Kesälukumaraton

Tämänkertaista lukumaratonia emännöi Oksan hyllyltä -kirjablogi, joka myös ystävällisesti vinkkasi asiasta meille Twitterissä, muuten olisi maraton mennyt ihan sivu suun. Ja koska olimme jo palanneet reissusta takaisin mökille, oli juuri sopiva hetki maratonlukemiselle. Perinteiseen tapaan luettiin lastenkirjoja, ja uutuuksia olikin lainattu juuri sopiva pino. Siitä sitten vaan lukemaan! 

Aloitimme lauantai-iltana Timo Parvelan uusimmalla Patella: Pate ja savannien sankarit (119 s.). Vauhtia ja yllättyksiä riitti, kun Pate, Senja ja Totti-koira päätyivät kuumailmapallolla Afrikkaan. 

Sunnuntaina jatkettiin Noora Kunnaksen Salmanterin Terttu ja huijareiden kuningas -kirjalla (141 s.). Salmanterin Terttu oli yhtä mainio tyyppi kuin edellisessäkin kirjassa, jäämme odottamaan jatkoa!

Maratonvälipalana nautimme peräti kolme helppulukuista kirjaa: Grethe Rottbölin Luontopartio telttailee (62 s.), Anneli Kannon Häntähoiva ja kavala Kisu (44 s.) sekä Tittamari Marttisen Puhuvan muumio 

(54 s.). Luontopartio telttailee on hauskasti tehty tietopakkaus jokaiehenoikeuksista ja aina ajankohtaisesta retkietiketistä: mitä luonnossa saa ja ei saa tehdä. Häntähoivan kissatarina puolestaan sopi meille juuri nyt, kun olemme aloittelemassa omaa kissanhoitopestiämme. Toivottavasti meidän hoidokkimme ei järjestä samanlaista yllätystä kuin kirjan Kisu! Puhuva muumio -kirja kertoo Ennätyskerhon seikkailuista, mukana seikkailuissa on myös lukukoira Hilla, mikä tietysti ilahdutti meitä. Näitä kaikkia helppolukuisia suositellaan Sylvin lukijoille, kunhan lukuvastaanotot taas alkavat.

Paula Norosen Supermarsu ja Rosvo-Rasvis (159 s.) oli taattua Supermarsu-laatua. Mitä tapahtuu, kun taikavettä sisältävä marsun juomapullo varastetaan ja Rasvalordi aikoo perustaa Tyynelle valtamerelle maailman suurimman muovihuvipuiston? Kirjassa on jännitystä, vauhtia ja huumoria, ja se sopii hyvin myös ääneenlukukirjaksi.

Maratonin viimeiseksi kirjaksi valitsimme David Williamsin Keskiyön jengin (467 s.).  Kirjan tapahtumapaikkana on Lontoossa sijaitsevan Lordi Funtin sairaalan lastenosasto, jossa öiseen aikaan tapahtuu kummia. Pienten potilaiden yölliset salaretket saavat mitä oudoimpia käänteitä, ja niinpä tämän kirjan parissa maratonin viimeiset tunnit sujuivat nopeasti. 

Vaikka välillä tehtiin hiukan mökkihommia, yllättävän paljon ehdittiin lukeakin. Ja lastenkirjamaratonin jälkeen palataan taas perinteiseen mökkilukemistoon eli dekkareihin.

PS. Jos kiinnostaa, ketkä muut osallistuivat tälle maratonille ja mitä kaikkea luettiin, käy lukemassa mainio koontipostaus.

Vapun lukumaraton

Lukemattomia lastenkirjoja on taas kertynyt pinoiksi asti, joten päätimme Sylvin kanssa osallistua Yöpöydän kirjat -blogin emännöimään vapun lukumaratoniin. 24 tunnin maratonin sai suorittaa itselleen sopivana ajankohtana 30.4.-3.5., me aloitimme lauantai-iltana ja jatkoimme sunnuntai-iltaan.

