatoimiset liito-oravainventoinnit mökkimaisemissa heti tänä viikonloppuna.

Kuvauksellinen lauma

Maaliskuussa laumamme pääsi taas poseeraamaan hovikuvaajallemme Suville. Talviturkeissaan koirat näyttivät lähinnä mennikäisiltä tai maahisilta, mutta hienoja otoksia silti (tai juuri siksi!).
Onni on oma hovikuvaaja, joka ymmärtää, että mäyräkoiria kuvatessa joutuu konttaamaan tai makaamaan mahallaan lumihangessa. Ja joka ei pane pahakseen sitä, että aina kun kameran laukaisin sanoo "klik", koko lauma syöksyy nuolemaan kuvaajan naamaa...

(Kuvat: Suvi Pitkänen)