Sipoonkorven maisemissa

Koska myös kaverimme Spitzi ja Porokoira lomailevat Etelä-Suomessa, päätimme käydä yhdessä joululenkillä Sipoonkorvessa. Vaikka aamulla oli sateista, keskipäivällä kirkastui ja olikin ihan sopiva päiväretkeilykeli.

Kalkkiruukin luontopolku kulki välillä metsässä, välillä noustiin ylemmäs kallioille. Polun kunnostaminen oli vielä hiukan kesken; portaat olivat huonohkossa kunnossa ja reittimerkkejä oli välillä harvakseltaan, mutta eksymään ei kuitenkaan päässyt eikä varovaisella kulkijalla ollut ongelmia etenemisessä. Paikoin polulla oli melko mutaista, mutta vaelluskengillä selvisi hyvin ja varpaita kastelematta. Muuan kaniinimäyräkoira sen sijaan kastautui perusteellisemmin puron ylityksessä... Joulu-uinti ei Hilmaa kuitenkaan kangistanut, ei edes hidastanut vauhtia. Hiukan ravistelua ja matka jatkui taas entisellä innolla.

Kansallispuistoalueella muistuteltiin useaan kertaan, että koirat on pidettävä kytkettyinä. Sen verran tätä sääntöä rikoimme, että lauman vanhin Tyyne kulki ilman hihnaa, se kun ei taatusti poikkea polulta mihinkään ja osaa ohittaa vastaantulijat kohteliaasti. Muu lauma kulki hihnoissa - ja välillä hihnat solmussa, olihan joukossa mukana Suuri Solmumestari Sylvi...

Joulupäivänä valoisaa aikaa on kovin vähän; parin tunnin luontopolku oli juuri sopivan mittainen ja ehdittiin metsästä pois ennen kuin alkoi kunnolla hämärtää. Tämä lauma olisi kyllä viihtynyt Sipoonkorven maisemissa pitempäänkin. Eikä yhtään ikävöity lunta ja valkoista joulua.