Tässä lukupinomme:
Barbara Cantini: Mortina ja ällöttävä serkku -kirjan (46 s.)
Joanna Nadin: Miina Mylläkkä on katastrofimagneetti (131 s.)
Alex T. Smith: Kaarle sirkuksessa (93 s.)
Isabelle Halvarsson: Täplä pentukoulussa (123 s.)
Hannu Mäkelä: Herra Huu ja Unen valtakunta (147 s.)
Thomas Taylor: Malamanteri (ehdimme vain aloittaa ja lukea 37 sivua)

Herra Huuta lukuunottamatta kaikki luetut kirjat ovat saamassa jatkoa, ja ehdottomasti aiomme lukea myös seuraavat osat. Herra Huun tarina puolestaan tuli nyt päätökseen lähes 50 vuotta ensimmäisen kirja ilmestymisen jälkeen, Herra Huu ja Unen valtakunta oli hieno loppu pienen mustan miehen seikkailuille.

Kiitokset taas Yöpöydän kirjat -blogille maratonin järjestämisestä. Ja jäämme odottamaan seuraavaa lukumaratonia, näihin jää koukkuun...

Elokuun lukumaraton

Osallistuimme viikonloppuna Yöpöydän kirjat -blogin Niinan emännöimään lukumaratoniin.  Lukumaratonin ideana on lukea niin paljon kuin ehtii 24 tunnin aikana, mutta mistään vakavamielisestä kisasta ei ole kyse: jokainen osallistuja lukee niin paljon kuin mukavalta tuntuu ja muilta hommiltaan ehtii. Meille tämä oli jo kolmas maraton eli kohta ollaan hommassa ihan konkareita.

Aloitimme Sylvin kanssa lukemisen lauantaina illansuussa. Maratonille valitsimme lastenkirjauutuuksia, jotka olivat jo hetken odotelleet lukemattomien pinossa. Kevyttä ja viihdyttävää lukemista, huumoria ja vähän seikkailuja sekaan.

Ensimmäisenä maratonkirjana oli Ponku, Peetu ja Kalle Kolttonen (111 s.). Olimme jo odotelleet, että Ponku-kirjoihin tulisi jatkoa, ja Sylviä tietenkin kiinnosti, mitä lukukoirakollega Ponkulle kuuluu. Ja nyt kuuluikin aika hurjaa: Ponku joutui dognappauksen uhriksi!

Seuraavana kirjana oli Anna ja Elvis häähumussa (124 s.).  Kirjassa oli mummoenergiaa, vauhdikasta menoa ja vähän someasiaakin. Teksti oli niin sujuvaa, että kirja tuli luettua miltei huomaamatta.

Illalla aloitettiin vielä Lontoon kuninkaalliset kanit: Suuri timanttiryöstö (195 s.) ja sillä jatkettiin  maratonia seuraavana aamuna. Kaniinien tarinasta on menossa jo kolmas osa ja toivottavasti jatkoa vielä seuraa.  Jostain syystä kirjoista näistä tulee mieleen vanha klassikkosarja Vompelit, vaikka kaniinit ja vompelit ovat ihan erilaisia otuksia. Pitäisikin lukea Vompelit taas uudestaan.

Kuninkaallisten kaniinien jälkeen oli vuorossa suomalaista seikkailua: Geoetsivät ja koulun kummitus (149 s). Kaikkia geoetsiväkirjoja ei olla luettu, mutta nyt taas tiedetään, mitä etsiville kuuluu.

Maratonin loppukiri aloitettiin tutustumalla Salmanterin Terttuun ja minimerirosvoihin, mutta se ei kokonaan mahtunut 24 tuntiin.  Ja pinon alimmaisin Ella ja kaverit hiilijalanjäljillä jäi kokonaan lukematta, eli hiukan yläkanttiin arvioitiin luettavan määrä. 

