Pieni hiihtolomanen

Maanantai oli lomapäivä, joten lauantaina lähdettiin mökille viettämään pientä hiihtolomaa. 

Sylvin häkkilepoviikot olivat vihdoin jo ohi, joten sekin pääsi valvotusti ulkoilemaan ja kulkemaan hihnassa mökkitiellä. Halua toipilaalla olisi kyllä ollut pidempäänkin lenkkiin, mutta pitää malttaa edetä varovasti, ettei tule takapakkia. Nyt kuitenkin pääsi mökkimaisemiin ja haistelemaan vähän erilaisia kevättalven hajuja kuin kaupungissa.

Saima löysi sisäisen jäniskoiransa ja häipyi pariin otteeseen rannassa jänisten jäljille. Ja nyt niitä jälkiä todellakin riitti: harvoin on pihalla ja jäällä ollut sellaista jälkien siksakkia, ja parista pupusta saatiin näköhavaintokin. Saiman vapaus kyllä loppui, kun huomattiin, että jänikset kiinnostivat vähän liikaa, eli loppureissu ulkoiltiin visusti hihnassa.

Saiman kanssa aloitettiin tämän talven hiihtokausi. Keli oli mitä parhain ja metsäsuksilla pääsi ihan minne vain. Mäyräkoira joutui välillä hiukan kahlaamaan, mutta se ei vauhtia hidastanut. Onneksi fleksi antoi edes sen verran liikkumavaraa, että jälkiä pääsi vähän haistelemaan. Jänisten ja rusakoiden lisäksi jäällä oli liikkunut myös kettu!

Päivällä ihasteltiin miltei pilvetöntä taivasta, iltaisin hienoja auringonlaskuja. Sunnuntai-iltana nähtiin mökin yllä revontulet ja kuultiin pöllöjen huhuilua. Kyllä hiukan harmitti lähteä kaupunkiin, mutta toivottavasti mökki kutsuu taas parin viikon kuluttua.