Kesälukumaraton, osa 2

Yöpöydän kirjat-blogi innostui emännöimään kesälukumaratoniin jatkoa. Ja me innostuimme lukemaan.

Aloitimme lukumaratonin perjantai-iltana Timo Parvelan Ella ja kaverit vihdoin kolmannella -kirjalla (89 s.). Kuten nimikin kertoo, Ella on vihdoin viimein päässyt kolmannelle luokalle, mutta kommellukset jatkuvat entiseen malliin. Ellan seikkailut hauskuuttivat edelleen, mutta uudentyyppinen kuvitus ei ihan miellyttänyt.  

Maraton jatkui lauantaiaamuna muutamalla helppolukuisella kirjalla. Anneli Kannon Aamos ja jälkien arvoitus -kirjassa (32 s.) etsittiin vihreitä hirviöitä, Helena Wariksen Olafin pentupäiväkirjat-sarjan toisessa osassa Tuli hännän alla (76 s.) kadonnutta Kanelipullaa. Näitä molempia kyllä suositellaan Sylvin lukijoille.

Maratonpinossa on kolme odotettua jatko-osaa: Alex Smith: Kaarle maatilalla (95 s.), Paula Norosen Yökoulu ja kammottava kummitusjuna (53 s.) sekä Kuninkaallisten kanien neljäs osa Kultaisen porkkanan metsästys (209 s.). Mainioita kirjoja kaikki, Yökoulua lukiessa sai nauraa ääneen. 

Jotain ihan muuta oli J.S. Meresmaa: Minä, kissa: noin 20 mauneikasta muotokuvaa (41 s.). Kirjassa esiteltiin monenlaisia sankarikissoja: miljonäärejä, avaruuskissoja, ahmatteja. Ja totta kai kirjassa esiintyivät myös Suomen presidentilliset kissat Miska ja Rontti.  Lukukoirankin on hyvä perehtyä myös kissojen historiaan, etenkin kun viettää kesiä kissaseurassa.

Maratonin loppumetreillä aloitettiin vielä uusin Pet Agentsien kirja Kadonnut kenttä, mutta sitä ehdittiin lukea maratonvuorokauden aikana vain 39 sivua, loput kirjasta jäi seuraavaan päivään. 

Lukumaratonilla oli taas mukavaa. Ainakin lastenkirjojen parissa maratonit menevät kevyesti ilman hyytymistä ja jumitusta. Vaikka päivän mittaan tehtiin muutakin, saatiin luettua ihan kelpo pinollinen. Hienoa, että lukumaratoneja järjestetään!