Paahteista patikointia Patvinsuolla

 

Lauantaiaamuna lähdettiin pystykorvien kanssa Patvinsuon kansallispuistoon. Edellisestä Patvinsuo-retkestä on tainnut kulua peräti kymmenen vuotta eli olikin jo aika palata noihin suomaisemiin.

Patvinsuon kansallispuiston suosituin reitti on Suomujärven ympäri kulkeva reitti, Suomun kierto, joka myös meillä oli alunperin suunnitelmissa. Mutta kun tutkittiin karttaa tarkemmin, todettiin, että kun kerran Patvinsuolla ollaan, niin kuljetaan soilla ihan kunnolla. Niinpä valittiin reitti, joka kulki vähän matkaa rantaa pitkin, mutta enimmäkseen suolla.  Ja noilla soilla kelpasi kulkea: lakat, suopursut ja suokukat kukkivat ja vihreän sävyjä oli joka lähtöön. Aurinko paistoi ja tuulta oli sen verran, että itikoistakaan ei ollut haittaa. 

Lauantai oli itäisessäkin Suomessa hellepäivä (+26), mutta helpossa maastossa pystyi kulkemaan  läkähtymättä. Vettä kului ja onneksi reitin varrella oli rantaa ja puroja, joissa koirat pystyivät kastautumaan ja juomaan. Myös osa soista oli niin kosteita, että niistäkin löytyi juomapaikkoja. Koirat pistäytyivät mielellään pitkospuiden viereen kastautumaan suovedessä,  ja Saima löysi niin mukavan kohdan, että olisi jäänyt siihen makoilemaan pidemmäksikin aikaa...

Patikointia tuli taukoineen viiden tunnin ja noin 12 kilometrin verran. Saima ja Sylvi olivat sitä mieltä, että tuossa kelissä se oli ihan riittävä matka, mutta Hilma (12 vee) olisi ollut valmis uudelle kierrokselle. Kaikin puolin hieno reissu taas kerran, ja tämä retkitiimi taitaa palata noihin maisemiin uudestaan syksyllä, kun suot vaihtavat väriään.