Eläintenkouluttajan näyttötilaisuus

 

Hovikuvaajamme ja dobo-ohjaajamme Suvi on opiskellut muiden töidensä ohessa eläintenkouluttajaksi, ja tällä viikolla oli opintojen loppuhuipennus eli viimeinen näyttötilaisuus. Näytöissä piti kouluttaa useampaa eri eläintä (ja eläinlajiakin) ja kun näyttöön tarvittiin myös yksi työkoira, pyydettiin Sylvi mukaan.

Näytössä tulevan eläintenkouluttajan piti opettaa Sylviä pitämään esinettä suussa ja seuraamaan katsellaan liikkuvaa kohdetta. Nämä tehtävät liittyvät keväällä kuvattavaan videoon (josta emme vielä paljasta sen enempää...). Sylvi osaa noutaa (ainakin ajoittain), mutta esineen pitäminen on jostain syystä paljon vaikeampaa eikä sitä sitten olla viitsitty harjoitellakaan.

Koulutussession alussa lähdettiin liikkeelle ihan perusasioista: ensimmäiset naksuttimen naksaukset tulivat siitä, että kuono vain kosketti noutokapulaa. Ja kun ammattilainen osasi palkata oikean käytöksen oikeaan aikaan, niin kapula nousi nopeasti maasta ja pysyi hetken suussakin. Kun homma sujui noutokapulalla, kokeiltiin toistakin esinettä eli malaaussivellintä. Tarkoitus ei tietenkään ollut, että yhden tunnin aikana saataisiin koko liike valmiiksi, vaan, että kouluttaja näyttää, millä tavalla ja miksi juuri noin hän liikkeen ko. koiralle opettaisi. Lopuksi kouluttaja neuvoo koiran omistajalle, miten liikkeen opettaminen jatkossa etenee.

Harvoin pääsee katsomaan, miten joku toinen kouluttaa omaa koiraa, joten oli todella kiinnostavaa seurata Suvin ja Sylvin yhteistyötä. Sylvi oli koulutussession ajan täysin Suvin koira, oma ihminen lakkasi sitä kiinnostamasta siinä vaiheessa, kun pääsi ammattilaisen kanssa treenaamaan. Tunnin päätteeksi näytön arvioijatkin totesivat: tämä koira olisi halunnut treenata pitempäänkin. Motivointikin siis osui kouluttajalta nappiin.

Suvi suoriutui näytöstä kaikin puolin mallikkaasti (siitähän ei ollut epäilystäkään) ja illalla saatiin viesti, että eläintenkouluttajan tutkinto on nyt suoritettu. Hienoa ja onneksi olkoon, Suvi!