Hyvää mieltä ja rapsutuksia

Tänään teimme Sylvin kanssa jo perinteisen kesävisiitin Puijonsarven palvelukotiin. Lukukoira oli kyllä hyvin innoissaan, kun huomasi taas pääsevänsä töihin. Kaikki eivät arvosta pitkää kesälomaa...

Sylvi oli palvelukodissa jo tuttu vierailija ja sitä osattiin odottaa. Kaikki paikalle tulleet saivat silitellä ja rapsutella koiraa, ja aika moni sai nuolaisuja kiitokseksi. Kaverikuviakin piti tietysti ottaa.

Asukkaiden lelukoira Puppe oli tavannut Sylvin jo viime kesänä, mutta nyt mukana menossa oli myös Pupen pentu Peppu (samaa rotua kuin Puppe mutta pienempi). Pentu oli kuulemma ollut niin innokas tapaamaan kuuluisaa lukukoiraa, että oli lähtenyt etsiskelemään sitä ominpäin jo eilen. Aika kauan oli mennyt ennen kuin Peppu-karkulainen oli löytynyt, ja raukka oli sen verran reissussa rähjääntynyt, että joutui pesulle ennen kuin sai tavata julkkiksen...

Rapsuttelujen ja silittelyjen lomassa kerrottiin Sylvin kuulumisia ja vastailtiin moninaisiin kysymyksiin: Mitä Sylvi syö? (koiranruokaa ja välillä vähän herkkuja) Kuinka Sylvin hampaita hoidetaan? (on harjattu päivittäin sen jälkeen, kun jouduttiin käymään hammaslääkärissä viime talvena) Onko Sylvi matkustanut linja-autolla? (on - ja junalla ja metrolla ja lentokoneellakin) Onko Sylvi päivät ihan yksin? (ei toki, kun on kavereitakin kotona) Onko Sylvi töissä keskustan kirjastossa? (juu ja välillä lähikirjastoissakin)

Ohjelmassa oli toki vähän lukuhommiakin: Sylville luettiin kaksi eläintarinaa ja lausuttiin koira-aiheinen runo. Mutta näillä lukukoirakeikolla taitavat kuitenkin silitykset ja rapsutukset olla se tärkein juttu. Ja kaiken kruunaa se, kun koira nuolaisee kättä tai nenänpäätä.