Retkeiltiin Pyhä-Häkin ikimetsissä

Retkitiimi mäyräkoirat ja pystykorvat lähti taas viikonloppuna liikkeelle, tällä kertaa suunnattiin Pyhä-Häkin kansallispuistoon. Kotajärven polku (6,5 km) vei kulkijat todella hienoon aarniometsään, jossa ihailtavaa ja ihmeteltävää riitti: jyhkeitä ikihonkia, palokoroja, keloja ja liekoja. Ihan oikeaa metsää!

Kansallispuiston kuuluisuus on nyttemmin jo kelottunut Vanha iso puu, jolla on ympärysmittaa peräti 288 cm. Uusi iso puu, joka edelleen kasvaa, on sekin jo 378-vuotias petäjävanhus. Aikamoisia puita.

Reitin loppupuolella kuljettiin suolla. Syksyn värit eivät olleet vielä parhaimmillaan, mutta siitä huolimatta suomaisema oli hieno. Ja pitkospuilla kävely ilahduttaa aina. Tiimin nuorin ei tosin pitkospuita arvostanut vaan sukelteli välillä kuono edellä suohon. Miksi suotta pitää käpäliä kuivina, kun sen sijaan voi räiskyttää suovettä muidenkin päälle.

Vaikka poluilla olikin paikoin kivia ja juurakoita, maasto oli niin helppokulkuista, että seniori-Tyynekin pysyi hyvin vauhdissa mukana. Pikku porokoiralle puolestaan tämä oli ensimmäinen kansallispuistoretki, ja se oli niin innoissaan, että tuskin nahoissan pysyi. Oli niin paljon kaikkea jännittävää, ettei fleksi meinannut mitenkään riittää... Ihme kyllä hihnat menivät säntäilyissä vain muutaman kerran solmuun. Reitin loppupuolella onnistuttiin jopa saaman koko lauma yhteiskuvaan. Hilmaa ei kuvassa näy, koska se lomailee edelleen Etelä-Suomessa. Saatiin siis kerrankin pitää kunnon kahvitauko ilman kaniinimäyräkoiran taholta kuuluvaa paheksuntaa ja hoputusta. Hämmentävää.