keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Kirjahyllyn mäyräkoiraklassikot

Pakkaspäivää oli hyvä viettää sohvalla loikoillen ja lueskellen. Lukemattomien uutuuskirjojen pino yöpöydällä on aikamoinen, mutta alettiin kuitenkin käydä läpi vaihteeksi omia kirjahyllyjä. Ja arvaahan sen, kuinka kävi: vanhat suosikit vetävät aina puoleensa... Aloimme siis Sylvin kanssa selailla hyllystä löytyviä vanhoja mäyräkoiraklassikoita, moneen kertaan luettuja ikisuosikkeja.


Mäyräkoirakirjojen parhaimmistoa on hollantilaisen taitelijan ja kuvittajan Rien Poortvlietin Hau hau: oma koirani. Kirjassa kuvataan elävästi Poortvlietin oman lauman elämää: mäyräkoiria, saksanseisojia ja jackrusselinterriereitä menossa ja levossa. Lisäksi esitellään kuvin ja sanoin myös muita koirarotuja. Kuvitukselle täydet kymmenen pistettä!

 

 Poortvlietillä on silmää myös humoristisille yksityiskohdille, kirjassa on mm. havainnollistava kuva suurimahaisen ihmisen ja pienen mäyräkoirapennun kohtaamisen vaaroista. Kirjailijan sanoin: "Toistaiseksi meille ei päästetä ihmisiä, jotka eivät näe omia jalkojaan."



Korkeasaaressa eläintarhanjohtajan Ilkka Koiviston perheessä elänyt karkeakarvainen mäyräkoiraherra Santtu eli sangen eksoottista elämää. Tuohon aikaan oli vielä tapana, että eritystä silmälläpitoa ja hoitoa tarvitsevat eläinpoikaset otettiin asumaan henkilökunnan koteihin. Niinpä Santtukin kasvoi yhdessä tiikerinpennun ja ahmasisarusten kanssa, ja myöhemmässäkin vaiheessa se kohtasi mitä erilaisimpia eläimiä. Sesse Koiviston kirjoittaman Mäyräkoiran päiväkirjan päähenkilö toki on mäyräkoira Santtu, mutta kirja kertoo myös muun Koiviston perheen elämästä 1970-luvun Korkeasaaressa. 


 Mäyräkoirakirjallisuuden klassikkoja on ehdottomasti myös Moppe P. Craverin teos Mitä jokaisen koiran tulee tietää isäntänsä kasvattamisesta. Kirjan tekijä, mäyräkoira Moppe P. on onnistunut kasvattamaan isännästään koiraansa palvelevan kelpo yksilön ja jakaa nyt neuvojaan muillekin koirille. Helpottaakseen oikeanlaisen isännän/emännän valintaa Moppe P. on jakanut koirat yhdeksään eri ryhmään, joiden edustajat vaativat ihmisiltään erilaisia luonteenpiirteitä ja taitoja. Koirus mäyräisyksiin kuuluvat kirjan mukaan "sympaattiset koirat ja mäyräkoirat. Toisin sanoen mäyräkoirat ja sillä siisti. Nämä koirat tarvitsevat hienostuneen, ymmärtäväisen, laajakatseisen ja liikuntaa rakastavan isännän, jonka huumorintaju on hyvin, mutta kurintaju huonosti kehittynyt...". 

Näiden kirjojen parissa loppiainen meni kuin siivillä. Suosittelemme tutustumaan - tai lukemaan taas uudestaan!




6 kommenttia:

  1. Párek ja Palvelijatar6. tammikuuta 2016 klo 21.36

    Kiitos hienosta kirjaesittelystä. Alan voimallisesti epäillä Párekin lukeneen tarkkaan tuon Moppe P. Craverin teoksen. ;)
    Párek ihastelee taas Sylviä kuvassa ja minä mietin mistä saisin Sesse Koiviston kirjan käsiini.
    Mukavaa arkea juhlien jälkeen ja todella antoisaa vuotta 2016!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäyräkoiran päiväkirja löytynee kirjaston varastosta. Tai jos ei omasta kirjastosta, niin aina voi kaukolainata jostain muualta. Kannattaa kyllä lukea!

      Mukavaa alkanutta vuotta teillekin!

      Poista
  2. Meidänkin äipän koirakirjasuosikki on Hau Hau Oma koirani. Se on siitäkin erityinen kirja, että siinä on kuva typistämättömästä snautserista ajalta, kun niiltä typistettiin sekä hännät että korvat kaikissa maissa. Ja muutenkin hienot kuvat. On siinä kuulemma rumakin kohta, jossa ihminen kohtelee koiraa tosi pahasti.
    Äipän ikisuosikki koirakirjoista on Tammen kultaisten kirjojen Laivakoira, jonka kyllä joku (mustasukkainen?) edeltäjäni pureskeli palasiksi.

    Minun on heti saatava käsiini tuo Moppe P:n kirja. Voi hyvinkin olla, etten ole vielä keksinyt kaikkia palveluskunnan koulutuskeinoja.

    Hauskoja lukuhetkiä ja antoisia lukukoirakeikkoja sinulle, Sylvi! Minulla on vielä yksi harjoituskerta ennen kuin pääsen tositoimiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Laivakoira näyttää löytyvän meidänkin kirjastosta, täytyypä lukea :)

      Oikein antoisaa lukukoirauran alkua sinulle, odotellaan kuulumisia!

      Poista
  3. Hau hau löytyy omasta kirjahyllystä, on ihan huipputeos, ihailen aina tollasia kuvittajan lahjoja toisilla.
    Santun tarinatkin on tullu luettua jo kauan ennen omaa mäyräkoiraa.
    Kiitos vinkistä, nyt lähti tilaukseen toi kolman opus =D Löytyi jostakin antikvariaatista netistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poortvliet on todella taitava niin koirien kuin tonttujenkin kuvaajana! Mökkimme vintiltä löytyy vanhoja Jagt und Hund -lehtiä, joissa myös Poortvliet kuvittajana, nekin ovat tosi hienoja.

      Poista