Viikonloppuna lähdettiin pystykorvien kanssa tämän vuoden ensimmäiselle kansallispuistoretkelle Tiilikkajärven kansallispuistoon. Arvelimme, että Tiilikassa olisi lunta enemmän kuin Kuopiossa (muistissa vielä pääsiäisreissu kaksi vuotta sitten, kun kahlattiin lumessa polvia myöten...), mutta eipä aavistettu, että lunta olisi edelleen niin reippaasti. Onneksi oli vaelluskengät ja säärystimet, niin pärjättiin.
Alkuperäinen suunnitelma oli kulkea perinteinen Uiton kierto, mutta todettiin heti, että suo-osuudelle olisi turha edes yrittää, sinne ei ollut minkäänlaista polkuakaan. Lähdimme siis kulkemaan reittiä toiseen suuntaan, ja metsässä kulkeminen onnistuikin ihan hyvin. Välillä oli sulaa maata, välillä märkää ja välillä lunta sen verran, että sinne humpsahti ihan kunnolla.
Selvittiin kunnialla Venäjänhiekalle, missä pidettiin kahvitauko ja ihailtiin vielä kovin talvista järvimaisemaa. Kovin erilaiselta näytti kuin sulan järven aikaan, hiekkarannasta saattoi vain haaveilla.
Kahvitauon jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin samaa reittiä ja palattiin lähtöpisteeseen Sammakkojärven kärkeen. Reittiin kahvitaukoineen meni vajaa neljä tuntia, eikä yhtään haitannut, että käveltiin sama polku kahteen suuntaan.
Onpa hauska katsella talvisen raikkaita kuvianne helatorstain aattona, kun meillä on ollut 27 asteen hellepäivä :D
VastaaPoistaVirkistävä lenkki varmasti. Toisinaan kyllä mäyräkoiraa vähän haittaa, jos palataan samaa reittiä, mutta tuossa ei ole ollut kovin paljon valinnanvaraa, jos on halunnut pysyä porukan mukana :)
Yllättävän talvista oli - ja sitten tulikin helle. Kelit vaihtuvat nykyään nopeasti.
PoistaKerrassaan huippuhienot kuvat! Kyllä teidän lauman kelpaa, kun pääsette nauttimaan luonnosta kaikkina vuodenaikoina ja kaikilla keleillä. Se on oikeaa koiran elämää se!
VastaaPoistaKiitos! Ja lauma viihtyy retkillä, jos ei ole ihan kaatosade tai pakkanen - silloin ollaan mieluiten sisätiloissa.
Poista