Kiitokset Yöpöydän kirjat -blogille maratonin järjestämisestä, oli taas mukavaa osallistua. Vaikka viikonloppuna oli kaikenlaista muutakin puuhaa, maratonin ansiosta tuli luettua yllättävän paljon.  Kaikkia luettuja voidaan suositella Sylvin lukijoille tai vaikka koko perheelle ääneen luettavaksi. Välillä aikuisenkin kannattaa tarttua lastenkirjaan.

Lukutempaus Puijo Wolleyn kanssa

Jokin aika sitten paikallisen lentopalloseuran Puijo Wolleyn naistenjoukkueen päävalmentaja Elina Salomäki otti yhteyttä ja kysyi, olisiko mahdollista järjestää lukutempaus yhdessä Sylvin ja kirjaston kanssa.  Elina on ollut lapsena varsinainen himolukija, lukee edelleen paljon ja pitää lasten lukemista tärkeänä asiana. Lukukoirakonsepti on hänen mielestään hieno tapa saada lapset innostumaan lukemisesta (Sylvin fanittamiseen voi toki vaikuttaa jollain tapaa myös kaksi Elinan omaa mäyräkoiraa... ) ja siitä sitten idea lukutempauksesta lähti.

Sylvi on aina valmiina kaikkeen, millä edistetään lukemista ja saadaan lapsia kiinnostumaan kirjoista. Aloimme siis miettiä, millainen lentopalloilijoiden ja lukukoiran yhteinen tapahtuma voisi olla, ja päädyimme lukumaratoniin.

H-hetki oli viime lauantaina. Joukkueen pelaajat lukivat kukin vuorollaan ääneen Siri Kolun mainiota kirjaa Me Rosvolat, lukuaikaa oli yhteensä kaksi tuntia. Oli mukavaa seurata, miten lapset ja vanhemmat pysähtyivät kuuntelemaan, välillä osa lapsista piirsi jotain pöydän ääressä, välillä käytiin silittämässä Sylviä.

Kaksi tuntia on lukukoirallekin pitkä aika keskittyä kuuntelemiseen, kun välissä ei ole taukoja niin kuin normaalisti, ja toisaalta välillä piti huomioida vähän silittelijöitäkin. Mutta onneksi Sylvi selvisi urakasta kunnialla - ja niin myös kaikki lukijat. Ja kirja oli niin hyvä, että tuskin maltettiin lopettaa.

Kiitokset Elinalle, koko joukkueelle ja yleisölle! Yhdessä lukeminen oli tosi mukavaa.

Lukumaratonia jälleen

Ensimmäinen lukumaratonimme oli niin mukava kokemus, että päätimme Sylvin kanssa osallistua toiseenkin. Ja kun silmään sattui sopivasti myös Halloween-lukuhaaste, päätettiin yhdistää nämä kaksi asiaa.

Aloitimme maratontaipaleen  lauantai-iltana kevyesti verrytellen eli helppolukuisilla kirjoilla. Ensimmäisenä kirjana oli itseoikeutetusti Makkara kummitustalossa, joka on yksi Sylvin lukuvastaanottojen kestosuosikeista. Miksiköhän...? Maailmassa on kaikenlaisia koiria, mutta vain yksi koira on hyvin, hyvin pitkä ja hyvin, hyvin matala ja yhtä pyöreä kuin makkara.

Makkara-kirjalla päästiin jo hyvin kummitusjuttujen makuun ja jatkoa seurasi: Yökoulu ja kadonnut opettaja (zombeja ja vampyyreita), Kummitusperhe Kammoset koulutiellä (kummittelua ja luusoppaa), Viola ja kauhun hetket (aaveita ja kummitustaloja) sekä Kauheaa keppostelua (halloweenhirviöitä ja noitia).

Lukumaratonin paras ja nostalgisin kirja oli Angela Sommer-Bodenburgin Pikku vampyyri. Koukutumme välittömästi Antonin ja Rydiger-vampyyrin yhteisiin seikkailuihin ja voi olla, että joudumme lukemaan jatko-osatkin. Ainakin sen kakkososan, joka on tuossa samassa niteessä.

