Hellettä paossa

Kuuma keli alkaa olla jopa mäyräkoirillekin hiukan liikaa, joten päätettiin lähteä testaamaan, olisiko Orinoron rotkossa yhtään viileämpää. Ja olihan siellä. Edellisellä visiitillä rotko suorastaan hohkasi kylmää ilmaa jääkaapin tapaan, nyt ei sentään ihan niin, mutta kyllä rotkon pohjalla oli viilempää kuin muualla.

 

   

 

 

Orinoron lenkki on pisimmillään seitsemän kilometriä, mutta nyt kuumuuden takia ei viitsitty lähteä tieosuudelle eikä myöskään kiivetä ylös katsomaan, miltä rotko sieltä käsin näyttää. Eli kävelimme rotkolle ja takaisin. Ja kyllä rotko on sen verran komea, että kannatti taas käydä ihailemassa.

Pieni lisä matkaan tuli, kun käväistiin kurkkaamassa läheisellä lammella, josko siellä voisi uittaa koiria, mutta  ranta oli niin mutainen, että kastautuminen suoritettiin paluumatkalla kirkkaammissa vesissä.

Vaikka reitti oli lyhyt ja helppokulkuinen, vettä kului iso pullollinen. Hilma näytti, että kyllä pieneen kaniinimäyräkoiraan mahtuu siinä missä isompaankin koiraan, ja se olisi myös voinut päästä palkintosijoille Suomen pisin kieli -kisassa... Huh hellettä!