Saima saapui!

Joskus asiat tapahtuvat nopeasti ja suunnitelmat muuttuvat ykskaks. Seuraavan pennun hankintaa on pohjustettu pitkään ja sopiva kasvattaja löytyi Ruotsista - pennun vanhempien selkäkuvaus-vaatimuksista ei tingitä, vaikka pentu sitten pitäisikin hakea kauempaa. Kasvattajan kanssa on viestitelty puolin ja toisin, ja sopiva pentue voisi olla tulossa ensi kesäksi. 

Mutta pari viikkoa sitten soi puhelin. Hilman ja Sylvin kakkosomistaja kertoi, että nyt olisi Kennelliiton pentulistoilla juuri sopiva, ihan kohta  luovutusikäinen narttupentu. Ja kuinka ollakaan: selkäkuvatut vanhemmat ja emä tuotu Suomeen samasta kennelistä, josta pennun ottamista suunnittelin, pentu olisi siis emän puolelta Sylvin sukua. Ei siis auttanut muu kuin tuumata hetki, soittaa kasvattajalle ja kysellä pennuista vähän tarkemmin - ja seuraavana viikonloppuna ajella katsomaan pentua. 

Viikon ajan sulattelin ajatusta siitä, että uusi pentu saapuisi jo nyt, vaikka Tyynen lähdöstäkään ei olla vielä toivuttu, ja samalla järjestelin työhommia niin, että voisin pitää muutaman päivän lomaa ja  tehdä lyhyempiä työpäiviä loppuviikon. Ja äkkiä olikin sunnuntai ja Saima haettiin kotiin.

Saima on kotiutunut nopeasti. Hilma teki heti tiettäväksi, että uusi laumanjäsen ei voisi vähempää kiinnostaa, ja mieluiten pysyttelee vähän kauempana pennusta, mahtuu kyllä samalle sohvalle ja sänkyyn, kun pakko on.  Sylviä pentu kiinnostaa enemmän, mutta liian innokkaat lähestymisyritykset torpataan murinalla. Saima jättää Hilman suosiolla rauhaan, mutta Sylvi on sen mielestä maailman ihanin koira. Uskollisesti se seuraa idoliaan ja yrittää vaivihkaa ujuttautua ihan viereen nukkumaan.

Pennulle kaikki on uutta ja ihmeellistä, ja aika jännittävää on myös pennun kanssa eläminen pitkästä aikaa. Huushollissa piti tehdä penturaivaus: suojata sähköjohdot ja nostaa kaikki lattialla lojuvat tavarat pois pennun ulottuvilta. Kaikki asiat pitää opettaa alusta asti - miten talvipentu ikinä oppii sisäsiistiksi...? Mutta pentukurssille on jo ilmoittauduttu - ja jossain kaukaisuudessa toivottavasti häämöttää lukukoiran ura. Ainakin Saimalla on siihen hommaan paras mahdollinen mentori.