lauantai 8. elokuuta 2015

Patikointia Kuusamon maisemissa

Viimeisen kesälomaviikon kunniaksi lähdettiin ihailemaan Kuusamon maisemia. Nelijalkaisia retkiporukassa edustivat Sylvi ja Hilma sekä Porokoira ja Spitzi.


Ensimmäisenä maastopäivänä suunnattiin Pienelle Karhunkierrokselle. Tuo reitti on kierretty aiemminkin, mutta pitihän se nytkin käydä kulkemassa. Mäyräkoirien näkökulmasta se ei ole ihan esteetön, koskapa reitin varrella on monet jyrkät rappuset, mutta onneksi kantajat olivat mukana. Osa portaista oli sentään mäyräkoiraystävällisempää mallia. Pienen Karhunkierroksen varrella on myös useampi koskia ja jokia ylittävä riippusilta, joiden turvaverkkoja ei oltu tehty ihan kaniinimäyräkoiraa silmälläpitäen, eli niissäkin Hilma sai kantoapua. Muut nelijalkaiset selvisivät omin jaloin, vaikka välillä kuohuvien koskien ylittäminen huojuvaa siltaa pitkin hiukan pelottikin.


Viikon aikana patikoitiin myös osa Karhunkierroksesta, käytiin Kirintövaaralla ja Karitunturilla sekä kierrettiin Pyhän Jyssäyksen ja Valkeisenvaaran reitit. Reiteillä oli sopivasti sekä rinteiden kapuamista että suomaisemaa - pitkospuita pitkin käveltiin moneen otteeseen joka päivä.


Hienoimmat maisemat avautuivat Posion puolella Ison Riisitunturin huipulta. Pilviselläkin säällä näki kauas yli Kitkajärvien ja metsien. Ei siis yllättänyt infotaulun tieto, että Riisin Rietas -reitti on valittu Vuoden 2010 retkikohteeksi.

 

Kahvi- ja ruokatauoilla pystykorvat olivat esimerkillisiä retkikoiria ja asettuivat aloilleen lepäämään, Hilma sen sijaan olisi halunnut paahtaa eteenpäin ilman taukoja. Jokaisen tauon jälkeen liikkeelle lähdettäessä kaniinimäyräkoira ilmoitti äänekkäästi mielipiteensä siitä, että taas meni monta minuuttia ihan hukkaan... Vasta kun takana oli patikointia kymmenkunta kilometriä, sekin malttoi pitää taukoja hiukan paremmin.


Hyttysiä tai paarmoja ei ollut häiriöksi asti, koiria ne eivät näyttäneet ollenkaan kiusaavan. Sen sijaan muutamalla polulla oli vihaisia muurahaisia, jotka pureutuivat mäyräkoirien tassuihin. Onneksi muurahaishapot pääsi huljuttelemaan tassuista suolämpäreisiin ja puroihin.


Poroista sen sijaan ei ollut pulaa tällä reissulla: uteliaimmat jäivät seisoskelemaan parin metrin päähän, eikä niillä ollut mitään kiirettä, vaikka koirat pitivät aikamoista meteliä. Porojen takia koiria ei todellakaan voinut päästää missään vaiheessa irti, onneksi oli flexit, niin ei ihan lyhyessä hihnassa tarvinnut kulkea.


Taidettiin saada säiden osalta kesän paras retkiviikko: sadevaatteita ei patikoidessa tarvittu kertaakaan ja lämpötila oli sopivat 11-18 astetta. Koirat olivat innokkaita kulkemaan (ja vauhti kiihtyi aina, kun poroja oli näkyvissä) ja viidessä päivässä kuljettiinkin peräti hiukan yli sata kilometriä.


Parinkymmenen kilometrin päivätahti ei näyttänyt olevan mäyräkoirillekaan mikään ongelma: illalla kyllä nukutti hyvin, mutta aamulla kaikki olivat taas innolla lähdössä matkaan.


Kaiken kaikkiaan reissu oli oikein onnistunut. Nyt lepäillään viikonloppu ja ensi viikolla palataan arkeen. Sylvi on päässyt loman aikana aika tavalla metsittymään, saa nähdä, miten lukukoirahommat alkavat taas sujua...


12 kommenttia:

  1. Ihania kuvia!! Olis kyllä meidänkin koirat nauttineet noin pitkästä lenkistä ja varsinkin poroista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja taatusti olisivat teidänkin mäyrikset tykänneet :)

      Poista
  2. Reipasta porukkaa hienoissa maisemissa!

    VastaaPoista
  3. Párek ja Palvelijatar8. elokuuta 2015 klo 22.07

    Unelmaloma hienoissa maisemissa! Kyllä on Sylvi lomansa ansainnut, ja varmasti paluu lukuarkeen sujuu hienosti, kun akut ovat huolella nyt ladatut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, hieno oli loma sekä maastot. Ja eiköhän lukukoiran työminäkin ala taas pikkuhiljaa löytyä...

      Poista
  4. Hauska postaus ja hienot kuvat!

    VastaaPoista
  5. Paljon olen kulkenut noissa maisemissa, tuttuja maisemia, mutta koirakaveria en ole tavannut. Ihana joukkio sinulla, minulla on vain yksi suomenlapinkoira.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Retkilaumassa oli kahden eri lauman porukkaa; hyvin tullaan toimeen, vaikka eri rotua ollaankin :)

      Poista
  6. Upea koiralauma ja ihanat maisemat! Melkoisia reissuja ootte tehneet, meidän Elli tuskin jaksaisi edes yhtä tuollaista päivämatkaa saatikka koko reissua. Voi tuota pienintä, taisi olla innokkain lenkkeilijä tuo Hilma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lauman vanhin jätettiin kotiin, kun se ei olisi jaksanut kulkea noin pitkiä matkoja, mutta muilla ei vauhti hiipunut. Ja Hilma on ihan omaa luokkaansa: se on kerran osallistunut koirajuoksukisaankin :)

      Poista