Koirien mielestä retkellä oli tietysti ihanaa - ja ilmeisen paljon kaikenlaisia hajuja. Jopa Tyyne innostui heti alkumetreillä kipittämään jonkun jäljen perään sillä seurauksella, että täysin poikkeuksellisesti joutui kulkemaan hihnassa koko matkan. Tuskin se olisi kauas polulta lähtenyt, mutta rotkon reunat olivat hiukan liian vaarallista maastoa seikkailtavaksi.
Rotkolaakson kiertävä lenkki on harmillisen lyhyt, vain pari kilometriä, niissä maisemissa olisi voinut kävellä pidempäänkin. Mutta kyllä nytkin pääsi ihan retkeilyn makuun ja ehti kahvitkin juoda. Ja vaikka sää oli mitä parhain ja aurinko paistoi, poluilla sai kuljeskellä ihan rauhassa, vain yksi spanielikaksikko omistajineen tuli vastaan. Summa summarum: pitänee palata rotkolaaksoon uudelleen, kunhan lumet jossain vaiheessa sulavat...