Vaikka Sylvi ei sieniruokia arvostakaan, oli sienimetsässä sen mielestä kuitenkin mukavaa. Kun sienestyksen vauhtiin päästiin, ei metsästä ihan heti maltettu lähteä pois vaan reilu parituntinen kului ihan huomaamatta. Päinvastoin kuin normaalisti, nyt ei kuljettu polkuja pitkin vaan poikettiin ihan reilusti sivuun. Ja kun ihminen pysähtyi poimimaan sieniä, koiran nenä ehti haistella kaikenlaista. Ei hullumpaa.
Sylvi oppi sieniretkellä myös sen, että Suomessa kasvaa tuhansia sienilajeja. Tällä kertaa sienikoriin poimittiin vain muutama maukas laji: rouskuja, lampaankääpiä, kehnäsieniä, vaaleita orakkaita ja herkkutatteja. Retken päätteeksi sienestäjän seuralainen tutki tarkkaan, mitä korista löytyi - ja olisi selvästi arvostanut enemmän toisenlaista metsäsaalista...
Olipas sinulla hauska päivä! Meillä jos metsään mennään, niin siellä ei sitten poluilla kävellä. Minä olen aina sanellut tahdin pitkin puiden alustoja ja muita ryteiköitä. Äippä hoitaa ylempää tuon kuivien oksien poistamisen ja hämähäkkien seittien siivoamisen. t. Eka
VastaaPoistaTeillä taitaa olla aikamoinen vauhti päällä. Mutta metsässä on aina mukavaa.
PoistaKuulostaa mukavalta puuhalta tuo sienestäminen, jos siinä saa rauhassa nuuskia pitkin metsää polkujen sivussa! :)
VastaaPoistaJuu, mukavaa on kun ehtii haistella kaikenlaista. Vaikka ei se sieniretken saalis niin hirveästi kiinnostakaan.
Poista