maanantai 23. lokakuuta 2017

Lukumaratonia jälleen

Ensimmäinen lukumaratonimme oli niin mukava kokemus, että päätimme Sylvin kanssa osallistua toiseenkin. Ja kun silmään sattui sopivasti myös Halloween-lukuhaaste, päätettiin yhdistää nämä kaksi asiaa.


Aloitimme maratontaipaleen  lauantai-iltana kevyesti verrytellen eli helppolukuisilla kirjoilla. Ensimmäisenä kirjana oli itseoikeutetusti Makkara kummitustalossa, joka on yksi Sylvin lukuvastaanottojen kestosuosikeista. Miksiköhän...? Maailmassa on kaikenlaisia koiria, mutta vain yksi koira on hyvin, hyvin pitkä ja hyvin, hyvin matala ja yhtä pyöreä kuin makkara.

Makkara-kirjalla päästiin jo hyvin kummitusjuttujen makuun ja jatkoa seurasi: Yökoulu ja kadonnut opettaja (zombeja ja vampyyreita), Kummitusperhe Kammoset koulutiellä (kummittelua ja luusoppaa), Viola ja kauhun hetket (aaveita ja kummitustaloja) sekä Kauheaa keppostelua (halloweenhirviöitä ja noitia).


Lukumaratonin paras ja nostalgisin kirja oli Angela Sommer-Bodenburgin Pikku vampyyri. Koukutumme välittömästi Antonin ja Rydiger-vampyyrin yhteisiin seikkailuihin ja voi olla, että joudumme lukemaan jatko-osatkin. Ainakin sen kakkososan, joka on tuossa samassa niteessä.

Viimeisenä luimme Ada Gootti -sarjan ensimmäisen osan: Ada Gootti ja hiiren haamu. Keskittymiskyky alkoi ehkä jo hieman herpaantua: tarina oli ihan ok, mutta ei sen enempää. Kirjassa oli runsaasti viitteitä kirjallisuus- ja kulttuurihistoriaan, mikä lisäsi mielenkiintoa, mutta juoni ei ainakaan tällä kertaa vienyt mukanaan. Plussaa tuli kuvituksesta (kirjailijan itsensä tekemä) sekä Jaana Kapari-Jatan suomennoksesta.

Lukumaratonin saldo siis siis seitsemän kirjaa, joista viisi helppolukuisia. Mukavasti päästiin kummitusten ja aaveiden makuun, tämän enempää ei tarvitse halloweenhumua ollakaan.

Ja voi olla, että osallistutaan vielä syksyn kolmannellekin maratonille, näihin jää helposti koukkuun...


10 kommenttia:

  1. Kyllä tuollaiset lukumaratonit on niin hauskoja. Meidän äipällä olisi hyllyllinen lukemattomia kirjoja. Ei tarvita kuin into maratoniin, niin määrä voisi vähentyä. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilkaa! Mutta varokaa: lukukmaraton voi viedä mennessään...

      Poista
  2. Me ei ny olla nakerr... eiku luettu yhtään kirjaa, ollaan vaan pihailtu, mut talvenmittaan vois taas keskittyä kirjallisuuteen. Joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän pitää kohta alkaa lukea pennunkoulutusoppaita, että ette jää ihan alakynteen, kun Wiima saapuu!

      Poista
  3. Oi Pikku vampyyri! Meidän Emäntä rakasti tuota kirjasarjaa ja lainasi niitä kirjastoautosta lapsena. Voisihan tuota kokeilla, vieläkö tarina toimii isompana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku vampyyri oli tosi hyvä. Suosittelemme!

      Poista
  4. Minua kiinnostaa kovasti siirtyvätkö nuo jännitysjutut uniisi Sylvi? Palvelijattarella on meneillään dekkarikausi. Minusta vaikuttaa siltä, että Sen unettomuus johtuu jännäreistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi ei. Täälläkin luetaan dekkareita, mutta onneksi ei ole ollut tuollaisia vaikutuksia.

      Poista
  5. Ee päevee iliman kirjoo. Seon mottona tiälä meellä. Joskus äet lukkoo iäneen mulle jottae tekkarijjaan ku äetyy liijjan jännäks lukkee itekseen :) Mään sen mahampiälle makkoomaan sillon. Turvamieheks :) Vuan oot sinä kyllä rohkee ku uskallat nuivvuan tuommosija vampyyrj´kirjoja lukkee! Vaekka ohan sulla sielä kyllä hyvä ja turvallinen laama ympärillä nuita lukkiissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä motto teillä! Ja välillä kannattaa lukea myös ääneen, pääsee useampi nauttimaan kirjasta samalla kertaa.

      Poista