Terveisiä Hossan kansallispuistosta!

Ei kesää ilman kansallispuistoreissua, tänä vuonna mäyräkoirat ja pystykorvat ihmisineen suuntaisivat Suomen uusimpaan kansallispuistoon Hossaan.

Hossan kansallispuistossa on merkittyjä reittejä yhteensä 90 kilometriä, me kiersimme viiden päivän aikana kaikki rengasreitit eli reilut 60 kilometriä. Suurin osa reiteistä oli helppokulkuista maastoa, polut olivat erinomaisessa kunnossa ja selvästi merkitty, suunnistustaitoja ei tarvittu. Harjumaisemissa oli mukavaa patikoida, ja koska polut olivat enimmäkseen tasaisia, pystyi kävellessäkin ihailemaan maisemia.

Harjujen lisäksi tarjolla oli myös suomaisemaa. Pitkospuita oli lähes joka reitillä eli suo-osuuksillakin kengät ja tassut pysyivät kuivina. Monet pitkospuupätkät olivat ihan uusia ja huonokuntoisempia kohtia oli kunnostettu. Kyllä kelpasi mäyräkoirienkin kulkea!

Suurimman osan reitestä pystyi kulkemaan lenkkareilla, mutta Julman Ölkyn jylhissä maisemissa vaelluskengät olivat tarpeen. Reitti kulki Julman Ölkyn kanjonijärven ympäri;  välillä oli nousua ihan reippaasti mutta komeiden näköalojen vuoksi kannatti kavuta. Järven olisi voinut ylittää upouudella riippusillalla, mutta me kiersimme koko Ölökyn ähkäsy -reitin (10 km, 5 tuntia). Kannatti!

Sää suosi retkeilijöitä: enimmäkseen oli joko aurinkoista tai puolipilvistä ja tuulta sopivasti niin, että hyttysetkään eivät liikaa kiusanneet. Koirille oli reittien varrella melkein koko ajan tarjolla vettä joko järvestä, lammesta tai joesta ja halutessaan pääsi uimaankin.

Päivässä käveltiin reilut kymmenen kilometriä, pisin kulkemamme reitti oli Kokalmuksen kierros 14 km. Kun välillä pysähdyttiin ihailemaan maisemia, juottamaan ja uittamaan koiria ja syömään eväitä, maastossa kului helposti neljästä viiteen tuntia. Ensimmäisinä päivinä taukojen pitäminen oli Hilman mielestä ihan turhaa, ja pakkopaussin jälkeen kaniinimäyräkoira lähti liikeelle vauhdilla ja metelillä. Mutta kolmantena päivänä Hilmakin jo malttoi muun porukan tapaan ottaa kahvitauot levon kannalta.

Viikon yllättäjä oli seniori-Tyyne, joka alunperin oli tarkoitus jättää mökkiin lepäilemään siksi aikaa, kun muut patikoivat. Mutta Tyyne halusikin reippailemaan ja suostui jopa kulkemaan hihnassa - se oli muuttunut suorastaan Erä-Tyyneksi. Tätä Hossan ihmettä emme ihan heti unohda!

Hossan viikko oli kaikinpuolin onnistunut. Ihmiset nauttivat hienoista maisemista ja poluista, koirien mielestä reissun kruunasivat porot. Oi sitä riemun ja haukun määrää, kun poro juoksi muutaman metrin päästä ohi - onneksi flexit ja valjaat kestivät kaiken tempomisen.

Mäyräkoirat ja pystykorvat ihmisineen kiittävät Hossaa - ensi kesänä kuonot kohti uusia kansallispuistoseikkailuja!