tiistai 3. helmikuuta 2015

"Miksi Sylvillä on noin suuret korvat?"

Kuva: Suvi Pitkänen

Jotta se kuulisi paremmin!

Kuunteleminen on lukukoiran tärkein tehtävä. Lukukoira kuuntelee yhtä tarkasti, lukeepa lukija hitaasti tai sujuvasti, kuuluvalla äänellä tai vaikka kuiskaten. Koira ei keskeytä lukemista korjaamalla virheitä tai lukemalla lukijan puolesta. Koira ei myöskään kuunnellessaan vilkuile kännykkää tai mieti, että pitäisi jo olla jossain muualla...

Ossilassa mietittiin taannoin, miten lukukoira opetetaan kuuntelemaan. Konsteja on varmaan monia ja joku koira voi olla ihan synnynnäinen lukukoira, joka ei harjoitusta kaipaa.

Tutkimuksissa on todettu, että lukemaan harjoittelevalle ideaali lukuaika on 10-15 minuuttia eli tuon aikaa lukukoirankin pitää malttaa pysyä aloillaan ja keskittyä kuuntelemiseen. Sylvin harjoittelu alkoi opettelemalla käsky "nyt luetaan", joka tarkoittaa sitä,  että asettaudutaan lukijan viereen kuuntelemaan. Lukutuokion aikana ei heittäydytä selälleen rapsutettavaksi eikä muutenkaan vaadita lukijan huomiota, lukija saa ihan itse päättää, silittääkö hän koiraa vai ei. Lukijan ylenmääräinen nuoleminenkaan ei ole suotavaa :) Aluksi aloillaan kuuntelemisesta sai kehuja ja nameja, myöhemmässä vaiheessa kiitokseksi riittää loppurapsutukset. Myös lukuhetken loppumiselle on oma sanansa, josta koira tietää, että "virallinen" osuus on ohi ja lukutuolista saa loikata lattialle.

Kun lukutilannetta on jonkin aikaa harjoiteltu, koira kyllä oivaltaa, mistä on kyse. Tällöin ohjaaja voi jäädä istumaan hiukan sivummalle, ja koira ja lukija saavat keskittyä lukemiseen kahdestaan.
Kun koira on oppinut kuuntelemaan lukemista, se alkaa reagoida myös lukemisessa tulevaan taukoon. Jos lukija alkaa itsekseen miettiä jotain sanaa, Sylvi kannustaa jatkamaan. Lapset usein selittävätkin  vanhemmilleen, miten "me yhdessä Sylvin kanssa luettiin sitä vaikeaa kohtaa". Yksinkertaista mutta toimivaa.

Näin lukukoira Sylvin suuret lurppakorvat saivat selityksensä. Mutta miksi susikoira Sannilla on noin suuret hampaat...? 


18 kommenttia:

  1. Seon tärkee taeto osata kuunnella. Sylvillä se on. Meekäläesellä tuas on kuulema valikoeva kuulo.
    Kaekki sanomiset joessa essiintyy sana ruoka, muona, eväs, iltanen, leepä taekka muu syötävä kuulema, kuuluu minun korvii. Muu jiäp vähemmälle.
    Voesin olla hyvä kuuntelemmaa jos joku lukis mulle keettokirjoo :D
    Muute ee oes meekäläesestä lukukoeraks.
    Vuan sitä en ossoo arvata minkätähe Sannin hampaat on nuin isot...oesko sentähe ku on iso suuhhii. Ku voeshan se olla hupasan näköstä jos nuin isossa suussa oes semmoset pikkuset nysät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keittokirjat! Pitääpä joskus perehtyä niihinkin, kiitos vinkistä, Ilmari :)

      Poista
  2. Ihana Sylvi <3 Ja rohkea susikoiran kaveri!

    VastaaPoista
  3. Ei olisi minusta lukukoiraksi. Olen just Iivarin kaltainen kuuntelija. Enkä millään suostuisi olemaan vaatimatta rapsutuksia, jos jonkun vieressä oleilisin. Kovasti kyllä tykkään lapsista, mutta niiden kanssa riehataan eikä istuta kymmentä minuuttia paikoillaan ; ) Kovasti kunnioitan Sylvin lukukoiran virkaa ja taitoja. Sylvi on hieno ja kaunis tyttö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Párek! Kirjasto on niin hieno paikka, että siellä melkein luonnostaan osaa käyttäytyä hyvin. Virkahuivi kaulassa ei sovi riehua...

      Poista
  4. Hyvällä kuuntelijalla, niiku just sä Sylvi, on just tommoset kauniit suuret korvat ja tiätysti just sen vuaks, ettei me tavuakaan hukkaan luetuista tarinoista. Oot kuulolla. Joo.

    Vaan onpa Sannilla mahtava purukalusto! Varmaan siks, että pystyy järsiin isot luut ja sä piänet luut. Ei tuu toraa luista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, suurilla korvilla on hyvä kuunnella tarinoita. Ja kotioloissa ne isot lerpakkeet välillä ihan kokonaan estää kuulemisen :)

      Poista
  5. Kaverilla on niin suuri suu, että pienen lukukoiran pää mahtuu tarkistamaan hampaiden kunnon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Jos en olisi ryhtynyt lukukoiraksi, olisin varmaankin hammashygienisti. Kavereiden hampaita on niin kiva ihailla!

      Poista
  6. Eikös jossain sadussakin pohdita, "miksi sinulla on noin suuret korvat?" No lukukoira tietty kuulee paremmin. Veikkaan kyllä, että vähän pitää olla luonteesta kiinni, että lukukoira jaksaa olla paikallaan... Ihanaa kuitenkin, että meidänkin rotumme edustaja voi toimia lukukoirana. Minusta lukukoirat ovat niin hienoja... Sylvi, JEE. Terkut Ossilasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä kirjaston sivistynyt ilmapiiri kehittää luonnettakin, kotioloissa voi sitten keppostella :) Terveisiä Ossilaan!

      Poista
  7. Hyvin tuossa kirjoituksessa kuvailtiin lukukoiran ominaisuuksia ja työtä. Typy kyllä valitettavasti välillä vaatii rapsutuksia kuuntelemisen keskellä, useinmiten emännältä... Mukavia kuunteluhetkiä söpölle Sylville toivottaa kollega ja sen emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen kuuntelee tyylillään, Typy :) Työniloa teillekin!

      Poista
  8. Joissakin koirahoitoloissa käy koululapsia lukemassa koirille. Erityisesti ne lapset, joilla on lukemisessa vaikeuksia, ovat hitaita tai änkyttävät ja siksi eivät rohkene koulussa ääneeen lukea, hyötyvät tästä koirille lukemisesta. Ja koirat hyötyvät ihmisen äänen kuuntelemisesta, joka jää koirahoitolan sekä löytökoirahoitolan olosuhteissa usein vähäiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain päin maailmaa lapset käyvät lukemassa löytökissoillekin. Hienoja ideoita, hyötyä kaikille!

      Poista