Synkkä kesävieras

Mustanpuhuva kissakaunotar Marlena on taas saapunut kesänviettoon mökillemme. Kissan ja koirien kohtaamiset sujuivat asiallisesti ilman suurempia tunteenpurkauksia suuntaan tai toiseen. Jälleennäkemisen riemua ei vieläkään ollut havaittavissa, vaikka tämä taitaa olla jo seitsemäs nelijalkaisten yhteinen mökkikesä.

Heti asettauduttuaan Marlena testasi perinteistä tähystyspaikaansa verannan kaidetta. Kaiteelta pääsee hyvin tarkkailemaan, mitä pihalla tapahtuu, ja sieltä käsin voi myös hienovaraisesti ilmaista koirille, kuka on kesälauman arvojärjestyksessä ylimmällä paikalla.

Kun Marlena oli kotiutunut, sen omistajat lähtivät reissuun ja me jäimme kissavahdeiksi reiluksi viikoksi. Tuttuun tapaan kissa on oman palvelusväen poistuttua viihtynyt enimmäkseen omissa oloissaan, ja etenkin hellepäivinä se mieluiten vain makoili sisällä mökissä. Ihmisen olemassaololla on ollut merkitystä lähinnä ruoka-aikaan, muulloin seuraneitiä on enimmäkeen tuijotettu synkästi, armollisesti sentään otettu silitykset vastaan. 

Mutta välillä Marlenakin yllättää. Ihan muina kissoina se tulee verannalle, asettautuu tuoliin ja viihtyy mäyräkoirien ja dekkarin lukijan seurassa, ainakin hetken aikaa...