P niin kuin pitkospuut

Retkitiimi mäyräkorvat ja pystykorvat ihmisineen suuntasi perjantaina Tiilikkajärven kansallispuistoon.  Alkuviikon sankka sumu oli hälvennyt, ja oli oikein hyvä retkeilysää. Auringonpaisteen perään hiukan haikailtiin, mutta turhaan.

Aloitimme patikoinnin Sammakkotammen parkkipaikalta ja lähdimme kulkemaan Uiton kiertoa vastapäivään. Näin pääsimme heti aluksi suolle ja kulkemaan pitkospuille. Ja pitkospuita reitillä riittikin, olisi melkein pitänyt laskea, kuinka monilla pitkoksilla tassuteltiin.

Heti alkumetreillä huomattiin, että oltiin osuttu Tiilikkaan parhaaseen ruska-aikaan. Vaikka päivä oli harmaa, oli maastossa väriä senkin edestä. Vihreää, keltaista, oranssia ja punaista - kyllä kelpaisi ihailla. Punariistanvärinen kääpiömäyräkoira sulautui maastoon hyvin; se kyllä pidettiin visusti fleksissä, niin ettei päässyt edes haaveilemaan totaalisesta maastoutumisesta.

Reitin puolessavälissä poikettiin Venäjänhiekan nuotiopaikalle. Hiekkaranta ei jostain syystä houkutellut uimaan, mutta kahvit ja eväsleivät kyllä maistuivat järvimaisemaa ihaillessa. Jotkut retkeilijät olivat valitettavasti jättäneet nuotiopaikalle makkaranpaloja ja muuta roskaa, joten koirat saivat odotella hiukan sivummalla, etteivät olisi löytäneet mitään muka-syötävää.

Venäjänhiekan jälkeen polku kulki harjumännikössä ja osin rantoja seuraten. Reitti oli kokonaisuudessaan helppokulkuinen, ja ainakin tällä kelillä pärjäsi ihan lenkkikengilläkin. Opasteet olivat selkeät eikä eksymisen vaaraa ollut. Reitille tuli pituutta yhteensä n. kahdeksan kilometriä, ja kahvi- ym taukoineen aikaa meni reilut kolme tuntia.

Syksyinen Tiilikanjärven kansallispuisto oli hieno elämys; uskaltaisiko jopa väittää, että kansallispuisto oli nyt parhaimmillaan? Ruskan lisäksi saatiin nauttia myös hiljaisuudesta ja luonnonrauhasta: edes Venäjänhiekalla ei ollut tungosta ja polulla ohitettiin koululuokan lisäksi vain muutama muu kulkija.

Vaikka koirien harmiksi vastaan ei tullut hirviä eikä muitakaan kiinnostavia otuksia,  koko porukka oli tähän(kin) retkeen oikein tyytyväinen. Retkeileminen kannattaa aina!