torstai 24. syyskuuta 2015

Töihin valmistautumista

Kokenut lukukoira tietää hyvin, milloin on luvassa työpäivä. Aamulla ei vielä tapahdu mitään erityistä, mutta puoleltapäivin on jo parasta asettautua nojatuoliin tarkkailemaan, milloin lähdetään.


Töissä on jo etukäteen tulostettu lukijoille lukudiplomit ja tarrat. Ensimmäisen lukukerran jälkeen saa muistoksi lukudiplomin, seuraavilla kerroilla diplomiin kiinnitettäviä tassunjälkitarroja. Molemmat ovat pienille lukijoille ilmeisen tärkeitä; useamman kerran on tultu kyselemään, saako uuden diplomin, kun alkuperäinen oli vahingossa rypistynyt tai onko olemassa uusia tarroja kadonneiden tilalle.


Lukuhuoneeseen on myös tuotu valmiiksi monentyyppisiä ja erilaisille lukijoille sopivia kirjoja. Monilla on omat kirjat mukana, mutta jotkut haluavat mieluummin ottaa luettavaksi ihan uuden kirjan. Joskus kirja halutaan lainata myös kotiin, jos tarina jää pahasti kesken.


Ennen työvuoron alkua otetaan myös punainen R.E.A.D-työhuivi esiin. Silloin Sylvi tietää, että työhuoneessa notkuminen loppuu ja se pääsee lopultakin omaan lukuhuoneeseensa ja hommiin.


 Ja kun kaikki etukäteisvalmistelut on tehty, jäädäänkin vain odottelemaan, että ensimmäinen lukija saapuu...





12 kommenttia:

  1. Sylvi valmistautuu siis työvuoroonsa huolella! Selvästi se tuossa yläkuvan nojatuolissa käy mielessään läpi tulevaa työrupeamaa. Saattaa jopa odottaa näkevänsä tietyt vakiolukijat - uusien lisäksi :)
    Saako tuollaisen virkapuvun kirjastosta? Tosi hieno lukuhuivi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virka-asu on ihan Amerikasta asti... Kun on suorittanut R.E.A.D-tutkinnon, saa pitää töissä noin hienoa huivia. Kyllä kannatti opiskella :)

      Poista
  2. Hienot on diplomit ja mukavanoloisia kirjoja. Harmi kun minun lapsuudessani ei tälläistä ollut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi lukukoiria on nykyään jo tosi monessa kirjastossa ja lukuapua löytyy.

      Poista
  3. Kyllä sulla on hieno homma Sylvi! Ja noin upeita diplomeita ja tarroja jaat pienille lukijoille. Ymmärrämme täällä hyvin äipän kanssa, että ne ovat lukijoille iso juttu. Jatka samaan malliin, niin kirjat alkavat taas kiinnostaa lapsia enemmän. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ihan ykköshomma, Eka: töissä on aina mukavaa ja lukijat niin kivoja :)

      Poista
  4. Sylvi, sinä olet ihan expertti tuossa lukukoiran työssäsi. Erittäin fiksu ja sopiva. Pienet lukijat oppivat arvostamaan sekä kirjoja että koiria. Se on todella tärkeä ominaisuus ihmisessä ja sinä Sylvi olet avainasemassa koulutustyössä. Onnea ja menestystä jatkoonkin, minulta lempeä kuonopusu ja Palvelijattarelta rapsutukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta haastat, Párek: on tärkeää että lapset oppivat arvostamaan sekä kirjoja että koiria. Fiksuja olivat ne amerikkalaiset, jotka keksivät lukukoiratoiminnan.
      Terveiset sinulle ja Palvelijattarellesi!

      Poista
  5. Oot sä vaan, Sylvi, niiiiiin ihana, niin noitten lukevien lapsien kuin meijänkin miälestä. Muiskuja!

    VastaaPoista
  6. Oi Sylvi. Minä en lakkaa ihastelemasta tuota sinun upeaa hommaa. Olen kyllä sitä mieltä, että ihan kaikista koirista ei ole lukukoiriksi. Tuo meidän pikkuisen ylivilkas Ossi ei suoriutuisi hommasta, vaikka miten kouluttaisi. Se ei vaan olisi paikoillaan. Tai sitten se nukkuisi. Nukkuva koira ei varmaan motivoi pieniä lukijoita.

    Nuo lukudiplomit ja tassutarrat ovat sitten ihana keksintö. Lukutaito on aivan äärettömän tärkeää. Onneksi Suomessa siihen on lähes kaikilla mahdollisuus. Onhan valitettavasti olemassa pahoin vammautuneita lapsia, joiden kyvyt eivät riitä lukutaitoon. Onneksi tälläisiä on kuitenkin vähän. Terveiset Ossilasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukutaito on tärkeää ja myös se, että malttaa keskittyä lukemiseen. Ja lukukoiran hommassa on tärkeää, etä jaksaa keskittyä kuuntelemiseen. Joskus kuunnellessa rentoutuu niin paljon, että tekee mieli sulkea silmät - hereillä pitää kuitenkin pysyä, että tarvittaessa voi reagoida lukijan lukutaukoihin.
      Terveisiä Ossilaan!

      Poista