Viimeisenä luimme Ada Gootti -sarjan ensimmäisen osan: Ada Gootti ja hiiren haamu. Keskittymiskyky alkoi ehkä jo hieman herpaantua: tarina oli ihan ok, mutta ei sen enempää. Kirjassa oli runsaasti viitteitä kirjallisuus- ja kulttuurihistoriaan, mikä lisäsi mielenkiintoa, mutta juoni ei ainakaan tällä kertaa vienyt mukanaan. Plussaa tuli kuvituksesta (kirjailijan itsensä tekemä) sekä Jaana Kapari-Jatan suomennoksesta.

Lukumaratonin saldo siis siis seitsemän kirjaa, joista viisi helppolukuisia. Mukavasti päästiin kummitusten ja aaveiden makuun, tämän enempää ei tarvitse halloweenhumua ollakaan.

Ja voi olla, että osallistutaan vielä syksyn kolmannellekin maratonille, näihin jää helposti koukkuun...

Osallistuttiin lukumaratoniin

Perjantaina huomattiin, että tänä viikonloppuna on Hogwarts Library - ja Carry on Reading -blogien emännöimä lukumaraton. Ja pitihän sitä heti kokeilla, lukukoiran kanssa totta kai.

Lukumaratonin ideana on lukea 24:n tunnin aikana niin paljon kuin haluaa tai jaksaa. Toki saa nukkua, syödä ja pitää taukoja, mutta se kaikki lasketaan tuohon tuntimäärään.

Luettavien pinoon valittiin omasta kirjahyllystä lastenkirjaklassikkoja. Aloitimme lukumaratonin Sylvin kanssa lauantai-iltana klo 21, ja ensimmäisenä kirjana sai kunnian olla Jukka Parkkisen Korppi ja kumppanit. Kirja saatiin illalla loppuun, mutta seuraavaa ei jaksettu heti perään aloittaa.

Sunnuntaiaamuna jatkettiin luku-urakkaa vompeleiden seurassa. Wimbledonin puiston alla asuvista otuksista kertova kirja olikin mitä mainiointa luettavaa. Hm-hm, tsk, tsk, tsk kuten vompeleilla on tapana sanoa, pitänee varmaan lukea myös muut osat uudelleen, nekin  löytyvät omasta hyllystä.

Lukemisessa pidettiin välillä taukoja ja käytiin koko lauman kanssa metsässä lenkillä. Oli niin hieno ilma, ettei voinut viettää koko päivää sisällä nenä kirjassa, vaikka olikin lukumaraton käynnissä. Iltapäivällä todettiin, että laiturillakin tarkenee, ja siirryttiin lukemaan kolmatta kirjaa auringonpaisteeseen. Fedja-sedän, kissan ja koiran seurassa aika kului ihan huomaamatta.

Lukumaratonin viimeisenä kirjana oli aikoinaan lähes hajalle luettu Elaine Horsemanin Kuplii kuplii. Se ehdittiin hyvin lukea loppuun ennen klo 21:tä, mutta viidettä kirjaa ei enää aloitettu. Lukumaratonimme saldo oli siis neljä kirjaa, yhteensä 635 sivua.

Näin sekä lukija että lukukoira selvittivät ensimmäisen lukumaratoninsa kunniakkaasti keskeyttämättä.  Lukuseuralainen sai toki välillä myös torkahtaa lukijan sylissä, nythän ei oltu töissä. Lastenkirjaklassikot olivat aloittelijalle hyvä valinta: lukeminen ei missään vaiheessa käynyt raskaaksi ja kirjaakin sai vaihtaa riittävän monta kertaa. Lukumaraton tyhjensi pään tehokkasti kaikesta muusta, sopii siis hyvin vaikkapa työstressin poistajaksi viikonloppuun. Ja kerrankin ehti keskittyä lukemiseen. Suosittelemme muillekin!