Etätyön sankari

Vaikka kirjastot pikkuhiljaa alkavat avautua, laumassamme tehdään edelleen enimmäkseen etätöitä. Monet kertovat, että koira ei osaa asettautua lepäämään, kun omistaja on koko päivän kotona, mutta meillä tuollaista ongelmaa ei kyllä ole. Etätöistä huolimatta koirat pysyvät arkipäivien rytmissä: kun on käyty ulkona ja syöty, mennään takaisin nukkumaan. Koiria ei kiinnosta, mitä läppärin ääressä tapahtuu, eivätkä ne myöskään ihmettele, kun etäpalaverien aikaan alkaa yksinpuhelu kuulokkeet päässä. Vasta neljän maissa Sylvi tulee vihjailemaan, voisiko vihdoin alkaa tapahtua jotain...

Saiman kannalta etätyöt ovat olleet erinomainen juttu, työpäivän aikanakin pääsee pikaisesti piipahtamaan pihalle. Tosin nyt on täytynyt muistaa harjoitella kotiin yksin jäämistä ihan erikseen, että pentu senkin oppii ja taitaa. Voi olla, että normaaliin työarkeen palaaminen on suurempi haaaste ihmiselle kuin koirille, niin hyvin on tähän etätyötapaan jo totuttu.

Vaikka varsinaiset lukukoiratyöt ovat Sylvin suureksi harmiksi edelleen tauolla, lukemaan innostamista ja kannustamista on jatkettu virtuaalisesti. Kun kirjastojen ovet sulkeutuivat, mietittiin, voisiko lukuvastaanottoja järjestää etäyhteyksillä. Kennelliitto lupaili asiaan ohjeistusta, mutta se tulikin vasta nyt eli ainakin meidän kannaltamme liian myöhään. Lukemaan innostamista on kuitenkin tehty verkossa koko ajan: Sylvi vinkkaa somessa lastenkirjoja, lukuhaasteelle on nyt ollut kouluissa kysyntää ja työn alla on myös uusi lukuhaaste kesäksi. Uusi videojatkokertomuskin toivottavasti houkuttelee lukemaan yhdessä tai yksin. Lukukoiran etätyöt saivat myös yllättävää näkyvyyttä, kun  Seura-lehden toimittaja otti yhteyttä ja Sylvi pääsi mukaan Etätyön pörheät sankarit -juttuun.

Mutta vaikka etätöissäkin on puolensa, Sylvi kyllä jo haluaisi oikeisiin lukuhommiin. Toivottavasti kesän aikana korona selätetään niin, että lomien jälkeen palataan edes suht normaaliin lukukoiran arkeen!