Sunnuntaina lähdettiin pitkästä aikaa retkeilemään pystykorvaseurassa. Pikku porokoirakin on jo niin iso, että sen on aika alkaa harjoitella, miten retkellä ollaan. Ja kun pennun takia piti valita lyhyehkö reitti, päätettiin ottaa seniori Tyynekin mukaan.
Tällä kertaa suunnattiin Älänteelle ja kuljettiin kuuden kilometrin mittainen Huuhkajankierros. Reitti oli hyvin hoidettu ja maisemat hienoja - melkein kuin olisi kansallispuistossa ollut.
Reitin alussa kuljettiin lammen rantaa, sitten noustiin harjulle, välillä poikettiin suon laitaan ja saatiin kulkea vähän pitkospuillakin. Reitin puolivälin jälkeen polku myötäili Tiilikanjokea, ja joen varressa nähtiin myös majavan työmaa, jota Sylvi kävi ihmettelemässä. Ihan lopuksi päädyttiin Vongankoskelle, joka nyt ei kylläkään kuohunut vaan näytti hyvin vähävetiseltä.
Reitin kulkemiseen meni vajaa kaksi tuntia. Kahvitauko pidettiin totta kai, ja tällä kertaa jopa Hilma malttoi odottaa sen ajan protestoimatta. Pikku porokoira oli reipas retkikoira, mutta vielä reippaampi oli Tyyne, jota ei tarvinnut auttaa kuin yhdessä jyrkässä kohdassa. Muuten se pysyi hyvin porukan vauhdissa mukana ja harmaahapsena maastoutui melko täydellisesti jäkälikköön.
Näin on taas uusi retkikausi avattu mukavissa tunnelmissa ja hienoissa maisemissa. Ja retkitiimillä on jo mietinnässä seuraava reissu, totta kai.
Hienoessa maesemissa ootta tuas retkeellynnä :) Seoroovaks ehottasin teelle kokkeeltavaks tuota Volokinpolokuva Jyrkällä! Jos että niät oo vielä sielä käännä.
VastaaPoistaKiitos vinkistä, täytyypä tutkia tuota reittiä.
PoistaUpeita maisemia taas kerran! Metsän voima on ihmeellinen, kun se saa jääräpäisimmänkin mäyräkoiran nostamaan tassua toisen eteen. Lucynkin kanssa on koettu "ihmeparantumisia" metsän reunassa. :D
VastaaPoistaKyllä metsässä kulkeminen voimaannuttaa seniorinkin - kunhan vain on hyvä polku ja esteetön kulku :).
Poista