Kevät saapui ja retkeilykausi alkoi. Sunnuntaina lähdettiin pystykorvien kanssa tutustumaan naapurinkunnan Manginniemeen. Paikka ei ollut meille ennestään tuttu, mutta tämä ensimmäinen visiitti ei varmaankaan jää viimeiseksi.
Ajomatkaa Manginniemeen on vajaa tunti, tosin menomatkalla teimme hiukan ylimääräistä mutkaa. Kun perille asti päästiin, ei karttaa enää tarvittu: edessä avautui leveä polku. Kun polkua oli kuljettu jonkin matkaa, päädyimme hiekkarannalle. Rannan tuntumassa oli keittokatos ja laavu, mutta me jäimme istuskelemaan ja pitämään kahvitaukoa rannalla olevalle penkille. Tähän mennessä oltiin kävelty ehkä puoli kilometriä, joten olikin jo tauon paikka...
Rannalla otettiin myös muutama poseerauskuva. Tällä kertaa olimme ajoituksen mestareita, pari minuuttia yhteiskuvan jälkeen alkoi äänekäs vahtihaukku, kun rannalle tuli pari ihmistä koirineen, ja me katsoimme parhaaksi jatkaa matkaa oman laumamme kanssa.
Etenemisen niemen kärkeen katkaisi leveä ja vetinen oja. Kesäaikaan ojan ilmeisesti pystyisi ylittämään suht kuivin jaloin, mutta nyt päätettiin suosiolla kääntyä takaisin. Paluumatka kuljettiin kapeampaa polkua pitkin rantaa seuraten. Polulla oli meitä ennen kulkenut myös ainakin pyy, teeri ja metso - koirilla riitti haisteltavaa, maistelut kiellettiin.
Manginniemessä vierähti parituntinen helposti. Tervon kunta ja retkeilijät saavat täydet pisteet siitä, miten siistiä oli sekä laavulla että sen ympäristössä, roskia ei näkynyt missään.
Retkikausi on nyt virallisesti avattu. Joko ensi viikonloppuna suunnataan kohti uusia seikkailuja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti